perjantai 30. lokakuuta 2015

Eläinlääkärissä jälleen, eli verikorva osa 3

Meidän keskiviikkoisen lääkärikäynnin jälkeen Paavo alkoi jo näyttämään paremmalta. Korva oli lurppa, mutta tyhjä. Paavo oli myös pirteä ja leikkisä. Kuitenkin iltaa kohden Paavo alkoi taas hyytymään ja korvaankin ilmestyi taas turvotusta. Torstaiaamuna korva oli jälleen pingispallon muotoinen. Verikorvalle on tyypillistä, että se uusiutuu helposti tyhjennyksen jälkeen. Sovittiinkin keskiviikkona, että vaikka korva turpoaisi uudelleen, annettaisiin sen parantua itsekseen. Paavo oli torstaina kuitenkin niin kipeän oloinen, että varasin siitä huolimatta tälle päivälle jälleen kerran ajan. Paavo uikutti, ja yritti kaivautua minun alle aina kun istuin alas. Paavolle uikutus ja piiloutuminen on todella epätyypillistä käyttäytymistä.

Lääkärissä todettiin, että tikit oliva tulehtuneet. Korvasta tuli nyt veren lisäksi märkää. Tulehdus on alkanut aika rajusti, sillä keskiviikkona otetut näytteet olivat vielä puhtaat. Paavo jouduttiin nukuttamaan, sillä tikit jouduttiin kaivamaan ulos korvasta. Korvaan laitettiin kortisonia, ja paineside. Sidos kiinnitettiin tällä kertaa  teipillä, jottei se irtoaisi niin helposti. Saatiin vielä antibioottikuuri ja kaulurielämä jatkuu vielä 2 viikkoa. Eli yhteensä Paavo joutuu käyttämään kauluria 3 viikkoa. Korvan sidokset vaihdetaan joka toinen päivä.
"En tykkää."


Alkaa kyllä olemaan aika epätoivoinen olo tuon korvan kanssa. Alkaisipa se jo näyttämään edes pieniä paranemisen merkkejä. Lähinnä nyt jännittää, että mitäköhän nyt seuraavaksi siihen tulee. Korvan juureen on jo ilmestynyt turvotusta, ja tyhjentämisestä on vain muutama tunti. Alkaa tuntumaan luppakorvaisuus aika pieneltä asialta. Tulisipa korva edes kuntoon.

Jacksonilla on ollut hyvin tylsä viikko. Paavo on ollut tylsä mälsä, ja minun aika on mennyt töissä ja Paavoa paapoessa. Aluksi Jackson ei edes halunnut leikkiä, kun tötterö-pää kaveri ahdisti sitä. Nyt se on oikea riiviö ja sinkoilee vaan edes takaisin. Jackson on kyllä myös nauttinut tästä tilanteesta, sillä aina auki oleva raksubaari on tehnyt paluun. Paavolla ei ole oikein ruokahalua, joten olisi tärkeää että se söisi edes jotain.
"Mä mitää sinkoile... Tässä vähän huidon."
"Hei. Jotain rajaa sen kuvaamisen kanssa..."

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kissan verikorva osa 2


Paavo teki tosiaan hoitolinjauksen muutoksen heti ensimmäisenä yönä, ja repi kaikki kauluria myöten pois. Tikit onneksi säästyivät, mutta side ei saanut olla tarpeeksi pitkään, joten korva täyttyi uudelleen nesteestä. Paavo on ollut maanantaista asti apaattinen ja vetäytyvä. Kaulurin kanssa eläminen on tuottanut vaikeuksia, ja korva on varmasti ollut kipeäkin. Jackson on kovasti yrittänyt puskea ja nuolla Paavoa, mutta Paavo on vain sähissyt Jacksonille. Mikä on tosi kurjaa, sillä pojat eivät kyllä koskaan tavallisesti sähise toisilleen. Jacksonkin on nyt stressaantunut, ja meillä on ollut kovin rauhallista, kun pojat ovat vaan nukkuneet pari päivää.




