tiistai 29. joulukuuta 2015

Kupiton aamupala ja pönötys-alusta

Meillä oli tänään kupiton aamupala. Ensimmäinen osa tarjoiltiin hävitystuomion saaneista Nose Work laatikoista. Paavo oli enemmän kuin innoissaan ruuan metsästyksestä, mutta mieleltään siniverisen Jacksonin mielestä ilman lautasta syöminen on kovin rahvaanomaista. Jackson etsi kyllä ruuat, mutta ei syönyt ennen kun ruoka tarjoiltiin lautaselta.
"Palvelija! Missä on hopea-astiasto?!"

J:"Täällä ois, mut en syö!"

P:"No enemmän mulle!"
J:"Sä oot niin juntti."

Toinen osa tarjoiltiin kiipeilypuusta. Paavolla ei mennyt kauaa aikaa puun putsauksessa. Puuha oli vähän sotkuista, mutta onnneksi kiipeilypuun puuosat on helppo puhdistaa. Paavo oli ainakin tyytyväinen kupittomaan tarjoiluun.
"RUOKAA!"

J:"Yök! Ne sotki mun puunki!"
"Mä oon niin taitava saalistaja!"
"NAM"

Kun tärkeimmät asiat, kuten kissojen aamupala, oli hoidettu, oli vuorossa emännän aamupala. Meidän tuttavat ovat kääntäneet meille hesarin tulemaan lomamatkansa ajaksi. Pojat ovat ymmärtäneet lehden tarkoituksen väärin oikein, ja asettuvat heti lehden päälle pönöttämään.
"Ihmiset on alkanu asettelee aamulla tälläsen alustan pöydälle! Täs on se idea, et samal ku ne juo kahvia, ne voi katella meitä ja vähän rapsuttaakki.

Pönötys-alustasta tulee välillä riitaa. Ei ole reilua, että toinen saa nauttia rapsutuksista enemmän.
P:"Päästä mut siihen hyvällä..."

"... tai pahalla!"

J:"MEE POIS! MUN PAIKKA!"
"No onneks emännäl on kaks kättä millä rapsuttaa..."

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Aktivoinnin puute

Talvi saapui tänne sittenkin pienen pakkasen ja lumen muodossa. Oltiin Paavon kanssa tästä kovin innoissaan, kun taas Jacksonin reakio oli enemmän jotain "voi ei". Kun kaivoin koppaa esille ulkoilua varten, Jackson syöksyi sinne ensimmäisenä, joten totta kai se pääsi mukaan tarhaan. Tarhassa Jackson lähinnä kokeili maata tassulla kopasta käsin, ja hölkkäsi muutaman kerran tarhan ympäri.
"Hyi kylmää..."
"Varpaat jäätyy!"
"Aurinko! Ota mut sinne!"
"Ota, tai mä hyppään!"
Paavoa ei kylmä haitannut, vaan päin vastoin. Paavo yritti leikkiä vähäisellä lumella.

J:"Sä oot outo."

"Nam! Lumi on hyvää!"
 Olen yrittänyt aktivoitua taas ulkoilun suhteen, kun syksy/alku talven säät ovat olleet niin surkeat, ettei olla paljoa päästy käymään pihalla. Meidän aktivointi on muutenkin viime aikoina keskittynyt vain leikkimiseen, mikä ei kyllä Jacksonia ole liiemmin haitannut. Paavo taas kaipaa säännöllisiä aivopähkinöitä, tai muuten se alkaa puuhastelemaan kovasti itsekseen. Meillä ei kumpikaan pojista ole koskaan tehnyt mitään tuhoja, jos ei lasketa Jacksonin sohvan raapimista ja poikien vesileikkejä. Nämä riiviöinnit ollaan kuitenkin sallittu, vaikkakin yritetään ohjata Jacksonia aina raapimaan omaa puutansa.
Aktivoinnin yksitoikkoisuus näkyy enemmän Paavon käytöksessä. Viime aikoina on tuntunut, ettei Paavo nuku koskaan. Vaikka Paavoa on ahkerasti leikitetty, ja se on sen lisäksi leikkinyt vielä Jacksonin kanssa, on se jatkuvasti puuhastelemassa jotain, tai juoksemassa päättömästi ympäriinsä. Paavo leikkii illalla, kun mennään nukkumaan. Yöllä, jos ollaan herätty, se on leikkinyt, ja aamulla kun ollaan noustu ylös, on Paavo ollut leikkimässä. Sama puuhastelu jatkuu pitkin päivää. Vaikka Paavon leikkiminen ei meitä tietenkään häiritse, on se merkki siitä, että sillä on liikaa purkautumatonta energiaa. Monipuolinen aktivointi vaikuttaa Paavon käyttäytymiseen muutenkin positiivisesti. Esimerkiksi eilisen metsälenkin jälkeen, se oli selvästi tyytyväinen, ja malttoi käydä viereen nukkumaan jatkuvan höyhenpallon saalistamisen sijaan.

