torstai 17. marraskuuta 2016

Vauva tuli taloon

Me ollaan täällä kaikki jouduttu opettelemaan ihan uusi päivärytmi, kun uusi perheenjäsen mullisti meidän elämän. Ehkä eniten meidän ihmisten ja vähiten kissojen. Minua jännitti hirveästi etukäteen, miten pojat suhtautuisivat uuteen tulokkaaseen. Jännitin etenkin Jacksonin puolesta, koska se on niin arka. Mutta vielä mitä. Pojat olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun kotiuduttiin sairaalasta. Kumpikaan ei pelännyt edes vauvan itkua, vaikka se aika korkeissa desibeleissä välillä pyöriikin. Vauva haisteltii läpi, ja tutustuminen oli siinä. Jackson sai ihastuttavan unikaverin, mutta Paavoa ei niin kiinnosta. Jos vauva itki,Paavo tuli aluksi puskemaan minua jalkoihin "Tee sille jotain?!". Paavo kyllä nukkuu myös vauvan vieressä, ja on meidän kanssa. Jackson taas kuhertelisi vauvan kanssa mielellään enemmänkin, jos saisi. Vauvan täytyy kuitenkin välillä nukkua.
Jackson oli läheisissä tunnelmissa vauvan kanssa jo maha-aikaan.
Ei stressi paina
Arki on lähtenyt pyörimään yllättävän hyvin. Paavo ja Jackson kyllä pitää huolen siitä, ettei aika käy pitkäksi edes vauvan päiväuniaikaan. Paavolla on etenkin päivittäin sellaisia tempauksia, että välillä mietin kuuluuko itkeä vai nauraa. Vauvan lelut ovat heti olleet kovassa käytössä. Ei tosin sen ihmisvauvan, vaan kahden karvaisen vauvan. Etenkin lattialla oleva leikkimatto on ollut kovassa käytössä. Siihen on jo ilmestynyt muutama reikä Paavon reuhtomisen seurauksena. Leikkimatosta lähtee kaikkia kivoja ääniä, jotka kiinnostaa poikia. Nyt se on pois päältä niin kauan, että vauvaakin alkaa kiinnostaa.
Paavon "älä-syö-mattoa" -koulutus
Vauvalla on vähän kirimistä ennen kuin saavuttaa poikien mitat.
Unikaverit
Jackson peitteli vauvan yöunille. :D
Siinä missä Jackson on ollut oma siirappisen suloinen itsensä, on Paavo ollut tuttuun tapaan kova puuhastelemaan. Paavo on mm. keksinyt hauskan tavan pyrkiä vaunulenkeille mukaan. Se hyppää juuri ennen kuin päästään ulos ovesta tavarakoriin, ja käy sinne veltoksi lötköksi, niin että se on hyvin hankala saada sieltä pois. Sen lisäksi Paavo on suorittanut laaduntarkkailu töitä mm. maistamalla onko keitetyt tutit varmasti vapaita bakteereista. Paavolla on myös kova pakkomielle topsipuikkoihin ja vauvan kylpyveden lämpömittariin. Paavosta paras paikka lämpömittarille olisi vessanpöntössä. Lämpömittarin saa pönttöön kätevästi, vaikka pöntön kansi olisikin kiinni. Topseja taas kanniskellaan ympäri asuntoa, ja mitä enemmän niitä saa levitettyä ympäriinsä, sitä parempi. Jostain syystä ihmiset ovat kuitenkin piilottaneet sekä topsit, että lämpömittarin. Paavo on myös ryöstänyt jäistä hirvipaistia, ominut kaikki helistimet, pelannut jalkapalloa tuteilla, alkanut syömään polttopuita, ja löytänyt ne hetket milloin emäntä on niin jumissa vauvan kanssa, että se ei voi kuin paheksuen katsoa, kun Paavo vähät välittää kielloista.
"Lähikauppaan tai pururadalle. Mä olen valmis!"
Uudet harrastukset ovat pitäneet Paavon kiireisenä, mutta valitettavasti Paavo joutui myös parin viikon pakkolepoon jouduttuaan onnettomuuteen. Sellaiseen onnettomuuten, joka voi sattua vain meidän kissoille. Jackson nukkui kiipeilypuun ylimmässä pedissä niin raukeana, että unissaan pyörähti alas pediltä pudoten lattialle. Pahaa aavistamaton Paavo taas veteli sikeitä kiipeilypuun alla, ja sai niskaansa nukkuvan toverinsa. Paavo säikähti aikalailla, ja lähti niin kovaa karkuun, että sen takajalasta irtosi yksi kynsi kokonaan, ja toinen halkesi. Jackson syytti koko illan puuta ja mulkoili mokomaa epäluuloisena. Paavo taas ihmetteli turhaa vouhotusta, kun joudun painamaan sen tassua, että veren tulo lakkasi.
Eläinlääkäri käynniltä vältyttiin, kun soitin kissaklinikalle ja sain tassunhoito ohjeet. Haavaa putsattiin ja siihen laitettiin Bepanthenia. Kaulurin oli tarkoitus estää Paavoa nuolemasta tassua, mutta muutamassa päivässä se löysi asennon, mistä ylsi nuolemaan haavaansa. Onneksi tassu parani kuitenkin hyvin.
Syliruuhka
Tällä kertaa kaikki kuvat on otettu vanhalla kännykällä, mutta eiköhän me piakkoin saada kaivettua kamera kaapista. Viimeistään joulukuvia varten.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Miksi meidän kissat tekee aina kuolemaa?