Tänään käytiin Paavon kanssa uudestaan tyhjentämässä nestettä korvasta. Paavo on tosi reipas luonteeltaan, eikä ihan vähästä hätkähdä. Eläinlääkäri kuvaili Paavoa hyvin hoitomyönteiseksi. Me saatiin kaksi vaihtoehtoa. Joko korva viilletään uudestaan auki, ja laitetaan uudet tikit, tai sitten se tyhjennetään neulalla. Korvan viiltäminen olisi vaatinut nukutuksen, mutta silloin korvalla olisi vielä ollut mahdollisuus palautua ehkä pystyyn. Neulatyhjennykseen taas ei Paavoa ei tarvinnut lääkitä, koska se osaa olla nätisti, vaikka sitä vähän sattuisi. Valitsin neulatyhjennyksen, koska en pitänyt ajatuksesta, että Paavo nukutetaan joka toinen päivä. Korvaan tehtiin neulalla reikä ja neste puristettiin korvasta ulos. Paavo oli kiltisti, eikä rimpuillut tai kiukutellut yhtään. Olin siitä hurjan ylpeä. Tyhjennyksen jälkeen Paavon olo helpottui silmin nähden ja sen häntä nousi suorana pystyyn. Paavo yritti ystävällisesti puskea lääkärin nuri kaulurin kanssa.

Kun päästiin kotiin, annoin Paavolle kipulääkkeen ja ruokaa. Sen jälkeen se on jaksanut vähän leikkiäkkin. Koska korvaankaan ei varmaan enää satu niin paljon, Paavo alkoi lepyttelemään Jacksonia. Ajatus oli kaunis, mutta toteuttamisessa olisi ollut vielä hieman parantamisen varaa. Paavo hyppäsi Jacksonin luo puuhun ja yritti alkaa pesemään Jacksonin päätä. Lopputulos oli, että Paavo nuoli kauluria ja hakkasi sillä samaan aikaa Jacksonin päätä. Jackson ei oikein riemastunut tästä hellyyden osoituksesta ja sähisi vuorostaan Paavolle.
"Jos mä vähän nuolasen nii kyl se leppyy...."



"Hei dude.... Sun tötterö on mun silmässä...."



Hoito jatkuu samaan tapaan. Kipulääkkeet suun kautta ja korvaan sivellään voidetta. Korvista ja nesteestä otettiin varalta vielä bakteerinäytteet, mitkä olivat puhtaat. Ensi viikon keskiviikkona mennään tikkien poistoon ja samalla poistetaan vähäinen hammaskivi, mitä oli yllättäin tullut, vaikka heinäkuussa ei vielä ollutkaan.

Varmaan jokaisessa usean kissan taloudessa jokainen kissa on ihan yhtä tärkeä omistajalleen. Niin myös meillä. Kuitenkin jos toinen kissoista on kipeä, se saa sillä hetkellä suuremman huomion. Paavon kanssa meillä on jotenkin ihan erityinen suhde. Luulen, että se on tullut koulutuksen myötä. Paavon kanssa aloitettiin tottelevaisuuskoulutus jo pienenä, mikä on antanut keinon kommunikoida sen kanssa. Paavo myös luottaa minuun ihan eri tavalla kuin Jackson, vaikkakin Jacksonkin hädän tullen kipuaa kipeästi jalkoja pitkin syliin. Paavo antaa kuitenkin hoitaa kipeää korvaansa, eikä se koskaan mene minua karkuun, kun on jonkun ikävän asian vuoro. Paavo kyllä saattaa esim harjatessa yrittää ottaa jalat alleen, mutta se ei koskaan ns. loukkaannu tai ala välttelemään. Paavo kyllä näyttää, kun sitä harmittaa, mutta se näyttää myös sen kun se on hyvällä tuulella. Silloin kun minulla on migreeni Paavo tulee makamaan minun pään ympärille, mitä se ei muulloin tee. Jotenkin Paavolla vain tuntuu olevan ymmärrys moniin asioihin. Paavo osaa myös pyytää ulkoilua hakemalla valjaat eteisen kaapista, leikkiin Paavo pyytää tuomalla lelun, ja ruokaa kun on saatava Paavo koputtaa tassulla ruokakaapin oveen. Jokaisella kissalla on omat hauskat erityispiirteensä. Myös Jacksonilla ja kaikilla muillakin kissoilla.
"Täällä mä ihan rauhallisesti pötköttelin...."

"... Ja sitten se Urpo tuli hakkaa mua sillä tötteröllä päähän!!!"

