sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Pesupäivä

Meillä oli tänään kissojen pesupäivä. Vaikkei käydä näyttelyissä, niin pestään kissat kuitenkin säännöllisesti. Pesu helpottaa turkinhoitoa huomattavasti, sillä se ei takkuunnu puhtaana kovinkaan helposti. Maine Coonien turkki on "vedenkestävää", joten se rasvoittuu helposti. Pestessä vaikeinta onkin turkin kastelu ja kuivaus.



Tässä läjä meidän tämän hetkisiä turkin hoitoaineita. Goopin rasvanpoisto aine on kyllä ollut korvaamaton apu Jacksonin rasvahännän hoidossa. Jacksonin häntä meni ennen kastraatiota jo parissa viikossa ihan klimppiseksi. Sitä ei saanut puhtaaksi ilman tuota Goopin tököttiä. Anjun shampoot ja hoitoaineet ovat myös olleet meille hyviä.

Paavo katselee ulos hoitoaineen vaikuttaessa
Tällä kertaa ei tarvinnut tehdä rasvanpoistoa, vaan yksi shampoo pesu riitti. Lopuksi laitoin hoitoaineen vatsaan ja housuihin, sillä se helpottaa huomattavasti märän turkin harjaamista. Pesen kissat nykyään yksin. Ennen pestiin miehen kanssa yhdessä, mutta koska pojat ovat niin kiltisti paikoillaan kiinnipitoa ei tarvita.

"Ei naurata...."
Kuivas onkin sitten vähän työläämpää, sillä kun turkin saa märäksi, se ei meinaa kuivua millään. Vanhassa kodissa meillä oli sähkösauna, missä pystyi säätämään lämpötilan sopivaksi. Kissat mahtuivat myös halutessaan kulkemaan saunan oven alta pois ja takaisin. Nykyisessä asunnossa on taas puusauna, eikä oven alta pääse pois. Alku kuivattelu tehdään vieläkin saunassa ja pyyhkeillä. Paavo on oma toiminen kuivaaja ja juoksentelee ympäri asuntoa ja kierii matoilla, niin että turkki kuivuu nopeammin. Jackson taas halvaantuu paikoilleen märkänä, ja menee pieneksi keräksi, niin ettei turkki varmastikkaan pääse kuivumaan. Kuivasin Jacksonin melko kuivaksi siis föönillä.

Harjailua saunassa
Pesupäivä on kiva päivä, kun molemmille pojille iskee pesun jälkeen halipula. Turkkikin varmaan haisee oudolle sillä pojat kiehnää kaikki huonekalu läpi. Sitten ne kävelee toistensa perässä ja haistelee maata.

"Mikä tällä haisee?"

"Sinä!"
Aika kauan tuohon koko pesuoperaatioon menee kyllä aikaa. Ensin harjaus, sitten pesu ja hoitoaineet. Pitkä huuhtelu. Sitten harjaus ja kuivaus ja taas harjataan. Jos turkkia ei ole koko ajan harjaamassa, se menee hassuille kiharoille. Hoitoaine on kyllä meillä vähentänyt turkin kihartumista. Peseminen on kuitenkin ihan kivaa puuhaa. Pojatkin on niin nätisti, ettei niiden kanssa tarvitse tapella. Ja huomaa kyllä, että on niidenkin kiva olla puhtaan turkin kanssa. Ja yksi iso plussa on vielä karvanlähdön vähentyminen pesun jälkeen. Pestessä irtoaa hyvin kaikki irtokarvat.

Puhdas turkki








"No tää haisee tutulle"



Jacksonin turkki kyllä peittää hyvin allensa luisen vartalon. Meille käskettiin eläinlääkärissä laittamaan pojat lihotuskuurille, kun ovat niin kovin luisevia. Toivotaan nyt, että painoa alkaa kertymään, kun kasvukin on alkanut jo hidastumaan. Ruokaa kyllä saavat, niin paljon kun syövät, mutta molemmat myös liikkuu tosi paljon. Joskus musta tuntuu, että pojat juoksee enemmän kuin nukkuu. Olin vähän toiveikas, että kastraatio korjaisi myös tuon paino-"ongelman", mutta toistaiseksi poikien painot ovat pysyneet samana. Eläinlääkäri ehdotti rasvalisää, mutta en usko että se kuitenkaan on tarpeen. Eiköhän se massa sieltä tule, kun teini-ikä on ohi.

"Minäkö muka liian laiha"

maanantai 21. syyskuuta 2015

Ulkoilutarha

Tänä kesänä toteutui yksi meidän pitkäaikaisista haaveista, ja me muutettiin ahtaasta kerrostalo kaksiosta maalle omakotitaloon. Poikien elämään se toi tietysti muutamia muutoksia. Ikkuna näkymät vaihtuivat pörisevästä autotiestä tintti- ja orava teeveeksi, sisätilojen ralliradat kasvoivat pidemmiksi ja mikä parasta, ulkoilun määrä tuplaantui. Vanhassa kodissa me jouduttiin ajamaan autolla noin 10 kilometrin matka, että päästiin rauhalliseen metsään valjastelemaan. Kyllä me kerrostalon piha-alueellakin ulkoiltiin, mutta se ei ollut niin mukavaa. Varsinkin Jackson oli vähän arka ulkoilemaan ihmishälinässä.

