maanantai 30. marraskuuta 2015

Jacksonin mysteerisairaus

Kirjoitan nyt vielä (toivottavasti viimeistä kertaa) Jacksonin mysteerisairaudesta. Enemmän ehkä itselleni muistiinpanoksi, jos tämä vielä uusii, tai Jackson ei olekkaan vielä parantunut. Virallisesti Jackson sai tänään terveen paperit. Antibioottikuuri loppuu tänään illalla. Myös munuaisarvo oli palautunut normaaliksi. Jacksonille tehtiin paljon kaikkea menneellä viikolla, enkä nyt varmaan edes muista kaikkea. Myöskin päivät saattaa olla vähän sekaisin, sillä ne meni vähän sumussa. Tarina ja kuvat kertokoot omaa tarinaansa.

Jacksonin sairastuminen huomattiin keskiviikkoiltana. Tällöin se vielä söi ihan hyvin, mutta ei riehunut niin paljoa. Kun Jackson ei tullut yöksi meidän viereen uumoilin, että jotain on vialla. Vähän tuntui oudolta viedä kissaa sen takia lääkäriin, ettei se tule viereen nukkumaan. Torstaiaamuna Jackson korkeintaan närppi ruokaansa, eikä riehunut tuttuun tapaan. Varasin siis samalle päivälle lääkäriajan.
Kävin tänään ostamassa Jacksonin tervehtymisen kunniaksi ulkoilupuvun! Jacksonilla on tosiaan ajeltu karvat vatsasta.

Ensimmäisellä lääkärikäynnillä Jacksonilta mitattiin kuume ja otettiin pikaverikokeet. Tässä vaiheessa Jacksonilla oli vain lievästi lämpöä, ja verikokeissa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Näytteet olivat puhtaat joko siitä syystä, että Jackson oli vasta sairastumassa, tai sitten pikanäytteet eivät olleet riittävät. Hengitysäänien todettiin olevan myös hieman korostuneet. Jacksonia nesteytettiin, ja saatiin mukaan tulehduskipulääke (Metacam), ad-ruokaa, sekä ravintolisätahna. Antibioottia ei kuitenkaan määrätty, sillä lääkäri ajatteli Jacksonilla olevan ihan tavallinen flunssa, joka menisi itsestään ohi.
"Mitä sä just laitoit mun päälle??"

Perjantaina Jackson meni huononpaan kuntoon. Jackson lopetti syömisen kokonaan, eikä juuri jaksanut liikkua. Soitin samalla eläinlääkärille, missä käytiin, ja sieltä saatiin ohjeeksi jatkaa pakkoruokkimista. Jackson oli kuitenkin jonkin verran jalkeilla, ja kävi hiekkalaatikolla. Pakkoruokinta sujui myös hyvin, joten ei soitettu vielä tässä vaiheessa toiselle eläinlääkärille.
"Parempi poistua paikalta..."

Lauantaina en enää kestänyt katsoa Jacksonin uupunutta olemusta, ja soitin eri lääkärille. Päästiin klinikalle heti puhelun jälkeen. Jacksonin hengitys oli mennyt huonommaksi. Hengitys oli pumppaavaa ja pinnallista. Täällä Jackson ultrattiin. Ultrassa ei näkynyt mitään epänormaalia. Nestekertymiä ei ollut keuhkoissa, eikä vatsassa. Kaikki sisäelimet olivat normaalit, eikä suolistossa näkynyt mitään epänormaalia. Ultraääni ei ole kuitenkaan varsinainen suoliston tutkimisväline, joten vaikka Jacksonilla ei epäilty suolistotukosta (klinikalla ei ollut röntgeniä), annettiin sille parafiiniöljyä. Jos öljy ei tulisi läpi muutamassa tunnissa lähdettäisiin Viikkiin röntgenkuviin. Antibiootti annettiin pistoksena, ettei se tulisi öljyn mukana ulos. Lääkäri kirjoitti meille myös valmiiksi lähetteen Viikkiin, että tarvittaessa päästäisiin sinne heti. Jacksonia nesteytettiin jälleen, se sai vahvemman kipulääkkeen ja antibioottikuurin mukaan. Kotona Jacksonin pakkoruokintaa tulisi jatkaa, mutta mielummin mahdollisimman proteiinipitoisella ruualla, kuten kananlihalla. Antibiootin piti vaikuttaa nopeasti, joten meille sanottiin, että jos Jackson ei aamulla ole yhtään parempi täytyy lähteä heti Viikkiin. Tai myös silloin, jos se menisi jo saman päivän aikana huonommaksi. Tässä vaiheessa Jacksonin diagnoosi oli keuhkokuume. Kuume oli jotain yli 40. Öljy tuli läpi muutaman tunnin jälkeen. Vointi pysyi lauantaina edelleen heikkona.
"... ja äkkiä..."

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä en pystynyt nukkumaan, sillä olin varma että Jackson teki kuolemaa. Jackson makasi kerällä ja kehräsi. Näky oli todella ahdistava. Soitin päivystävälle eläinlääkärille (eri kuin millä aikaisemmin käytiin), joka totesi että antaa antibiootin vaikuttaa yön yli. Aamulla Jacksonin hengitys meni edelleen huonommaksi, eikä se oikein jaksanut reagoida mihinkään. Lähdettiin heti aamulla Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Ilmoittumisen jälkeen eläinlääkäri tuli hakemaan meidät saman tien tutkimushuoneeseen. Lääkäri totesi vain, että kylläpä huonosti hengittää. Jacksonilta mitattiin kuume, joka oli noussut jo lähes 41 asteeseen antibiootista ja tulehduskipulääkkeestä huolimatta. Jacksonille laitettiin kanyyli tiputusta varten ja otettiin verinäytteet. Käytiin myös röntgenkuvissa. Kun palattiin huoneeseen, eläinlääkäri oli hakenut myös toisen lääkärin paikalle tutkimaan Jacksonia. Lääkärit katselivat toisiaan ja pudistelivat päätään. Päällimmäisenä keskustelusta jäi mieleen, virus, ruumiinavaus ja se ettei Jackson välttämättä selviä. Lääkärit totesivat, että Jackson täytyy sirtää teho-osastolle, mistä käsin sille tehtäisiin lisää tutkimuksia. Takapäivystävä eläinlääkäri oli soitettu paikalle.
"Paavo AUTA!!!"

Loppupäivä meni todella sekavissa tunnelmissa. Me lähdettiin kotiin, koska teho-osastolle ei omistajat pääse kuin vierailuaikaan. Lääkäri lupasi soittaa muutaman tunnin päästä, kun Jacksonia olisi tutkittu tarkemmin. Jotain lohduttavaakin se taisi sanoa. Kotona odotti Paavo ihan ihmeissään. "Eikö teiltä nyt unohtunut jotain sinne reissulle??" Paavo käveli koko illan ympyrää, ja etsi Jacksonia sen yleisimmistä nukkumapaikoista. Eläinlääkäri soitti, ja luetteli tutkimukset joita he olivat tehneet. Mitään vikaa ei löytynyt. Jackson jäisi yöksi sairaalaan, sillä sen vointi ei ollut kohentunut. Tässä vaiheessa lääkäri sanoi jotain, että kyllä se selviää. Meni muutama tunti ja lääkäri soitti uudestaan. Jacksonin vointi oli mennyt vähän huonommaksi. "Elvytetäänkö, jos tilanne sitä vaatii?" Lääkäri kertoi myös, että hänen ikävä tehtävä on myös kertoa hinnoista. Lääkäri lupasi soittaa heti, jos tilanne muuttuu vielä huonommaksi. Joka tapauksessa hän soittaisi seuraavana päivänä, kun Jacksonin loputkin labrat olisi vastatttu.
"Voi rakas... Mitä ne oikee teki sulle??!"
Voitte varmaan kuvitella, että yö meni todella hitaasti puhelinta tuijotellen. Paavo nukkui yön meidän välissä, ja aamulla huomasin, että se oli hakenut myös unilelun. Raukka halasi höyhenpalloaan tyynyn vieressä. Maanantai kului hitaasti. Istuin päivän lattialla odottaen puhelimen soivan. Lopulta minun oli pakko soittaa sairaalaan, kun mitään ei kuulunut. Hoitaja sanoi, että labrat oli vielä vastaamatta, mutta on hyvä varautua siihen, ettei Jackson pääse vielä kotiin. Meni vielä muutama tunti ennen kuin lääkäri soitti. Lääkäri kertoi, että Jacksonin tulehdusarvot olivat todella korkealla. Kuume oli kuitenkin saatu lopulta laskemaan lääkkeiden avulla. Jackson oli myös alkanut hengittämään paremmin. Se oli syönyt vähän ja käynyt hiekkalaatikolla. Jackson oli ollut ihailtavan kiltisti ja antanut tutkia itseään hyvin. Se oli kuulemma kuitenkin kovin peloissaan. Diagnoosi jäi edelleen auki, mutta tärkeintä oli, että antibiootti oli alkanut toimimaan. Jackson pääsisi illalla kotiin, mikäli sen vointi pysyisi edelleen vakaana. Saatiin suora puhelinnumero teho-osastolle, sillä jos kuume palaisi meidän täytyisi palata sinne heti.
"Ja nyt HETI toi rääsy pois Jacksonin päältä!! Hop!"
Jackson saapui kotiin maanantai-iltana. Saatiin ab-kuuri ja ruokahalua nostava lääkitys. Maanantai ilta meni hyvin, ja Jackson oli kohtalaisen virkeä. Siis kohtalaisen, ainakin se käveli. Jackson söi myös maanantai-iltana kotiin päästyään. Tiistaina Jackson lopetti taas syömisen. Siirryttiin taas pakkoruokinnalle. Puhuin monta kertaa eläinlääkärin kanssa puhelimessa, ja hän oli sitä mieltä, että kun kuume ei ole noussut takaisin, voi olla kyse vain siitä että syömättömyys on jäänyt päälle. En nyt muista oliko se keskiviikko vai torstai ilta, kun Jackson söi ekan kerran itse koko aterian. Tässä vaiheessa oltiin ostettu eläinkaupan koko ruokavarasto tyhjäksi erilaisia ruokia. Kippoja oli joka nurkassa. Nopeasti sen jälkeen, kun ruoka alkoi maistumaan, alkoi Jackson myös virkoamaan. Torstaina käyntiin ensimmäisessä kontrollissa, missä todettiin antibiootin vaikuttaneen. Tulehdusarvot oli laskussa. Jacksonin krea oli noussut korkealle, mikä on tyypillistä kuulemma vakavan sairastumisen jälkeen. Alkoi hirveä nesteytys. Kaikkiin ruokiin lisättiin runsaasti vettä, ja erilaisia vesikippoja ja kulhoja ripoteltiin ruokakuppien viereen ihan kaikkialle. Jackson söi (lähinnä kyllä vain tonnikalaa) ja joi hyvin. (Kuten myös Paavo, joka käveli innokkaana ruokakipolta toiselle.) Tänään sitten käytiin taas kontrollissa, ja kuten jo aiemmin kerroin, Jackson sai terveen paperit myös munuaisarvon osalta. Nyt toivottavasti meidän eläinlääkäri käynnit olisivat vähäksi aikaa tässä.
Kännykkäkuva Paavosta, kun Jackson oli sairaalassa
Täytyy kyllä sanoa, että olen kiitollinen lauantain päivystäjälle, Viikin sairaalalla ja Jacksonin kasvattajalle. Jackson on oma ihana energinen itsensä. Toivottavasti tätä ei koskaan ikinä tarvitse kokea uudestaan. Jacksonin kasvattaja oli onneksi kovasti meidän tukana. Hän jaksoi kuunnella meidän murheita, ja yritti auttaa parhaansa mukaan. Viestiteltiin kasvattajan kanssa koko Jacksonin sairastelun ajan useita keskusteluja päivässä. Nyt on onneksi kaikki hyvin. Pieni pelko jäi kuitenkin jäljelle. Mitä jos tämä ei ollut vielä tässä?

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Juhlapäivä

Meillä on tänään ollut juhlapäivä. Oikeastaan tosi tärkeä juhlapäivä. Niin tärkeä, että Paavo koki tarpeelliseksi herättää kaikki aamulla 6:30 viskaamalla juomalasin lattialle. Oltiin kyllä tosi nopeasti paikalla ihastelemassa Paavoa pöydällä valtavan lasinsiru meren ympäröimänä. Juhlakalu pelastettiin pikaisesti pöydältä paljain jaloin. Onneksi kaikki muut paitsi jalkapohjat ja juomalasi selvisivät vahingoittumatta. Oli ihanaa aloittaa aamu imuroinnilla ja laastaroinnilla. Juhlakalu sai palkinnoksi kasan lahjoja, jotka olisi voineet olla sen mielestä parempia... Paavo täytti tänään 2-vuotta!
"No just... Emäntä ei kehtaa poseeraa mun kaa..."