Ja vielä vinkkinä kaikille kissakavereille...
"Käyttäkää kypärää!!!"

maanantai 26. lokakuuta 2015

Kissan verikorva

Kai se on niin että tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu. Kuten kuvasta näkyy me ollaan vierailtu eläinlääkärissä. Paavo on saanut tällin päähänsä. Todennäköisesti Paavo on loukannut korvan Jacksonin kanssa painiessa, niin että korvasta on katkennut verisuoni, ja korvalehti täyttyi verestä. Verikorvaan törmätään tyypillisesti koirilla. Harvoin kissoilla.

Eläinlääkärissä Paavon korva viillettiin auki ja tyhjennettiin. Tikit poistetaan 10 päivän päästä. Sen ajan kauluri on ilahduttamassa Pavea. Verikorva voi vaurioittaa korvan rustoja pysyvästi, jolloin korvasta tulee luppakorva. Korvassa on nyt painesidos pari päivää estämässä korvalehden turpoamista.
Paavo rauhoitettiin toimenpiteen ajaksi, joten se on vieläkin vähän tokkurainen. Eläinlääkärissä annettiin myös kipupiikki, joten kipulääkitys aloitetaan vasta huomenna kotona. Paavo joutuu viettämään yönsä toipilashuoneessa, sillä se ei ole vielä oikein tottunut kauluriin. Jackson on äärettömän kiinnostunut Paavon tötteröstä. Paavo yrittää sähistä Jacksonia kauemmaksi tuloksetta. Paavo on ihan sydäntä särkevän surkean näköinen. No toivotaan, että parin päivän päästä kaulurin olemassa olo unohtuu. Voi pientä reppanaa.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Nose Work: Sisäetsintä

Eukalyptus-haju saapui postin mukana meille maanantaina, joten päästiin vähän etenemään etsintä puuhissa. Alkuviikko harjoiteltiin laatikkoetsintää namilla ja hajulla. Alunperin oli tarkoitus aloittaa ilmaisun harjoittelu hajun saavuttua, mutta en ole vielä keksinyt miten aloittasin sen. Tänään siirryttiinkin siis harjoittelemaa sisäetsintää. Aloitettiin niin, että ensin laitoin huoneeseen laatikoita ympäri huonetta ja yhteen nami+haju. Tämän jälkeen laitoin hajun laatikon viereen ja lopulta ihan eri paikkaan kuin laatikko. Jacksonilla on joko super-nenä tai uskomaton tuuri, sillä se käveli aina melkeen suoraan hajun luo. Paavolle tuotti vähän pään vaivaa laatikon ulkopuolella olevat hajut. Varsinkin jos haju oli vielä piilossa.





Kun oltiin muutaman kerran harjoiteltu laatikko huoneessa, siirryttiin toiseen huoneeseen, missä ei ollut enää laatikoita. Latoin aluksi hajun ja namin melko näkösälle lattialle. Muutaman kerran jälkeen laitoin vähän enemmän piiloon. Paavolta meinasi huumori loppua kun haju olikin pöydällä, ja se vähän turhautui ja kävi makaamaan maahan. Hetken päästä se rauhoittui ja jatkoi etsintää ja lopulta löysi hajun. Jackson ei halunnut enää siirtyä tähän vaiheeseen, koska sillä oli niin kivaa pahvilaatikkojen kanssa toisessa huoneessa.




 Meidän raakaruokailut on sujuneet ihan hyvin. Kaikki lisäravinteet pitäisi nyt olla kunnossa, ja menee hyvin alaskin. Jackson söi eilen jopa merilevää pelkästään, kun annoin sitä sille haisteltavaksi. Tyyppi nuolas annoksensa parempiin suihin. Välillä tulee ahdistunut ole siitä, olenko varmasti laskenut kaiken oikein ja lasken taas uudestaan. Onneksi Pikkupetojen emäntä on jaksanut vastata mun tuhansiin kysymyksiin. Luisistalihoista jauhettu kanansiipi menee alas molemmilla ihan hyvin, mutta kävin tänään vielä ostamassa sianluumursketta sen isomman kalsiumpitoisuuden vuoksi. Paavo syö oikeastaan ihan kaikkea hyvällä ruokahalulla, mutta Jackson empii vielä sydänten ja maksan kanssa. Jackson tykkää kuitenkin kuivatusta maksasta, joten se saa nyt kuivattua ja kypsennettyä maksaa sekaisin, mikä menee ihan hyvin alas. Pikku hiljaa sitten siirrytään raakaan. Sydäntä se ei syö oikeastaan ollenkaan, joten sitä olen pilkkonut pieneksi paloiksi muun ruuan seassa. Jackson saa nyt sitten vähän enemmän naudanlihaa ja kanan punaista reisilihaa, niin kauan kuin sydän alkaa maistumaan hyvin.

Jacksonia ei ole paljon nälkä hidastanut, vaikka se ei ole kaikkia annoksiaan kokonaan syönytkään. Päin vastoin se on jopa vieläkin villimpi, jos se on mahdollista.Taidan siis jatkaa vielä ilman raksubaaria, ellei isompia syömälakkoja ole tiedossa. Tänään Jackson söi aamulla ja päivällä 70g lihaa, mikä on sille paljon. Sen lisäksi se söi vielä maksa-annoksensa ja n. 8g sianluumursketta. Paavo on nyt ollu Paavo. Paavolla on rakkaus-kausi menossa. Aina välillä sille tulee sellaisia kausia, että se puskee, leipoo ja möyrii sylissä minkä ehtii.







torstai 22. lokakuuta 2015

Liebster award -haaste

Saatiin haaste Penan paikka -blogista. Kiitos haasteesta Pena kissa!



 Liebster award -haasteen säännöt ovat siis seuraavat:

  • Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.
  • Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
  • Nimeä ja linkkaa 11 liebster award-haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia.
  • Keksi 11 kysymystä haastetuille.

 Penan paikka oli keksinyt seuraavat kysymykset.

1. Jos kissasi ei olisi kissa, mikä se olisi?
- Jackson olisi orava. Tupsukorvat, tuuhea häntä ja punainen väri. Käytös poukkoilevaa ja levotonta. Hieman myös säikky. Paavo olisi joku huonosti käyttäytyvä läskiposki koira.

Wuh?
 2. Missä kissasi nukkuu?
- Aika usein molemmat nukkuu kiipeilypuussa tai tynnyreissä. Mutta millon missäkin. Sängyssä, lattialla, pöydällä... Siellä missä uni yllättää. :D

3.Onko kissan vessa olohuoneessa kamala ajatus vai sisustuselementti?
-Noo ei se kamala ajatus ole, mutta mielummin pidän vessassa. Ei se ainakaan sisustuselementti ole.

4. Mikä on ihanin kissaesine, jonka omistat?
- Hmm... En taida omistaa hirveästi kissaesineitä. Ehkä sitten Paavon kuvasta tehty taulu olohuoneessa.

5. Leikitkö kissasi/kissojesi kanssa päivittäin?
Leikin. Yritän leikittää kissoja suunnitellusti vähintää 30 min päivässä. Mutta tietty sitten pitkin päivää tulee aina leikittyä myös sen lisäksi. Molemmat on aika ahkeria haastamaan leikkiin. En kuitenkaan pode huonoa omaatuntoa, jos joku päivä ei yksinkertaisesti ehdi. Kissat kostaa sen sitten yöllä, kun leikkivät keskenänsä. :D

6. Mikä on kissaltasi ehdottomast kielletty ja noudattaako kissasi sääntöä?
- Meillä on kielletty keittiöntyötasolla oleminen. Ja kumpikaan ei noudata. Paavo on oppinut, että pöydällä saattaa olla lihaa sulamassa ja käy ryöstämässä  jäiset lihat parempiin suihin. Jackson vaan välillä käyttää keittiöntasoa ralliradan osana. Molemmat tulee alas kyllä, kun käskee. Eikä siellä olo ole onneksi ihan joka päiväistä.
Ennen me ei saatu olla ruokapöydälläkään.... Vaan kuinkas sitten kävikään

7. Onko sinulla kissakoruja tai muuta kissa-asustetta, joita käytät päivittäin?
- Ei kyllä ole. On minulla pari jotain kissa toppia. Ja yhdet kissakorvikset. En kyllä oikein käytä niitä.

8. Mikä on maksimi määrä kissoja, joiden kanssa suostuisit asumaan?
- Voiko siihen olla maksimimäärää? :D En tiedä maksimimäärästä. Ehkä 4? Yhden kissan vielä haluaisin, eli 3 olisi hyvä.

9. Aina avoin raksubaari vai säännölliset ruoka-ajat?
- Meillä on ollut molempia. Raksubaari oli pitkään, mutta just tällä hetkellä säännölliset ruokailuajat.

10. Oletko tehnyt suunnitelmia sen varalle, että jonain päivänä et pystykkään vaikka sairauden vuoksi pitämään kissastasi huolta?
- Jos nyt kävisi niin, että jostain syystä ei pystyttäisi kissoja pitämään, tai kuoltaisiin vaikka auto-onnettomuudessa, haluaisin että kissat menisivät takaisin kasvattajalle. Hän voisi sitten etsiä niille uudet kodit.
11. Ovatko ystäväsi myös kissoihin päin kallellaan?
- Ei oikeastaan. Aika moni on koiraihminen. Yhdellä hyvällä ystävällä on kissoja.

Noniin! Kiitos vielä haasteesta Pena-kissa! En nyt haasta ketään, sillä uskon että mun pitkästä (heh) lukuluettelosta kaikki ovat jo haasteen saaneet, vaikkei ehkä vastanneet. Jos kuitenkin olen väärässä, voi huutaa Hep, ja keksin mielelläni 11 kysymystä. :)

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Vapaasti ulkoilevat kissat ja raivon puuskat

Tänään oli tarkoitus viettää löhöpäivää, vaikka flunssa jo alkaa helpottamaan, on jäljellä vielä ilkeä yskä. Aamulla herättiin jo kuuden aikaan Paavon kauniiseen "ruokaa"-lauluun. Paavolla on muuten yllättävän kova ääni, eikä se mau'u oikeastaan. Vaan se huutaa. "MOU VOU VOU MÄÄÄÄ kur?" Kyllä me usein viikonloppuna saatetaan herätä aikaisin, mutta kello kuusi on kyllä ainakin tuntia liian aikaisin. En yleensä nouse ylös kissojen "käskystä", mutta unikaan ei tullut enää, joten nousin ylös. En kuitenkaan ihan heti ruokkinut Paavoa, ettei se olisi kuvitellut voittaneensa. Aamupalan jälkeen lähdettiin Jacksonin kanssa metsälenkille. Jackson jaksoi kävellä ennätys pitkän matkan ja ripeään tahtiin. Varmaan ensimmäistä kertaa minä tein aloitteen kotiin päin kääntymisestä.

Vielä on aamu hämärää ja sumua


En ole oikein jaksanut kunnolla leikittää kissoja vähään aikaan, joten meillä oli tänään leikkipäivä. Paavon kanssa harjoiteltiin leikin lisäksi agilityrataa ensimmäistä kertaa kahdella eri esteellä. Paavo ei kyllä suorita rataa ilman sormi vihjettä, eikä vauhtikaan ole vielä kauhean hyvä. Haluaisin, että itse este toimisi vihjeenä siihen, mitä pitää tehdä. Jacksonin kanssa pysytään vielä kosketuskepissä, ja panostetaan enemmänkin koulutuskertojen pidentämiseen. Olen pitänyt koulutustuokiot lyhyinä, ettei Jackson ei ehdi kyllästyä.

"Mitäs tykkäät mun jalkakarvoista?"

Sitten niihin otsikossa luvattuihin vapaudesta nauttiviin kissoihin.... Olen jo aiemmin maininnut vanhemmassa kirjoituksessa, että meidän pihalla käpsyttelevät naapuruston kissat ovat aiheuttaneen meille "pieniä" ongelmia. Aika pian muuton jälkeen Paavo alkoi saamaan raivokohtauksia valjastelu lenkeillä jo pelkästään vieraan kissan hajusta. Aluksi se saattoi kävellä normaalisti, mutta sitten se haistoi hajun jostain puskan juurelta. Paavon koko keho jännittyi, ja kaikki karvat nousivat pystyyn. Aluksi Paavo sähisi vain puskalle. Sen jälkeen se alkoi pitää valtavaa mouruamista, ja meni taistelu asentoon taluttajaa vastaan. Jokainen joka on nähnyt kissan tappelemassa tosi tilanteessa (ei mikään tavallinen sähinä-puhina) tietää, että kissa näyttää silloin aika hurjalta. Paavo on vielä iso kokoinen ja lihaksikas, joten ei haluttu lähteä kokeilemaan kuka voittaisi painiottelun. Ensimmäisellä kerralla olin onneksi narun vieressä ja sidoin Paavon hihnan puuhun, niin ettei se päässyt hyökkäilemään. Toisella kerralla oltiin molemmat ja Paavo hyppäsi kiven päälle huutamaan taistelu huutoa. Siitä se oli helppo sysätä harhautuksen kautta koppaan. :D Nämä raivopuuskat loppuivat välittömästi kopassa, ja sisälle tultaessa Paavo oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kastraatio poisti ongelman kokonaan.

"Ota kiinni jos saat"

 Tällä alueella liikkuu paljon vapaana kulkevia kissoja, vaikka iso tie kulkee alle 500 metrin päässä. Moottoritielle ja junaradalle on ehkä noin kilometri. En lähde nyt moralisoimaan vapaana kissojaan pitäviä, vaikkakin se on minusta vastuutonta. (No vähän siihen vaikuttaa myös tietysti paikka missä asuu) Meillä oli lapsuuden kodissa vapaana kulkevia kissoja. Ja vaikka asuttiin maalla niistä 3 jäi auton alle ja 1 joutui varmaankin väkivallan kohteeksi. Vanhin eli 7-vuotiaaksi ja muut kuolivat nuorempina. Kissalla ei ole sen isompaa tarvetta kulkea vapaana kuin esimerkiksi koirallakaan. Myös koira on alkujaan luonnosta. Miksi sitä voi lenkkeilyttää hihnassa, mutta kissaa ei voi? Se on omistajan omasta halusta ja viitsimisestä kiinni totuttaako kissan valjaisiin tai rakentaako sille tarhan, jos haluaa kissaa ulkoiluttaa. Kissa ei edes välttämättä kaipaa ulos, tai on tyytyväinen parveke ulkoiluun. Kunhan hoitaa kissan aktivoinnin sisätiloissa, se on varmasti tyytyväinen elämäänsä. No näköjään moralisoin vähän kuitenkin.
Noutaja työssään
Aikaisemmin ei onneksi olla törmätty näihin kissavieraisiin pihalla. Paavon kanssa en uskalla lähteä kauhean pitkälle lenkille, sillä en ole ollut varma miten se reagoisi itse kissaan, vaikka hajut ei enää suututa. Tänään kuitenkin valitettavasti tuli todettua, että huonosti suhtautuu. Pojat olivat tarhassa ja me oltiin vähän kauempana, mutta kuitenkin näkö etäisyydellä. Jostain puskasta kömpi esiin musta-valkoinen pikkuinen maatiaiskissa, ja se lähti hölkkäämään kohti tarhaa. En oikeastaan ehtinyt edes regoimaan tilanteeseen, kun Paavo alkoi taas huutamaan taistelulaulua ja hyppäsi kaikilla voimillansa kissaa kohti päin tarhan seinää. Onneksi tarhanverkot on lujaa laatua, eikä niistä kyllä läpi pääse edes ison raivon puuskassa. 
 Kissa säikähti yllätyshyökkäystä, vaikka verkko olikin välissä, ja pinkoi karkuun minkä käpälistään pääsi. Jackson taas meni ihan paniikkiin, ja alkoi kovasti tärisemään ja pyrkimään ulos tarhasta. Kun menin tarhaan Jackson hyppäsi syliin ja tunki pään minun kainaloon. Paavo taas rauhottui saman tien, kun kissa kattosi näköpiiristä. Aika ärsyttävä tilanne silti. Jackson ei ole kunnolla rauhoittunut vieläkään, vaikka tapahtuneesta on yli tunti jo aikaa. Aluksi se käveli sisällä levottomana ympyrää ja Paavo seurasi sitä ihmeissään. Lopulta Jackson sähähti Paavolle, mitä se ei ikinä tee. Toivottavasti Jackson ei nyt saanut mitään traumoja ulkoilusta. Jackson kyllä säikähti enemmän Paavoa kuin ohikulkevaa kissaa. No tämä tuskin oli viimeinen kerta, kun kissaan pihalla törmätään, sillä yksin olen nähnyt niitä useasti. Vähän harmillinen tilanne.