Jacksonissa puutteellinen aktivointi näkyy päin vastoin kuin Paavossa. Sen sijaan, että se aloittaisi loputtoma puuhastelun, Jackson passivoituu. Meillä on onneksi kuitenkin kaksi energiatasoltaan yhtä aktiivista kissaa, joten tätä harvoin pääsee tapahtumaan. Jacksonille riittää aktivoinniksi kyllä leikki, mutta sen kanssa saisi leikkia aika kauan ja monta kertaa päivässä, että se saisi kaiken enrgian purettua. Ulkoilu on Jacksonille paljon jännittävämpää kuin Paavolle, joten jo lyhyet ajat pihalla piristää sitä huomattavasti. Paavon tapaan Jackson ei kaipaa varsinaisia aivopähkinöitä, mutta esimerkiksi Nose Workista se pitää kovasti.

Ulkoilun lisäksi meidän kyllä täytyy taas aktivoitua koulutuksen suhteen. Temppuilu on hauskaa, mutta aina välillä tulee sellainen olo, ettei keksi mitään uutta opetettavaa, tai ainakaan miten lähtisi opettamaan uutta. Monipuolinen aktivointi tekee pojille kuitenkin hyvää, ja muuttaa niiden käytöstä positiiviseen suuntaan. Jackson jaksaa leikkiä enemmän Paavon kanssa, ja Paavo malttaa nukkua välillä. Ja tietysti Paavo viihtyy paljon enemmän sylissä ja rapsuteltavana, kun sen energiat on purettu.
"Mitä sit tehään?"

lauantai 26. joulukuuta 2015

Metsälenkki

Meidän joulu oli ja meni. Heti aamulla kerättiin joulukoristeet ja valot pois sisältä jouluähkyn takia. Kuusikin lähti pihalle. Joulu oli ihan mukava, vaikkakin minulla se meni töissä. T oli Paavon ja Jacksonin kanssa kotona. Minulla jatkuu vielä työt, mutta iltavuorot vaihtuvat yövuoroiksi.

Tänään oli upea auringonpaiste, joten lähdin Paavon kanssa pitkästä aikaa kunnon metsälenkille. Jos Paavo saisi valita yhden virikkeen, mitä se saisi tehdä loppu elämänsä, se olisi valjastelu. Paavo rakastaa metsässä kulkemista ja se ottaa siitä kaiken ilon irti. Paavolla on tapana kiivetä kaikille vastaan tuleville kiville ja kannoille.



 Paavo jaksaa kulkea melko pitkiäkin matkoja, mutta yritän pysytellä kuitenkin aina melko lähellä kotia tai autoa. Paavo tykkää ulkona myös jahdata keppejä.
Koti ilves



 Katson yleensä kellosta, että ollaan vähintään 30 minuuttia ulkona. Tällä kertaa unohdin katsoa monelta tultiin ulos, joten minun sinertävät sormet saivat tällä kertaa toimia aikarajana. Paavo olisi halunnut jäädä vielä leikkimään ulos, mutta sisällä se vaikutti tyytyväiseltä ja kävi nukkumaan.

Paavon jälkeen oli Jacksonin vuoro. Jackson rakastaa ulkoilua silloin kun on lämmin. Nyt auringonpaiste hämäsi sitä, ja se innoissaan ryntäsi koppaan, kun olin valjastanut sen. Pettymys oli ulkona suuri, kun kylmä tuuli puhalsi ja lämpöasteetkin olivat nollassa. Kannoin kopan metsään. Jackson tuli ulos kopasta, tähtäili maisemia etsien kotia, ja lähti marssimaan suorinta tietä takaisin.
"Missä koti? Missä lämpö?"
"Miten mä pääsen sisälle??"
Ainakaan Jacksonin kanssa ei tarvitse olla huolissaan, jos se sattuu livahtamaan valjaista. Todennäköisesti se löytyy oven takaalta kotoa maukumasta sisälle.

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää Joulua!

Hyvää joulua kaikille karvaisille ja karvattomille kavereille! ♥♥
T. Paavo, Jackson ja ihmiset

maanantai 21. joulukuuta 2015

Jackson hammaslääkärissä ja muita vääryyksiä

Pojilla on viime päivinä ollut melko rankkaa. Ensin eilen tyhjennettiin poikien ruokakaappi ja kerättiin kodittomille kissoille 10 kg ruokaa. Minun piti alunperin käydä ostamassa ruuat Mustista ja Mirristä, mutta aikataulut pettivät pahasti, joten poikien (avaamattomat) ruuat päätyivät nyt nälkäisempiin suihin. Onneksi olin tilannut jostain syystä hirveän kasan MAC'sin märkäruokaa, joten ne pääsivät nyt parempaan käyttöön. Meillä ne ei nimittäin muutenkaan maistu.
"Sinne meni mun Thriven herkutki... Tosi reilua!! Ois vieny omat leipänsä..."

Kodittomia kissoja oli tällä kertaa moikkaamassa ihan hirveä määrä ihmisiä. Moni muukin kiikutti isoja määriä lahjoitettavaa ruokaa ja leluja. Aulassa oli myös kiipeilypuita, mitä sinne oli tuotu. Mukavaa nähdä ihmisiä auttamassa. Kissat olivat vähän varautuneempia kuin yleensä, joten ei viitsitty hirveän kauan aikaa viipyä. Leikitettiin muutamat innokkaimmat, ja jätettiin väsyneemmät rauhaan. Varmasti niillä oli ollut rankka päivä, kun niin paljon oli käynyt ihmisiä niitä katsomassa. Kissatalolta lähtiessä tulee aina vähän paha mieli. Niin monta ihan mahtavaa kissapersoonaa kotia vailla. Paavo ja Jackson eivät olleet tyytyväisiä, kun saavuttiin kotiin ihan vieraan kissan hajuisina, ja ruuatkin oli jääneet matkalle.
"Ja sit ne kanto puun sisälle?? Öö..."

Tänään oli sitten vielä kurjempi päivä. Paavo joutui olemaan koko päivän ihan yksin, ja Jackson parka raahattiin taas eläinlääkäriin. Lokakuussa käytiin Jacksonin kanssa hammaslääkärissä ientulehduksen takia. Vaikka ikenet rauhoittuivatkin tuosta, oli tosi asia se, että hampaissa oli hammaskiveä. Varattiin aika Catvetille nyt sitten vielä tälle loppu vuodelle, että saataisiin nyt kaikki Jacksonin lääkärikäynnit tehtyä alta pois.
"Aluks mua ei kiinnostanu koko puu, mut sit mä tajusin et tuol juurelhan on vettä!! Jei! Aikani mä siinä kauhoin vettä lattialle, mut sit isäntä viritti siihen jonku esteen... Just... Epäreilua."

Lääkärikäynti jännitti minua monesta eri syystä ihan hirveästi. Hammaskiven poisto tehdään anestesiassa, mikä on aina jännittävää ja riski. Varsinkin kun siitä ei ole pitkä aika kun Jackson viimeksi makasi teho-osastolla Viikissä. Myöskin Jacksonin hampaiden kunto jännitti minua, sillä röntgen vasta varmistaisi Jacksonin suun todellisen kunnon. Jacksonilla esiintyi myös lääkeaineallergia tuon mysteerisairauden aikana, ja se pamahti täyteen punaisia paukaumia. Jackson oli tällöin saanut niin montaa eri lääkettä, ettei aiheuttaja ole varmaa. Olin siis aivan varma, että Jackson saa vähintään anafylaktisen reaktion nukutuksen aikana. Mieltä ei rauhoittanut mikään muu kuin se, että tiesin että Catvetillä Jackson on hyvissä käsissä.

