maanantai 12. lokakuuta 2015

Paluu koulutuksen alkeisiin

Olen monesti harmitellut sitä, miksei Jackson osaa mitään temppuja, kun taas Paavo osaa ja oppii vaikka mitä. Usein selitän asiaa sillä, ettei sitä kiinnosta, ei se opi, eikä se ymmärrä. Valitettavasti kissan oppimattomuudessa on usein (kuten tässäkin tapauksessa) kyse kouluttajan kyvystä opettaa ja ymmärtää kissaa.

"Mun älykkyydessä ei oo mitään vikaa... Tuijota sinne peiliin vaan..."
Jacksonin kohdalla isoin ongelma on, ettei ruoka motivoi sitä juurikaan. Jo pelkkä naksuttimeen ehdollistaminen on siis ollut vaikeaa. Olen kokeillut vaikka mitä herkkuja ja ruokia, mutta Jackson syö vain elääkseen. Muutama naks-nami ja Jackson poistui paikalta.

"Bye Bye... Pidä namis..."
Päätin kuitenkin pari viikkoa sitten, että yritän vielä. Lähdin pohtimaan asioita mistä Jackson tykkää... No leikistä... sylittelystä... paijauksista... Sen jälkeen marssin Mustiin ja Mirriin ja ostin taas ne "nää-on-vikat" kokeilu namit. Tässä tapauksessa siis Canaganin lohen maikuisia raksuja. Meillä on yleensä käytössä kana raksut, joten lohen makuiset otettiin innolla vastaan. Tosin näitä tarjoillaan vain palkintona. Jacksonin harmiksi perusnamit sisältää yleensä viljaa, mistä sen maha menee sekaisin. Kuivatut täysliha tuotteet ei taas kiinnosta sitä yhtään.

Kissa-kasa
Sitten aloin pohtimaan, mistä Paavon kanssa lähdin liikkeelle. Paavo oppi oikeastaan "vahingossa" istumaan. Aina ennen kuin annon sille ruokalautasen odotin että se istuu ja sanoin "istu". No Paavo oppi sen nopeasti. Sen jälkeen otin naksuttimen käyttöön ja nostin vähitellen vaikeusastetta. Seuraavaksi pelkkä istuminen ei riittänyt, vaan Paavon piti istua paperiarkin päälle haluttuun paikkaan. Tässä vaiheessa Paavo oli jo ymmärtänyt temppuilun juonen ja tajusi oikeastaa pienistä vihjeistä mitä sen aina haluttiin tekevän. Paavon koulutus olikin jopa liian helppoa, mikä johti siihen että Jacksonin koulutus tuntui mahdottomalta.

Paavon kanssa meidän koulutus hetket on varsin hiljaisia. Vain käskysanat ja yksinkertainen "hyvä". Liika kehuminen saa sen yleensä innostumaan liikaa, minkä jäkeen keskittyminen on vaikeaa. Tässä oli oikeastaan asia, mikä meni Jacksonin kanssa aluksi pieleen. En tajunnut kannustaa sitä tarpeeksi. Tuntui hölmöltä kehua pelkässä naksuttimen ehdollistamis vaiheessa. No päätin kokeilla kuitenkin. Naks-nami-ylitse pursuava lässytys. Ja ihme kyllä se toimi! Jackson ei enää poistunut paikalta kolmannen namin jälkeen ja alkoi ottamaan namin suuhun suoraan kädestä, mitä se ei ennen tehnyt.

Mikä siellä altaassa kiinnostaa...
No mahtava uiva robotti kala tietysti!
Edettiin Jacksonin kanssa niin, että ensin pelkkää nami-naks-kehuja. Sen jälkeen vaadin Jacksonilta katsekontaktia ennen palkintoa. Nyt ollaan jo tassun anto vaiheessa. En ole vielä päättänyt seuraavaa vaihetta, mutta tarkotus on pysyä aluksi mahdollisimman helpossa, ettei kiinnostus vaan katoa. Saa antaa ehdotuksia. :D? Kosketuskeppi voisi olla tarpeeksi yksinkertainen. Kosketuskepistä olisi myös myöhemmin hyötyä agilityesteiden opettelussa.

Taitava tassun antaja <3
Tarkoitus olisi että Jacksonista tulisi kaikkien agilityratojen kauhu, mestari-Jackson. Yritän kuitenkin vielä olla innostumasta Jacksonin edistymisestä. Agilityn aloittaminen kuitenkin vaatii peruskoulutuksen, jotta Jacksonia pystyisi ohjailemaan radalla.

Vahti-kissat havaitsivat pihaan tulevan auton. "mou wou wou"
Syy miksi sänky jää usein petaamatta aamusin







8 kommenttia:

  1. Meillä on sama tilanne. Pepsi tekee ja oppii kaiken helposti. Max ei ole tahtonut edes yrittää. Keväällä hoksasin että Max innostuu cosman namuista. Ostin kosketuskepin ja nyt Max on jo oppinut että kun se seuraa kepin päätä tulee naksahdus ja cosma-herkku. Keppiä kuljetan eri kohdissa pienessä huoneessa (ei keskity isossa tilassa). Vielä ei agilityesteet onnistu, mutta ehkä joku päivä.. Kauan Max ei jaksa, mutta vähän kerrallaan kun vain ope jaksaisi vaikeampaa tapausta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että löytyy kohtalo tovereita. Meillä on tosi hieno tee-se-itse kosketuskeppi, mutta hyvin on ajanut asiansa. :D Meillä ei kumpikaan oikein tykännyt oista cosman namuista, mutta thriven vastaavat saa Paavon ihan sekaisin. Se onki meiä motivaatio namu, kun opetellaan jotain uutta. Aika kalliiksi vaan ne tulee, jos tarvii monta toistoa. :/ Tsemppiä vaan koulutukseen myös opelle! :D Pienet edistymiset näiden vähän vaikeampien tapausten kanssa saa aikaan suuren riemun. :D

      Poista
  2. Jee, hyvä Jackson! Kosketuskeppi tai käsikosketus (sama asia kuin keppi mutta kämmeneen/sormeen) voisi olla hyvä seuraava opetettava, kissat yleensä ovat sen verran uteliaita että haistelevat nenän eteen laitettuja juttuja jolloin on helppo alkaa palkkaamaan.

