lauantai 3. lokakuuta 2015

Arkea ja temppuja

Harjoiteltiin tänään Paavon kanssa pitkästä aikaa temppuja. Paavolle sopii  parhaiten temput, missä saa liikkua. Vaikein tähän asti on ollut opettaa paikallaan oloa, eli paikkaa. Tämä onkin tähän asti opituista tempuista ainoa, joka ei välttämättä ihan ekalla kerralla onnistu. Paikka tehdään meillä niin, että ensin pyydän Paavoa seuraamaan, jolloin se kävelee minun vierellä. Sitten sanon "paikka" ja nostan kämmenen ylös, mutta jatkan itse kävelyä. Paavo jää istumaan paikoilleen ja saa tulla vasta minun luokse kun sanon "Paavo tänne".

Paavon tottelevaisuus on valitettavasti pari kertaa joutunut testiin tosi tilanteissa. Meille on nimittäin kaksi kertaa käynyt niin, että kuljetuskoppa on hajonnut kesken kuljetuksen. Ensimmäisellä kerralla petti kopasta pohja. Toisella kerralla eri kopan pohja venyi niin paljon Paavon painosta, että ovi tipahti maahan. Molemmilla kerroilla Paavo sinkosi matkaan, mutta pysähtyi kuin seinään, kun huusin "Paavo istu". Sitten käskin Paavon luokse "Paavo tänne". Ja Paavo tuli. Näiden jälkeen tuli kyllä satsattua kunnon kuljetuskoppeihin, jotka kestää vähän isompaakin painoa.



Tänään harjoiteltiin ensimmäistä kertaa jalkojen välistä pujottelua. Paavo kyllä ymmärsi heti mitä pitää tehdä. Vauhti oli kuitenkin vielä aika hidasta ja Paavo menee jalkojen välistä samalla puskien päätä jalkaa vasten. No ehkä huomenna kokeillaan uudestaan, jos liikettä saisi sujuvammaksi.

Yritin kuvata koulutusnameja, mutta kuvaan ilmestyi tunkeilija
Koska Jacksonin kanssa koulutus on niin haastavaa, ajattelin kokeilla kiinnostaisiko sitä temppuradat enemmän. Aloinkin tänään väsäämään esteitä puusta, mutta ne jäi vähän kesken vielä. Ajattelin ainakin aluksi kokeilla hyppyesteitä ja pujottelua. Jos Jacksonia ei kiinnosta, ainakin tiedän että Paavo osaa ne jo ennestään. Tänään Jacksonin aktivointi siis jäi vielä tavanomaiseen leikkimiseen ja ulkoiluun. Jacksonin suosikki leikki on, kun naru tai huisku menee jonkin alle. Ensimmäinen reaktio tähän leikkiin onkin aina kova ääninen kehräys.

"No liikkuisko täällä tyynyjen välissä jotain...?"



"Mikä se oli!"



"Sain"
"No leikkikää te. Ei mua ois ees kiinnostanu"



Käytiin myös molempien poikien kanssa valjastelemassa. Kun menen yksin poikien kanssa "lenkille", käytän pojat vuoren perään ulkona. En saa poikia kannettua yhtä aikaa nimittäin sisälle. Tai muutenkaan otettua syliin, jos joku tilanne sitä vaatisi. Meillä alkaa ulkoilu aina koppaan menolla. Pojat ei saa koskaan kävellä itse ulos, tai edes tulla sylissä ulos, ilman koppaa. Tämä sen takia, etten halua niiden alkavan yrittämään karkuun jokaisella oven avauksella. Tämä on kyllä toiminut hyvin. Kumpikaan ei koskaan huuda oven takana, tai ole livahtanut oven raosta. Tässä vielä pari kuvaa Paavon valjastelusta. Jacksonin kanssa kun käytiin oli jo vähän liian hämärää kuville.






Valjaissa on molemmilla heijastimet

Jacksonilla riitti energiaa vielä lenkin jälkeenkin. Jackson on kätevä käsistään, ja osaa availla kaappien ovia. Välillä kun sillä on tylsää se availee kaappien ovia ja tyhjentää sisällön lattialle.

"Jaahas... Kaappi näyttää liian siistiltä."
Kun Jackson huomasi, että istahdin alas koneen ääreen, se rynnisti syliin nukkumaan. Tälläkin hetkellä painava peitto lämmittää jalkoja.

Sylin täydeltä kissaa

2 kommenttia:

  1. Hui! Onni on tottelevainen kisu! Minusta tuntuu, että tuollaisen vapaustilanteen koittaessa meillä kaikilla kisuilla menisi käskyt kuuroille korville. :D

    Leikkiin tuo suuresti lisää hauskuutta kun mukana on haastetta! Meillä Nora on sen verran nirso lelujen kanssa (vaikka onkin superenerginen...), ettei suostu leikkiin, jos lelu ei mene piiloon tai mukana ylipäätään ei ole esteitä. Haiku ja Raku rakastaa ns. helppojakin leikkejä, mutta suurimmat pepunvatkaukset ja varpaiden kirpistelyt tulee esteitä sisältävissä leikeissä. :)

    Oiiii, ihana sylikisu ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh mä luulen, että Pave säikähti niin paljon kopan hajoamista, ettei tiennyt mitä muuta tehdä kuin totella. Nimittäin valjastelulenkeillä käskyt ja pyynnöt menee usein kuuroille korville. :D

      Se on kyllä hassua miten erilaisia leikkijöitä ja persoonia kissoista löytyy. Meillä molemmat rakastaa leikkimistä, mutta ihan erilaisia leikkejä. Paavo on kans yleensä aika vaativa leikeissään.

      hih. Jackson on <3

      Poista