Ulkoilun aloitus ei sujunut ihan niin hyvin täällä uudessa kodissa kuin olin toivonut. Paavo on jo pentuiästä asti valjastellut muutaman kerran viikossa, eikä koskaan aikaisemmin ole ollut mitään ongelmia. Paavo on todella rohkea, ja osaa kävellä hihnassa aivan kuten koiratkin. Täällä maalla vapaana kulkevat kissat saivat kuitenkin Paavon ahdistumaan ja muuttumaan vihaiseksi pihalla. Ongelma hoitui kuitenki helposti. Varasin pojille hieman suunniteltua aikaisemmin kastraatio ajan. Kastraation jälkeen kaikki on sujunut taas hyvin.

Valjastelu on ihan kivaa, mutta rakensimme myös ulkoilutarhan meidän pihan laidalle. Tarha sijaitsee niin, että se on varastorakennuksen takana melkein jo metsässä. Sijainti valittiin syrjäiseksi lähinnä tarhan ulkonäön takia. Tarha on rakennettu nimittäin kierrätysmateriaalista, joten silmiä hivelevä näky se ei ole. Sijainti on kyllä poikien mieleen. Tarhan ympärillä nimittäin on puut täynnä lintuja ja oravia, mikä on älyttömän mielenkiintoista. Emännälle tarhan sijainti on vähän huono, sillä välillä alkaa puuduttamaan, kun joutuu kantamaan melkein 20kg kissaa tarhaan ja takaisin. :D Toinen huono (ja myös hyvä) puoli tarhassa on, ettei se juuri näy pihalle. En halua poikia kuitenkaan jättää edes tarhaan ilman valvontaa.


"Nam! Mä voisin alkaa kokonaan kasvis... tai siis heinänsyöjäks"


"Emäntä! Tuu hakemaan! Täällä huutaa Jackson!"

Kastraation jälkeen J:n ja P:n turkit ovat alkaneet pöyhistymään. Sattumaa, tai sitten ei.

Näillä housuilla tarkenee



Keppi on pysäytettävä




sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Siivouspäivä on paras päivä


Minulta on usein kysytty antavatko kissat minun nukkua rauhassa. Vastaan aina: "Juu, totta kai!". Viime aikoina kuitenkin olen useampana kertana herännyt sirkuttava höyhenpallo naamalla. Paavon mielestä on mukavaa kantaa emännälle leluja sänkyyn. Erityisen raskaalta se tuntui tänään, yövuoron jälkeen, kun olin ehtinyt nukkua vain pari tuntia. Paavolla on tietysti oma näkemyksensä asiasta.

"Mä ajattelen vaan emännän parasta. Oon kuullu, et noita ihmisiä pitää aktivoida. Ilman virikkeitä ne vaan makoilisi päivät pitkät. Mitä siitä nyt tulisi! Enkä mä pakota sitä nousemaan ylös. Emäntä on vaan niin leikkisä, ettei se voi vastustaa mun tuomia leluja."

Onneksi huomenna on kuitenkin vapaata töistä, joten nousin ylös. Yövuorojen jälkeen, kun olo on muutenkin kamala, on hyvä tehdä tylsiä asioita alta pois. Joten me alettiin Paavon kanssa siivoamaan. Paavo on kova puuhastelemaan. Tein mitä hyvänsä, Paavo auttaa aina! Siivoaminen sattuu kyllä olemaan Paavosta ihan parasta puuhaa. Paavon motto onkin: "Yhdistä huvi ja hyöty". Jackson ei niinkään osallistu siivoamiseen. Ja varsinkin imurointia se vihaa. Mutta lakanoiden vaihdosta nauttii kumpikin. Tällä kertaa Jackson kyllä myöhästyi operaatiosta.

"Nyt se ei kyllä löydä mua!"
"Jos mä katon pois, niin se lakana varmaan taas liikkuu"
"HAHAA"
J:"Ette kai te pidä hauskaa ilman mua?!"
P:"Ehkä... Älä suutu"


P:"Voimahali"
Ja vikat kyydit lakanalle

"Mua kyllä harmittaa, että ette pyytäny mua mukaan"

Paavo auttoi myös imuroinnissa ja lattioiden pesemisessä. Moppi sai kovaa kyytiä, kun Paavo vaani sitä joka nurkan takana. Hyökkäykseen haetaan voimaa juoksemalla pari kierrosta asunnon ympäri. Loppu siivoaminen oli niin vauhdikasta puuhaa, ettei lumian kamera pysy siinä mukana. Kunnollinen kamera onkin hankintalistalla, mutta ne on sen verran hintavia, että täytyy tutustua vaihtoehtoihin kunnolla. Siihen asti täytyy tyytyä heikohkoon kuvanlaatuun. Harmi vaan, ettei kännykällä saa otettua liikkuvasta kohteesta kuvia ilman salamaa, kuin hyvällä tuurilla. Tässä esimerkki kuva: