sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Vapaasti ulkoilevat kissat ja raivon puuskat

Tänään oli tarkoitus viettää löhöpäivää, vaikka flunssa jo alkaa helpottamaan, on jäljellä vielä ilkeä yskä. Aamulla herättiin jo kuuden aikaan Paavon kauniiseen "ruokaa"-lauluun. Paavolla on muuten yllättävän kova ääni, eikä se mau'u oikeastaan. Vaan se huutaa. "MOU VOU VOU MÄÄÄÄ kur?" Kyllä me usein viikonloppuna saatetaan herätä aikaisin, mutta kello kuusi on kyllä ainakin tuntia liian aikaisin. En yleensä nouse ylös kissojen "käskystä", mutta unikaan ei tullut enää, joten nousin ylös. En kuitenkaan ihan heti ruokkinut Paavoa, ettei se olisi kuvitellut voittaneensa. Aamupalan jälkeen lähdettiin Jacksonin kanssa metsälenkille. Jackson jaksoi kävellä ennätys pitkän matkan ja ripeään tahtiin. Varmaan ensimmäistä kertaa minä tein aloitteen kotiin päin kääntymisestä.

Vielä on aamu hämärää ja sumua


En ole oikein jaksanut kunnolla leikittää kissoja vähään aikaan, joten meillä oli tänään leikkipäivä. Paavon kanssa harjoiteltiin leikin lisäksi agilityrataa ensimmäistä kertaa kahdella eri esteellä. Paavo ei kyllä suorita rataa ilman sormi vihjettä, eikä vauhtikaan ole vielä kauhean hyvä. Haluaisin, että itse este toimisi vihjeenä siihen, mitä pitää tehdä. Jacksonin kanssa pysytään vielä kosketuskepissä, ja panostetaan enemmänkin koulutuskertojen pidentämiseen. Olen pitänyt koulutustuokiot lyhyinä, ettei Jackson ei ehdi kyllästyä.

"Mitäs tykkäät mun jalkakarvoista?"

Sitten niihin otsikossa luvattuihin vapaudesta nauttiviin kissoihin.... Olen jo aiemmin maininnut vanhemmassa kirjoituksessa, että meidän pihalla käpsyttelevät naapuruston kissat ovat aiheuttaneen meille "pieniä" ongelmia. Aika pian muuton jälkeen Paavo alkoi saamaan raivokohtauksia valjastelu lenkeillä jo pelkästään vieraan kissan hajusta. Aluksi se saattoi kävellä normaalisti, mutta sitten se haistoi hajun jostain puskan juurelta. Paavon koko keho jännittyi, ja kaikki karvat nousivat pystyyn. Aluksi Paavo sähisi vain puskalle. Sen jälkeen se alkoi pitää valtavaa mouruamista, ja meni taistelu asentoon taluttajaa vastaan. Jokainen joka on nähnyt kissan tappelemassa tosi tilanteessa (ei mikään tavallinen sähinä-puhina) tietää, että kissa näyttää silloin aika hurjalta. Paavo on vielä iso kokoinen ja lihaksikas, joten ei haluttu lähteä kokeilemaan kuka voittaisi painiottelun. Ensimmäisellä kerralla olin onneksi narun vieressä ja sidoin Paavon hihnan puuhun, niin ettei se päässyt hyökkäilemään. Toisella kerralla oltiin molemmat ja Paavo hyppäsi kiven päälle huutamaan taistelu huutoa. Siitä se oli helppo sysätä harhautuksen kautta koppaan. :D Nämä raivopuuskat loppuivat välittömästi kopassa, ja sisälle tultaessa Paavo oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kastraatio poisti ongelman kokonaan.

"Ota kiinni jos saat"

 Tällä alueella liikkuu paljon vapaana kulkevia kissoja, vaikka iso tie kulkee alle 500 metrin päässä. Moottoritielle ja junaradalle on ehkä noin kilometri. En lähde nyt moralisoimaan vapaana kissojaan pitäviä, vaikkakin se on minusta vastuutonta. (No vähän siihen vaikuttaa myös tietysti paikka missä asuu) Meillä oli lapsuuden kodissa vapaana kulkevia kissoja. Ja vaikka asuttiin maalla niistä 3 jäi auton alle ja 1 joutui varmaankin väkivallan kohteeksi. Vanhin eli 7-vuotiaaksi ja muut kuolivat nuorempina. Kissalla ei ole sen isompaa tarvetta kulkea vapaana kuin esimerkiksi koirallakaan. Myös koira on alkujaan luonnosta. Miksi sitä voi lenkkeilyttää hihnassa, mutta kissaa ei voi? Se on omistajan omasta halusta ja viitsimisestä kiinni totuttaako kissan valjaisiin tai rakentaako sille tarhan, jos haluaa kissaa ulkoiluttaa. Kissa ei edes välttämättä kaipaa ulos, tai on tyytyväinen parveke ulkoiluun. Kunhan hoitaa kissan aktivoinnin sisätiloissa, se on varmasti tyytyväinen elämäänsä. No näköjään moralisoin vähän kuitenkin.
Noutaja työssään
Aikaisemmin ei onneksi olla törmätty näihin kissavieraisiin pihalla. Paavon kanssa en uskalla lähteä kauhean pitkälle lenkille, sillä en ole ollut varma miten se reagoisi itse kissaan, vaikka hajut ei enää suututa. Tänään kuitenkin valitettavasti tuli todettua, että huonosti suhtautuu. Pojat olivat tarhassa ja me oltiin vähän kauempana, mutta kuitenkin näkö etäisyydellä. Jostain puskasta kömpi esiin musta-valkoinen pikkuinen maatiaiskissa, ja se lähti hölkkäämään kohti tarhaa. En oikeastaan ehtinyt edes regoimaan tilanteeseen, kun Paavo alkoi taas huutamaan taistelulaulua ja hyppäsi kaikilla voimillansa kissaa kohti päin tarhan seinää. Onneksi tarhanverkot on lujaa laatua, eikä niistä kyllä läpi pääse edes ison raivon puuskassa. 
 Kissa säikähti yllätyshyökkäystä, vaikka verkko olikin välissä, ja pinkoi karkuun minkä käpälistään pääsi. Jackson taas meni ihan paniikkiin, ja alkoi kovasti tärisemään ja pyrkimään ulos tarhasta. Kun menin tarhaan Jackson hyppäsi syliin ja tunki pään minun kainaloon. Paavo taas rauhottui saman tien, kun kissa kattosi näköpiiristä. Aika ärsyttävä tilanne silti. Jackson ei ole kunnolla rauhoittunut vieläkään, vaikka tapahtuneesta on yli tunti jo aikaa. Aluksi se käveli sisällä levottomana ympyrää ja Paavo seurasi sitä ihmeissään. Lopulta Jackson sähähti Paavolle, mitä se ei ikinä tee. Toivottavasti Jackson ei nyt saanut mitään traumoja ulkoilusta. Jackson kyllä säikähti enemmän Paavoa kuin ohikulkevaa kissaa. No tämä tuskin oli viimeinen kerta, kun kissaan pihalla törmätään, sillä yksin olen nähnyt niitä useasti. Vähän harmillinen tilanne.

 PS. Ruoka maistuu iha ok, ravintolisät multicattia lukuunottamatta iso EI.

14 kommenttia:

  1. Käykö teilläkin sama naapuruston ikävä musta-valkoinen katti kuin meillä? Se on tosi ällö. Välillä me sähistään sille ja välillä me juostaan turvaan häkistä sisälle. Miksi se saa juoksella meidän ja teidän reviirillä? - Pepsi ja Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näköjään!! Mä kyllä uhosin sille niin kovaa, että toivottavasti se tajuaa pysyä tästä lähtien omalla pihalla. Typerys! -Paavo

      Poista
  2. Paavohan kuulostaa hurjalta reviirinpuolustajalta!
    Kurjaa kun vapaana jolkuttelevat aiheuttaa harmia. Ois niin kiva jos ihmiset oppis, mutta taitaa olla melko mahdoton tehtävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja unohtu mainita, että tuolla ois sulle haaste http://abyangel.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-haaste.html

      Poista
    2. Vähän liiankin hurja... :D Tosiaan on varmaan vielä pitkä matka siihen ennen kuin ihmiset tajuavat, ettei kissan tarvitse, eikä sille ole hyväksi, ulkoilla yksin... :/

      Haaste.. Hui! :D Täytyy loppuviikosta vastailla. Kiitos haasteesta. :-)

      Poista
  3. Ihania metsäkuvia! Vapaana kulkevat kissat aiheuttavat täälläkin päin ärsytystä, toistaiseksi tosin vain meissä ihmisissä. Meillä kulkee täällä isojen teiden ympäröimässä lähiössä ainakin kahden rivitaloasujan kissat vapaana, ihan tässä lähellä. Mä olen nähnyt ne Kiiran kanssa lenkillä, mutta onneksi olen sattumalta bongannut ne niin kaukaa että olen saanut ohjattua neidin toiseen suuntaan eikä kohtaamisia ole tapahtunut. Vähän aina silti hermostuttaa että jostain heinikosta pomppaakin yhtäkkiä joku vapaana kulkeva suoraan eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hui :-( Vielä rivitalossa... Ihmiset on kyllä välillä niin urpoja! Kurjaa, että myös niille tulee harmia vapaista kissoista, jotka ulkoiluttavat kissojaan vastuullisesti.

      Poista
  4. Hui, johan Paavo oli hurjana! Kurjaa kun ihmiset ei ajattele omaa napaansa pidemmälle kun päästävät kissat vapaana ulos. Toivottavasti Paavo ei kohtaa irtokisua hihnalenkkien aikana eikä teillä kissojen välit tulehdu irtokisujen vuoksi. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Ihan hurjan nätti metsä ♥

      Poista
    2. Tuo metsä on kyllä ihana! Ei se mikään iso alue ole, mutta tarpeeksi iso meidän reissuille. Eikä tarvi pelätä, muuta kun niitä itsenäisesti itseään ukoiluttavia lemmikkejä. :D Jep! Ihme touhua ihisillä välillä. Aamulla onneksi pojat oli taas läjässä päällekkäin, mutta en tiiä kuinka monta samanlaista kohtausta Jackson hyväksyy Paavolta. Vaikkei ne Jacksoniin ole suunnattu...

      Poista
  5. Kuinka kauniita metsäkuvia! Oispa ihana viedä kissat tuollaiselle metsälenkille. Meillä takapihalla on vaan punkkipusikko, eikä kunnon metsää lähimaillakaan :)

    Joo, vapaana kulkevat kissat kyllä ottaa päähän. Maalla mummolassa sen vielä jotenkin ymmärsi (mummon leikatut kissat löytyivät aina omakotitalon pihapiiristä, vaikka saivatkin vapaana ulkoilla). Asutaan melkein Helsingin keskustassa ja täälläkin näkee aina välillä kissoja irrallaan. Toki voivat olla karanneita kissoja, ja yritän näitä myös mahdollisuuksien mukaan pyydyståä, mutta omistajalta silti aikamoista piittaamattomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe. Punkit on syvältä. Ennen asuttiin kerrostalossa, ja silloin kissoissa oli enemmän punkkeja kuin nyt. :D No hui! Tavallaan toivon, että ne on niitä karanneita. :-( Aikamoinen riski pitää ihan kaupungissa kissaansa vapaana.

      Poista
  6. Musta vähän tuntuu, että vapaasti ulkoilevien kissojen omistajat ei vaan oikeasti ajattele, mihin tilanteisiiin kissat ulkona joutuvat ja mitä aiheuttavat muille. :/
    Meidän pihassakin pyörii tällä hetkellä yksi jos toinenki hyväkuntoinen ulkokissa, yks niistä (pentu vielä) on pyrkinyt meille sisällekin. Eihän noihin viitti ottaa mitään kontaktia, etteivät raukat eksy omasta kodistaan. :( Alfred ja Mimmi ei oo kertonu, onko ne nähny näitä katteja ikkunasta...
    (Asun yhdessä Suomen suurimmista maitopitäjistä, joissa pihakissoja on vielä ihan liikaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa Suomessa ylipäätään vielä olla enemmän ulkokissoja kuin "sisäkissoja". :/ Voi pentu parkaa. Nyt syksyllä on muutenkin ollut ihan liikaa ilmoituksia löydetyistä villeistä kissanpennuista... :/

      Poista