Me ollaan ravattu eläinlääkärissä kissojen kanssa niiden elämän aikana mielestäni turhan paljon. Tai ainakin siihen nähden, että ne on molemmat todettu oikein terveiksi ja hyvä kuntoisiksi. Ensimmäinen tapaturma sattui Paavolle joskus puolivuotiaana, kun se haukkasi ruusupuskan oksaa ja sai haavan suuhun. Haava alkoi tietysti märkimään ja tulehtui. Seuraava tapaturma olikin noin vuosi sitten, kun Paavo löi päänsä ja sen korvasta katkesi verisuoni. Osa varmaan muistaakin tapaus verikorvan, josta tuli vielä osa 2 ja osa 3. Lopulta verikorva uusi 5 kertaa ja sen annettiin vain parantua itsestään. Tällöin Paavon lurpahtava kukkakaali-korva tuntui maailmanlopulta, kunnes se sai jonkun infektion lääkäristä, joka tarttui myös Jacksoniin. Jackson pistikin paremmaksi, ja kun meitä ei aluksi otettu lääkärissä vakavasti (saatiin ab liian myöhään), niin alkoikin vielä kurjemmat ajat, kun Jackson joutui teho-osastolle. Jacksonin sairastumisen syy jäi täysin mysteeriksi kuitenkin.
"Pitäskö sun hoitaa meitä vähän paremmin??"

Tuon Jacksonin infektion lisäksi ollaan käyty lääkärissä pohtimassa sen punoittavia ikeniä (liittyi ikään ja hormoneihin) ja kerran poistamassa hammaskiviä. Molemmat on toki myös käyneet rokotuksissa, 1-vuotis terveystarkastuksessa (Paavo vähän laajemmassa sisältäen neurologisia kokeita, lihastestejä ja verikokeet, koska esikoinen. *naura*) ja tietysti molemmat on kastroitu.
Muistatteks te tän tötsän?
Molempia on tutkittu niiden vajaan 3-vuotisen elämän aikana sen verran, että voin ainakin varmaksi sanoa, että niillä kummallakaan ei ole mitään piileviä sairauksia. Meille on vain vähän sattunut ja tapahtunut. Nyt tämä viikko on ollut yhtä huutoitkua, kun olen vuorostani suunnitellut Paavon hautajaisia. Syytän ositttain taas niitä hormoneja, koska raskaana oleva nainen ei oikeasti ole vain tavallinen ihminen. Soitin tiistaina eläinlääkäriin itkien: "Paavolla on ripuli!!". Ne ei siellä tienneet kuka Paavo on, joten joudun vähän tarkentamaan.