    Meillä oli sama homma Kiiran kanssa kun se oli nuorempi. Motivaatiota sillä ei ole koskaan puuttunut mutta pienempänä se saattoi yhtäkkiä lopettaa kaiken yrittämisen ja jäädä vain istumaan paikalleen. Lopulta sitten tajusin että Kiira turhautuu jos se ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä, ja siihen tunteeseen riitti se että naksautin pari kertaa väärässä kohdassa. Neidin kanssa tehtiin paljon itsevarmuutta kohottavia sheippausharjoituksia ja opettelin itse naksautuksen ajoitusta. Nyt meillä onkin ihan huippunopeasti oppiva neiti joka ei enää turhaudu yhtään mistään vaan jaksaa aina vain yrittää ja jatkaa treenejä. Isoksi osaksi muutos johtuu siitä että nyt omat koulutustaitoni alkavat olla Kiiran tasolla, mutta tuo neiti kyllä vaan paranee vanhetessaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Jee Jackson! :D Heh, kiva että teillä oli tuollainen onnistumis tarina. Nyt Kiira on jo tosi taitava. Toivottavasti me päästää Jacksonin kanssa joskus samaan. Olin vähän toivonut, että kastraatio olisi muuttanut Jacksonia vähän innostuneemmaksi ruuasta, mutta ei sitten. :D Tyyppi on tarkka linjoistaan. Sheippausharjoitukset kyllä tekisivät hyvää sekä Jacksonille, että Paavolle. Paavo on vähän semmoen säheltäjä väillä, että se kokeilee kaikki temput läpi jos ei keksi heti, mitä siltä halutaan. Ehkä se vähän auttaisi sitä pohtimaan ennen toimintaa.

      Poista
  3. Täältähän löytyi komeat kisut! Ja taitavat! Jään seuraamaan koulutuksen edistymistä :)
    Tuo raapimatynnyri kiinnitti huomion, jotain vastaavaa olen omille kissoille ajatellut hommata, kun nykyinen puu hajoaa. Onko tuo tukevanoloinen ja viihtyykö kissat? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan! :-) Tuo kuvassa näkyvä tynnyri on zooplussasta (yllätys) Natural Paradise XXL, ja se on kyllä tosi tukeva! Hyvin kestää vähän isompienkin kissojen riekkumiset. Meillä on myös Diogenes XXL-tynnyri samasta verkkokaupasta. Se ei ole ihan niin tukeva, mutta luulen että tavallisen kokoiselle kissalle sekin olisi riittävän tukeva. Lisäksi meillä on vielä yksi puu. Riehumis rallit meneekin yleensä puusta tynnyriin ja siitä seuraavaan tynnyriin, eikä ykskään ole vielä kaatunut. Tynnyrit on ollu meillä kyllä aina isossa suosiossa, mutta tuo Diogenes tynnyri on vielä suositumpi. Ehkä sijainnin takia, sillä se on makkarissa.

      Kyllä voin suositella tuollaista tynnyriä. Vanhassa asunnossa ikkunoista ei näkynyt ulos ihan lattialla istumalla niin kuin nyt, joten silloin ne oli ihan must. Paavo teroittaa myös kyntensä useimmiten juuri noihin tynnyreihin (Jackson sohvaan... :D hups). Kolot on meiän kissoille sen verran ahtaat, että niissä ei nukuta, mutta niissä on hyvä käydä vaanimassa kaveria ja leluja.

      Poista
  4. Siinä olikin mukava aivopähkinä myös omistajalle! Mahtavaa, että oikea koulutustapa löytyi! :) Koulutuksissa on tosi mielenkiintoista kun sama tapa ei välttämättä toimi kaikkien kisujen kanssa, jolloin joutuu vähän pähkäilemään mikä toimii (ja myös esim. mitkä temput toimii) juuri sille kyseiselle kissalle. Meillä Rakua on helppo palkata välillä leikillä namien sijaan ja Haikua runsailla kehuilla ja silityksillä, toisinpäin ne taasen eivät toimisi. :D Nora vastaanottaa silityspalkkion, muttei innostu siitä yhtä paljon kuin Haiku. Lelupalkka taasen ei toimi sitäkään vertaa. :D

    Onpa teillä ikkuna hienon kissaystävällisellä korkeudella! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! On se temppujen opettaminen aikamoista aivotyötä kissalle sekä itse kouluttajalle. :D Alku on aina vaikein, kun pitää löytää oikea tyyli. Jos kissa ei viihdy, ei se myöskään opikkaan. Toivotaan että olen nyt Jacksonin kanssa oikeilla jäljillä. Paavolle ei ikinä kehut tai leikki riittäisi palkinnoksi. Se haluaa sen ruokapalkinnon. :D

      Poista