Jackson aavisti jo heti aamulla minun jännityksestä, ettei nyt ole tulossa ihan tavallinen päivä. Jackson lymyili vähän sivummalla, ja kun otin kopan esille se kirmasi karkuun. Yleensä kopan esille tulo saa meillä aikaan kisajuoksun koppaa kohti. Lopulta kävi sama kuin ennen viime hammaslääkäri käyntiä. Paavo istui kopassa ja Jackson juoksenteli ympäriinsä karkuun. Nyt meitä oli onneksi kaksi, joten Paavon ottaminen kopasta ja Jacksonin sisään laitto sujui helpommin.
"Ihmiset on niin outoja..."
 Murhe ja jännitys oli tällä(kin) kertaa ihan turhaa. Kaikki meni hyvin. Alussa taas voivoteltiin Jacksonin laihuutta, mutta todettiin suun näyttävän hyvältä lukuunottamatta kiveä. Eläinlääkäri ehdotti Jacksonille närästyslääkettä kokeiluun, jos se innostuisi lihoamaan. Tosin hän myös totesi, että Jacksonilla on mahtavat lihakset, joten laihuus johtuu todennäköisesti sen aktiivisuudesta. Keuhkkot kuunneltiin, ja ne olivat normaalit. Jackson sai taas kehuja sen kiltistä luonteestaan. Kirvelevä piikki takapuoleen ei saanut sen tassuakaan liikahtamaan. Hammasröntgen oli myös normaali. Hampaiden puhdistus operaatiossakaan ei todettu mitään epänormaalia, vaan Jacksonilla on hienot ikenet ja hampaat. Ei onneksi merkkiäkään syöpymistä, tai muista suusairauksista. Nyt Jacksonia on kyllä tutkittu viimeisen parin kuukauden aikana niin paljon, että mitään yllätyksiä sen terveydentilassa on tuskin tulossa.
"Mä sain tollasen kalan palkinnoks, ku se täti oli viel kirjottanu sinne mun papereihin erityismaininnan mun kiltteydestä."

Kotona odotti synkkä Paavo. Ihan yksin monen monta tuntia! Epäreilua. Paavo kaappasi Jacksonin kainaloonsa ja alkoi pesemään kaveri parasta hirveitä hajuja pois. Jackson oli oikeastaan kotona jo ihan täysin hereillä, joten ilta on mennyt ihan normaalisti. Vähän aluksi oli pupillit laajoina, mutta muuten juokseminen ja hyppiminen sujui heti.
"Ihmiset vois vaihteeks mennä taas töihin niin ne keksis muutakin tekemistä, ku meiän kiusaamisen...."






lauantai 19. joulukuuta 2015

Joulukuvaukset

Meidän tämän päiväiset joulukuvaukset oli kuin toisinto edellisestä "lavaste" kuvaus operaatiosta. Tällä kertaa ei tosin lavasteet hajonneet, mikä oli kai sinäänsä jo voitto. Lähdin taas itsevarmuutta puhkuen raahaamaan tynnyreitä olohuoneeseen, ja asettelin viltin taustaksi niiden väliin. Kaivoin kaapista myös joulukoristeita esille. Mikä voisikaan mennä pieleen?
"Uuu kiinnostavaa!"

"Siis ihan super kiinnostavaa!"
"Njääh... Nähty..."
 Paavoa ja Jacksonia tosiaan kiinnosti enemmän kulissien takana roikkuminen. Aina kun sain toisen aseteltua paikoilleen, tiputti toinen viltin alas.
"KULKUSET! KULKUSET!"

"Hiljaa."

"Meen piiloon"
"No hups taas"
 Ajattelin että joku yhteiskuva voisi olla kiva ja joulun henkeen sopiva. Iloista yhdessä oloa!
Tai sitten ei...

Muotikuvaukset oli Jacksonista kivemmat kuin joulukuvaukset. Tai sitten paita hidasti vähän sen vauhtia.



"No hei! Miks me ei heti saatu poseeraa tän hienon joulusen pussin kaa!"

"No nyt on hienot lavasteet!"
Nojoo. Ei sitten. Harmi kun joulukorttien lähettäminen on jo myöhäistä. Kuvista valikoitui yksi kuva meidän viralliseksi joulukuvaksi. Ei muuta kuin Hyvää Joulua meidän kaikkien puolesta!