Selitän tämän nyt mahdollisimman lyhyesti. Paavolla tosiaan oli tiistaina ihan vesiripuli, joka ei ollut maha infektiomainen, vaan enemmän ohivuotoon (kun suolessa on joku karvapallo tms.) sopiva. Sitten se alkoi oksentelemaan (suolitukoksen oire!!), ja lopetti syömisen ja juomisen kokonaan. Paavo tietysti kuivui, joten se joutui viettämään yhden päivän lääkärissä tiputuksessa. Siitä otettiin aamulla röntgenit, ja päivällä uudet. Ohutsuoli oli oudossa asennossa, ja paksusuoli kaasutäytteinen. Epäiltiin, että ehkä joku lanka vetää ohutsuolta kasaan, tai suoli on kiertynyt. Ultrassa suoliliikkeet näkyi kuitenkin kaikkialla, joten päästiin kotiin lääkkeiden kanssa. Aamulla hoitaja sitten soitti miten menee, koska oltiin sovittu että seuraavana päivänä mahdollisesti leikataan, jos ei olot kohennu. No hetkellisesti kohetui Paavo söi vähän itse, kunnes taas sitten hyyty. Eilen käytiin sitten taas lääkärissä. Paavo ei syönyt yhtään mitään (edes yhtä herkkua) eikä juonut. Nyt kuitenkin röntgenissä näkyi, että ohutsuoli oli todella ärtynyt, muttei tukossa. Peräsuoleen oli myös alkanut tulla tavaraa, jota vähän sitten otettiin paavon iloksi poiskin. Paavon syömättömyys johtuu siis siitä, että sen maha on vain niin kipeä. Saatiin ruokahalulääke ja maitohapot, koska  mitään tulehdusta ei ole (ei kuumetta, ja kaikki veriarvot kunnossa). Nyt sitten ootellaan kakkaa ja ruokahalun palautumista, mutta hautajaiset on peruttu. Jee! Ja ehkä mahdollinen suolen ärtymisen syykin paljastuu sen kauan odotetun kakan mukana.
Olin laiska enkä jaksanut ottaa uusia kuvia tätä postausta varten.
 Niin kurjaa kuin eläinlääkärissä onkin käydä, osaa ne tehdä siitä käynnistä myös mukavan. Paavo sai taas paljon kehuja ihmisiin luottavasta luonteesta, ja sen oikein lihaksikkaasta ja atleettisesta vartalosta. Itse otin kehut tietysti täysin itseeni, niin kuin kuuluukin, vai mitä. Ihan sama asia, kuin joku olisi antanut kehuja minun omasta ahkerasta kuntosali uurastuksesta (mitä ei ole tapahtunut). Statukseen oli myös mainittu kiiltävä ja hyväkutoinen turkki, mutta kehuvaa sanamuotoa en pääse nyt tarkastamaan, koska Paavo lukee papereita tällä hetkellä itse.



Tästä tekstistä tuli vähän tälläinen kirjainten oksennuskasa, enkä edes jaksa tarkastaa siitä kirjoitusvirheitä. Taidan vaan kaapata elossa olevat kissani kainaloon, ja ehkä nukkua vielä hetken lisää.