 PS. Ruoka maistuu iha ok, ravintolisät multicattia lukuunottamatta iso EI.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Ruokinta muutoksia

Varmaan suurin kissanhoidossa askarruttava asia on kissan oikeianlainen ruokinta. Raakaruokinta on nykyään monelle kissanomistajalle arkipäivää. Jacksonin pahentuva nirsoilu sai myös meillä aikaan ruokailu mullistuksen, jonka pojat ovat ottaneet vastaan kovaäänisellä määkimisellä. Syy Jacksonin nirsoiluun on nimittäin se, että sillä on ollut mahdollisuus valita. Meillä on tähän asti olleet raksut aina tarjolla. Aikaisemmin se ei ole ollut ongelma, vaan pojat ovat syöneet siitä huolimatta 3 kertaa päivässä tarjoiltavan liha (tai joskus märkäruoka) annoksensa. Nyt viime aikoina Jackson on korkeintaan näykkinyt ruokaansa ja siirtynyt siitä suoraan raksukipolle. Joten raksukippojen oli aika lähteä. Raksuja ei enää tarjoilla muuta kuin korkeintaa lihan seassa lisäämässä maistuvuutta. Ja tietysti koulutuksen aikana.

"Nyt ne raksukipot tänne!!!"
"JA SASSIIN KANS!!"

Syy miksi meillä on ollut raksut aina esillä on, se että raksut ovat olleet tähän asti meidän ravintoaineiden pääasiallinen lähde. Raksujen lisäksi pojat syö lihaa n. 150g päivässä per naama. Tai niin se tarjoillaan. Lopputulos on usein, että Jackson syö lihaa n. 50g päivässä ja Paavo 250g. Raksujen kulutusta en osaa arvioida, mutta aika pajon niitä kuluu. Täytän kaksi raksukippoa ehkä kerran tai kaksi päivässä. Ihan kokonaan en raksuista ajatellut luopua. En ole vielä päättänyt milloin raksut tekevät paluun, ja miten niitä tarjoillaan tästä eteenpäin. Pelkästään raksuihin koostuvaan ruokavalioon en kuitenkaan suostu, koska kuivaruoka on aika kaukana kissan luonnonmukaisesta ruokavaliosta. (+Tietysti kaikki terveyshaitat mitä pelkkien raksujen syöminen voi aiheuttaa.)

Paavon täytyi mennä kylmälaukkuun viilentämään tunteitaan raksukippojen häviämisen takia.
Kokonaan varmaan siirrymme raakaruokailuun jossain vaiheessa. Uskon kyllä, että raakaruoka olisi kissalle kaikista paras vaihtoehto. Pojat ovat kuitenkin vielä kasvuiässä, joten en halua aiheuttaa mitään ravintoaine puutoksia niille. Varmaan suurimmaksi ongelmaksi muodostuisi kalsium, mikä on tärkeä luustonkasvu vaiheessa. Luisialihoja Jackson ei syö ollenkaan, eikä Paavokaan enää mielellään. Ennen ne oli sen lempiruokaa. Kalsium-lisä meillä on jauheena, mutta se menee alas vain tonnikala purkkiruuan kanssa. Jackson ei myöskään syö maksaa eikä sydäntä. Paavo rakastaa maksaa, mutta sydämestä se ei juurikaan pidä. Sydämet menee kuitenkin sekoitettuna Maukkaan kana sisäelin soossin kanssa. Varmaan juurikin sen maksan takia. Jackson ei pidä tästä sisäelin soseestakaan. Eli käytännössä Jackson pitää vain lihasta, ei luista, rustoista tai sisäelimistä.
"Yks raksu ees..."
























Paavo ja Jackson ovat molemmat todella aktiivisia. Pojat juoksee, hyppii ja leikkii paljon. Ruokaa meillä kuluu myös paljon. Jos poistaisin raksut kokonaan ruokavaliosta, täytyisi esim Paavolle (9kg) tarjoilla lihaa 225-360g päivässä. Jackson on yli kilon kevyempi, joten sille hieman vähemmän. Mutta käytännössä lihaa menisi yli puoli kiloa päivässä. Jos pelkällä kanafileellä eläisi, se ei ehkä olisi ongelma, mutta en tiedä miten saisin pojat syömään esim. valtavan kasan kanansydämiä. Raksujen pitäminen taas ruokavaliossa toisi ongelmaksi jatkuvasti tarjoiltuna sen, ettei Jackson söisi juuri muuta. Jos taas tarjoilisin raksuja yhtenä ruokana, olisi vaikea laskea eri ravintolisien tarve (sinkki, jodi, omega 3, vitamiinit...)
"Näin somalle tyypille vois raksun tai pari ojentaa...."