lauantai 27. elokuuta 2016

Turkinhoitoa ja muita katastrofeja

Oho! Sinne vierähti kuukausi niin, että sujahti. Kameran kanssa konttaaminen lattian rajassa kissojen kanssa aiheuttaa nyt jo sellaista puuskutusta, että kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Vapauduin kuitenkin vuodelevosta, kun raskaus on jo edennyt niin pitkälle, että vauva saa syntyä jos haluaa. Tämän kunniaksi päätinkin, että vien molemmat kissat metsälenkille. Aloitin rauhallisemmasta lenkkeilijästä Jacksonista, mutta senkin perässä pysyminen tuotti ongelmia, joten kannoinkin Paavon vain tarhaan jahtaamaan sisiliskoja. (Paavo tosiaan söi sisiliskon, mutta olisin kyllä estänyt, jos olisin ehtinyt. Ensin luulin, että sen suusta roikkuu käärme, ja voitte uskoa että pieni paniikki kaaos syntyi hetkeksi.)
"No niin pallomaha! Tästä vaan ton puun, kannon ja kiven yli kohti tuota jyrkkää kallion reunaa"

"Ai ei kalliota? No sitten tästä tämän puun ali, seuraavan yli ja sitten taas ali..."

"Mä sovin aika hyvin tänne metsään."

Tämä kesä on ollut hankala turkinhoidon kannalta. Ilmat on olleet kosteita ja on ollut silti lämmin, joten olen saanut leikellä kissojen turkeista muutamat takut pois. Yleensä molemmat ovat takuttomia. Paavo ja Jackson ovat myös jostain syystä molemmat kasvattaneet muhkeat ja paksut kesäturkit. Erityisesti Paavon turkki on todella paksu ja tiheä. Turkin alta on melkein mahdotonta löytää ihoa. Jacksonissa myös tuntuu olevat karvaa enemmän kuin koskaan. Muistan kun kissan hankintaa alettiin suunnittelemaan niin ajattelin, ettei ainakaan pitkäkarvaista, tai varsinkaan sellaista jonka turkki vaatii paljon hoitamista.
"Kyllä mä turkkini hoidan. Kato ku se on hyvin."


Maine Coonin turkki vaatii pesua, vaikkei se kävisi näyttelyssä. Niiden turkit rasvoittuvat ja takkuuntuvat helposti muuten. Pesun laiminlyönti voi johtaa iho-ongelmiin. Tämä on kuitenkin varmasi melko yksilöllistä. Paavon turkki alkaa rasvoittumaan, jos pesuväli alkaa venymään liian pitkäksi. Tällöin sen iho alkaa hilseilemään ja kutiamaan, koska se ei saa happea tiiviin ja rasvaisen turkin alla. Kastroinin jälkeen pesukerroiksi on riittänyt 2-3 vuodessa. Jacksonilla ei taas ole tätä ongelmaa. Sen pohjavilla ei ole yhtä tiivis kuin Paavolla, eikä se juurikaan edes rasvoitu. Pesen Jacksonin silti yhtä usein kuin Paavon, koska pesu helpottaa huomattavasti turkin harjausta. On myös mukava huuhtoa karvanlähtöaikaan suurin osa irtokarvoista pois kerralla, eikä imuroida niitä viikko tolkulla joka päivä sohvan nurkasta. Molemmat pojat ovat tottuneet pesuihin, eikä se ole niille mitenkään iso juttu. Ne istuvat kiltisti suihkun lattialla, ja odottavat kun saavat luvan poistua. Loppu päivän ne vilkuilevat minua kiitollinen katse silmissään.
"Kiitos kiitos!"


"Oispa joka päivä pesupäivä!"

Pesupäivän lisäksi meillä on käynyt paljon vieraita kuukauden aikana. Paavo on tuttuun tapaan ottanut vieraat vastaan istumalla keskellä kahvipöytää tai keksilautasta. Jackson taas on rukoillut sängyn alla, että kunpa nuokin tajuisivat jo lähteä. Pojat ovat olleet paljon tarhassa. Paavolla on menossa rakkauskausi, mihin kuuluu myös se, ettei päivällä nukuta juuri ollenkaan. Yöt se nukkuu illasta aamuun meidän välissä. Jacksonin rakkauskausi ei taas ole koskaan tauolla, joten siitä ei tarvitse mainita erikseen.

Kuukauteen on mahtunut myös pari kakka-katastrofia. Paavo kärsi elämänsä toisesta ripulista, joka meni onneksi päivässä ohi. En kauhean herkästi anna pojille ripulilääkettä, sillä kakkaisia peräkarvoja enemmän pelkään suolitukosta. Tiedän pari tapausta, missä oireena on ollut nimen omaan ripuli. Onneksi Paavon vaiva parani kananlihalla. Toinen katastrofi oli viime yönä, kun Jacksonin takakarvoissa kantautui pökäle vessan lattialle. Onneksi apu oli lähellä, ja Paavo raahasi valkoisen uuden maton kammotuksen päälle. Ja sitten emäntä astui sen maton päälle. Ja sitten isäntä kantoi sen maton ulos...

Paavo on muutenkin ollut viime aikoina kuin lasipalatsissa satasta kirmaava keilapallo. Ei se tahallaan mitään ole rikkonut, mutta muutamat kipot, yksi taulu ja yksi iso lyhty (juuri äsken) on tuhoutunut rallitoopen alle. Ehkä Paavo pääsee tänään sinne metsälenkille purkamaan energiaa.
Paavo pallopää

 Yritän kertoa meidän kuulumisia vähän useammin, mutta kirjoittaminen tuntuu hankalalta, kun ajatuksen juoksu ei ole kauhean vilkasta. Johtuuko sitten väsymyksest vai hormoneista, en tiedä. Hyvänä esimerkkinä se, kun lähdin alku viikosta kauppaan ja autossa huomasin, että lompakko unohtui. No kävin hakemassa "lompakon" ja menin kauppaan. Kaupassa huomasin, että olin pakannut mukaan lompakon sijasta penaalin. Ja siitä on kyllä jo vähän useampi vuosi vierähtänyt kun viimeksi olen penaalia mukanani kannellut.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Paavo, sä oot niin outo

Nyt kun olen päivät pitkät kotona kissojen kanssa, minulla on ollut hirveästi aikaa jutella Paavon kanssa, ja olen huomannut, että se on tosi outo. Joo joo, jutella, ja kyllä! Paavo on se outo. Aamulla aloitamme Paavon kanssa päivän keskustelemalla päivän ohjelmasta. Usein me ollaan eri mieltä. Paavo haluaisi heti ulos tai leikkiä. Minä yleensä päädyn köllimään vielä hetken Jacksonin kanssa. Paavo on kovin puhelias, ja se ottaa kontaktia paljon. En aina ihan ymmärrä mitä se haluaa, mutta onneksi minulla on nykyään aikaa arvuutella. Jackson ei ole ihan niin puhelias, vaan yleensä se nukkuu verhon takana, samaan aikaa kun me Paavon kanssa rakennetaan hulppeaa majaa keskelle keittiötä. Eikä me mitenkään syrjitä Jacksonia, se ei vaan eväänsä lotkauta, jos sitä kutsuu kesken unien. Paavolla ei taas ole niin sikeää unta, mistä se ei kirmaisi kutsuttaessa paikalle. Jackson on kyllä huomannut, että se saapuu paikalle aina juuri liian myöhään. Nykyään kun hihkaisen "Paavo, kato!", on Jackson jopa nopeammin paikalla kuin Paavo. Silmät pyöreinä se etsii hämähäkkiä, huippu lelua, tai herkullista kärpästä. (T muuten totesi, että sen jälkeen kun meille on kissat tulleet, me ei olla kertaakaan tarvittu kärpäslätkää.)

Mutta ei Paavon kommunikointitaidot tee siitä outoa. Vaan sen oudot päivittäiset tavat. Esimerkiksi Paavolla on joka päivä futistreenit. Eikä treeneiksi riitä pelkkä pallon potkiminen, vaan siihen vaaditaan myös ylpeät vanhemmat kentän laidalle. Yleensä treenit alkaa kun palvelijat asettuu mukavasti sohvalle. Paavo käy ampumassa palvelijoita purinapyssyllä (tästä kohta lisää), ja asettuu sitten pelivalmiuteen. Kohta olohuoneen täyttää kurina ja palloradan kolina. Paavo on ehkä huomannut, että palvelijoita huvittaa sen käytös, ja sitä ponnekkaammin se palloa läimii, mitä innokkaammin me hihkutaaan. Kun se on parin minuutin ajan esitellyt upeita potkujaan, tekee se kunniakierroksen palvelijoiden luona. Tällöin palvelijoiden kuuluu kehua ja rapsuttaa sitä. Jos toisen palvelijan huomio on vahingossa lipsunut telkkarin suuntaan, puskee Paavo voimakkaasti palvelijan huomion takaisin oikeaan kohteeseen. Kunniakierroksen jälkeen Paavo palaa palloradalle. Sitten se odottaa palvelijoilta hyväksyntää "Hienosti Paavo".  Treenit jatkuu niin kauan kun palvelijat jaksaa hihkua ja kannustaa pallosankaria. Paavo potkii ja pomppii radan kimpussa, jonka jälkeen se tulee taas kunniakierrokselle.
Futistreenien lavastus kuvauksia varten ei sujunut syvässä yhteisymmärryksessä

"Täältä pöydän alta mä vaadin ne kehut"

"Ja tästä mua pitää rapsuttaa!"

No sitten se purinapyssy. Minun mielestä se on Paavon tapa sanoa "Jätkät hei! Nyt on jotain tosi siistiä luvassa!". T on sitä mieltä, että Paavo sanoo: "Namit tai henki". Paavo asettuu siis meidän eteen istumaan. Sitten se nyökkää päällään suureleisesti, samalla osottaen meitä tassulla, ja sanoen "purr". Purinapyssyn jälkeen voi tapahtuma mitä vaan. Paavo saattaa alottaa futistreenit, tehdä upean hienon rallisuorituksen talon halki, tai sitten se menee tosiaan sille namipurkille tassu ojossa. Purinapyssy on kuitenkin niin hauska, että me hihkutaan Paavolle taas raikuvat aplodit, jolloin Paavo usein toistaa eleensä. T on pyytänyt, että opettaisin Paavon tekemään purinapyssyn käskystä, koska onhan se hauska. Täytyy varmaan alkaa kulkemaan naksutin taskussa.
"Mua alkaa pikkuhiljaa kyrsimään tää Paavon saama palstatila."

"Sitä paisi jos nyt aletaan outoudesta puhumaan, niin mites se ku sä lähit ostamaan toisesta kaupungista meille lelua?"

Niin tosiaan jo parissa blogissa törmäsin noihin Jokke jänispala leluihin. Itse kyllä en pidä aidoista turkistuotteista, mutta koska kissat. Ja sitä paitsi näissä jänistä ei ole tapettu lelua varten, vaan ne on tehty jämäpaloista. No omatuntoni ei kyllä ole vielä täysin puhdas, mutta asiaan. Tosiaan meidän lähellä ei ole faunatarta, joka näitä myy, joten meidän täytyi lähteä toiseen kaupunkiin leluostoksille. Tosin miehelle markkinoin retken "Sä et koskaan vie mua syömää"-retkeksi. Löydettiinkin lopulta myyjän avustuksella kaupan nurkasta (koira puolelta) viimeinen jäljellä oleva jänispala. Hintaa palalla oli n. 6€. Mukaan tarttui myös vinkuhiiri aidoista karvoista.
"Vie se pois!!! Ja höyhenpallo sassiin tilalle!"
"No nyt näyttää hyvältä..."


Paavoa ei siis olisi voinut vähempää kiinnostaa. Se ei ymmärrä miksi hankkia uusia leluja, kun meiltä löytyy jo ne parhaat: höyhenpallo, pallorata ja ulkoolta hitokseen heinänkorsia ja keppejä. Jackson yritti edes hetken näyttää siltä, että lelut uppos ku häkä, mutta sekin innostus laantui alku maistelujen jälkeen nopeasti.



Byök!