Ruokavalio muutokset pitäisi toteuttaa kissalla hitaasti ja totutellen. Paavon kanssa en usko, että kokonaan raa'an ruuan syöminen olisi ongelma. Paavolla on kuitenkin hyvä ruokahalu ja se jaksaa syödä isojakin annoksia kerralla. Paavo on myös tottunut kaikkiin ruoka-aineisiin, mitä raakaruokavalio sisältää. Jackson taas syö useita pieniä annoksia päivässä. Jackson jaksaa syödä ehkä max 40-50g kerralla. Jacksonin kanssa ollaan myös yritelty totutella sisäelimiin yms., mutta ne ei vain maistu. Jackson ei liiemmin pidä mistään ruuasta, joten ruokien sekoittaminen ei auta. Silloin Jackson vain jättää koko ruuan syömättä. Kun pikku hiljaa totuttelu ei ole auttanut, ja Jackson on laihtunut taas raksujen läsnäolosta huolimatta, päätin uskaltaa kokeilla radikaalia muutosta. Toivottavasti Jacksonin ruokahalu alkaa parantumaan, nyt kun se ei voi vähän väliä käydä napostelemassa. Ainakin ihan lupaavalta näyttää, sillä Jackson on nyt syönyt kaikki annoksensa kokonaan. Sisäelimiä en ole vielä tarjoillut, sillä en halunnut aloittaa raksuttomuutta paastolla. Raksut lähtivät eilen, joten huomenna täytyy tarjoilla sydäntä ja maksaa. Toivottavasti maistuu.

"Tänneköhän ne raksut on piilotettu..."
"Asia ON vakava..."
Tää raksuttomuus ruokavalio vaihdos ei lähtenyt ihan hirveän loistokkaasti käyntiin. Lähdin aamulla kauppaan (n.10km päähän) ostamaan lihavarastoihin täydennystä, koska tuossa meidän lähikaupassa ei ole kuin pari vaihtoehtoa maustamattomalle lihalle. Keräsin siis hirveän kasan lihaa ja tavaraa, ja ehdin ne kassalla pakata pussiinkin ennen kuin huomasin, että lompakko oli jäänyt kotiin. Kiusallista. No ei auttanut kuin hakea lompakko kotoolta. Tämän jälkeen menin luontaistuotekauppaan ostamaan Paavolle Psyllium-jauhetta, koska se saa helposti ummetuksen ilman raksuja (:D). Myyjä alkoi sitten kertomaan minulle, miten ikävä vaiva ummetus on ja kun hän alkoi käyttämään Psyllium-jauhetta hänellä alkoi pikemminkin aamuisin tulla kiire vessaan.. Hmm.. "No-tuota-eiku-kissa-no-aijjaa". Taas kiusallista.

Kotiin päästyäni laitoin kanankaulat ilman pussia kodinhoitohuoneen lavuaariin kylmään veteen. Itse menin keittiöön pussittamaan muita lihoja pakastusta varten. Kun palasin kodinhoitohuoneeseen, oli Paavo uimassa kanankaulojen seassa. Päätin irroittaa kaulat toisistaan ja laittaa pakastimeen, etteivät ne sula kokonaan. Sen jälkeen minun oli tarkoitus hoitaa Paavon märkä turkki ojennukseen. Paavo sai kuitenkin loistavan idean ja meni liti märkänä hiekka laatikkoon kaivelemaan tunteella, niin että minua vastaan tuli kissa jonka turkki oli "sementin" peitossa. Hyvin paakkuuntu hiekka myös turkkiin.

"Ehkä tein tahallani... Ehkä en..."












Jacksonin koulutus on taas ottanut askeleen eteenpäin. Jackson on oppinut kosketuskepin idean. Välillä Jackson koskee kyllä keppiin tassulla ja välillä nenällä, mutta pääasia kun koskee. Nenällä kuitenkin pääasiassa.
"Helppo!"