No me jatketaan leikkimistä heinillä, ja jätetään ne lelut sinne kauppoihin. Ainakin leikit on vähän vauhdikkaampia noilla ulkoolta kannetulla ilmaisilla leluilla.
Olisi kyllä kätevää saada leikittäjä näihin kuvauksiin mukaan. :D






keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Vankina yhdessä huoneessa

Me ollaan vankina. Siis ihan oikeasti. Emäntä nakkas meiät makuuhuoneeseen ja paiskas oven perässä kiinni. Ollaan oltu täällä jo useampi tunti. Ja tullaan kuulemma vielä olemaan vähintään yhtä pitkään kuin ollaan jo oltu. Se teki tän eilenki. Heti aamusta. Mut sillon päästiin paljon aikasemmin pois. Silloinki se vaan muris mulle. Vaik meillähän se kurja päivä oli? Onkohan se seonnu? Se sano et saan ite selittää tän, vaikka yleensä se ei anna mun tänne kirjottaa. No mä yritän kertoa rehellisesti siitä, miten väärin meitä on kohdeltu.
Ei puutu ku raitahaalari...

Tosiaan eilen aamulla emäntä kaivo jotain pensseleitä esiin. Se aiko lakata meiän keittiön työtason. Oli kuulemma kuluneen näkönen. Se sano et joudutaa olee se pensselöinti vaihe toises huoneessa. Ettei vaan mentäs auttaa sitä. Ja sit vähä aikaa et se ehtis kuivuu. Me oltii tosi kiltisti siel huonees. Ei yhtää huudettu tai yritetty sieltä pakoon, vaik ei ikin olla oltu vankein. Emäntä oli iha liikkuttunu siitä, miten kilttei kisui sil on. Sit se aatteli et kai se voi päästää meiät pois. Se vaa vahtii meit vähä tarkemmi. Must tuntuu et kaikki arvaa, mitä mä päätin tehä seuraavaks?
"Mun tarkotus oli ihan hyvä."
Onks kukaa kuullu sellasesta kadusta ku Walk of Fame? Se on siel Hollywoodis. Näin kerra telkkaris. Ihmiset matkustaa kattomaan sitä katuu. Mä aattelin tehä emännälle yllätyksenä siit keittiön työtasost semmosen. Tai en vaa aatellu, vaan teinki! Painoin muhkeet tassuni sitä hieman jo kuivunutta lakkaa vasten. Tosi hienot jäljet jäi. Vähä niiku mun nimmari. Mut hitto mikä ääni emännästä lähti. Juostii Jacksonin kaa molemmat takas sinne huoneesee mist se meiät just vapautti. En oo ikin nähny sitä nii kiukkusena. Aattelin et parempi mennä lohduttaa sitä, ja menin puskee sen jalkoja kuristen, mut ei se leppyny. Vangitsi meiät uudestaa...
"Musta se vois vähä miettii, miten uhrasin mun tassukarvat sisustuksen takia, eikä kiukutella."

"Se lakka irtos onneks kyl hyvin mun tassuist, mut vähä emäntä joutu leikkelee mun karvoi.."

 No tänään se ei kuulemma anna meille armoo, vaan joudutaa olee 10 tuntia yhes huonees. Eilinen ois kuulemma riittäny ilman mun tassutaidetta. No ihan hyvin meiän aika on kulunu, ja on toi emäntä ollu meiän seurana. Ollaa nukuttu, leikitty, tehty käsitöitä, pussailtu ja sit vähä tapeltu.





"Mä sain myös haistella raitista ilmaa ikkunan raosta."

Ylväs ja öö ei-niin-ylväs.

PusPus


Jacksonist virkkaus oli toosi tylsää...

Tuijotuskisa

Pum

PoW

Toivottavasti saatas pari tuntii nopeesti viel kulumaan, niin koht sit päästää pois. Mä meen kyl heti sit kattoo et ei kai emäntä vaa saanu mun uponneita tassunjälkiä pois siit pöydäst.