Paavo sai lahjaksi huovutetun enkelin, Bilanxin kuivattuja krillejä ja kaksi palloa, joiden sisällä on kissanminttu tyyny. Huovutettu enkeli oli ihan jees. Pallot oli liian kovia, eikä ne pomppineet yhtään. Tylsää. Jackson taas voi kertoa molempien puolesta krillien mausta.
"BUU"

"No jaa..."
"Hei takas sieltä"
 Sen lisäksi, että tänään on Paavon synttärit, meillä on ollut muitakin syitä juhlaan. Paavon verikorva on vihdoin alkanut tyhjentymään ja Jackson on ollut viikonlopun ihana oma itsensä. Tänään on myös kuulemma ensimmäinen adventtisunnuntai. Super-juhla sunnuntai! Joulu ei ole minulle mitenkään erityisen tärkeä juhla. Vietän joulun usein töissä, niin kuin tänäkin vuonna. Minulla ei ole kuitenkaan mitään joulua vastaan, sillä se on ihana tekosyy ripustaa valoja joka puolella. Laitettiin siis jouluvaloja ikkunoihin. Meillä oli Jacksonin kanssa vähän erimielisyyksiä siitä, kuuluuko tähden roikkua suorassa vai vinossa. No nyt se on vinossa.
"Ootas mä asettelen sen paremmin."
"Valot pois!"


 Uudet lelut ei siis ollut mikään hitti, joten ollaan sitten leikitty vanhoilla luottoleluilla. Jackson pääsi myös ekaa kertaa viikkoon juoksemaan lelun perässä. Jackson kehräsi koko leikin ajan. Jackson on jo rallannut yksinkin, joten ajattelin että on varmaan jo ihan turvallista leikittää sitä vauhdikkaamminkin. Ab-kuuri jatkuu kuitenkin vielä. Huomenna mennään taas eläinlääkärille näyttäytymään.


"Epäilyttää..."


 Vaikka Jackson onkin ollut energinen ja leikkisä, pojat eivät silti ole vielä oikeen leikkineet yhdessä muutamaa hippaleikkiä lukuunottamatta. Paavo on yleensä se, joka haastaa Jacksonin painiin. Nyt se varmaan odottaa, että Jackson tekee aloitteen. Kuitenkin pojat pesevä toisiaan ja nukkuvat vierekkäin.
lurps

"Mitä kyyläät..."

torstai 26. marraskuuta 2015

Jacksonin eläinlääkäri kontrolli

Meillä oli tänään Jacksonin kontrollikäynti eläinlääkärissä heti aamusta kahdeksalta. Keräsin aamulla kaikki tavarat valmiiksi ja otin kopan esille. Paavo harmistui, kun taas Jackson pääsi koppaan. Se varmaan kuvittelee, että tehdään hauskoja huviretkiä ilman sitä. Kun kuljetuskoppa oli jo varattu, Paavo ajatteli, ettei auta mennä muu kuin mennä laukkuun.
"NYT sulla on kaikki mukana..."

Jacksonin vointi on taas hieman kohentunut. Eilen illalla se söi ekan kokonaisen aterian itse. Huh! Tänään se oli jo niin virkeä, että jaksoi raapia sohvaa useampaan otteeseen. Enpä olisi uskonut, että joskus ilahdun niin paljon sohvan raapimisesta. Ollaan myös vähän leikitty, mutta ei mitään juoksuleikkejä. Eikä Jackson kyllä pahemmin jaksa juostakkaan. Suurimman osan ajasta se vielä nukkuu, mutta jonkin verran jo osallistuu puuhasteluun. Tänään tehtiinkin Jacksonin lempipuuhaa, eli tyhjennettiin kaappeja siivouksen yhteydessä. Tosin ei se ollu niin kivaa, kun se oli sallittua.
Riutunut potilas

 Eläinlääkärissä ei oikeastaan tehty muuta kuin otettiin verinäytteet ja tarkastettiin vointi. Jackson on siitä mukava potilas, että se on ihan äärettömän kiltti. Verikokeet ja oikeastaan kaikki tutkimukset ja toimenpiteet on onnistunut ilman rauhoitusta. Eikä se oikeastaan edes rimpuile. Viikissä opiskelija harjoitteli kanylointia Jacksonilla, ja vaikka se puhkoi siltä kaksi suonta, ei se yhtään repinyt tassua pois. Minulla loppui kärsivällisyys ennen kissaa.

Saatiin osa verikokeiden tuloksista jo tänään, mutta tärkein tulee huomenna. Saatiin sekä hyviä, että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että valkosolut olivat laskeneet normaalille tasolle, mikä tarkottaisi tulehduksen parantumista. Tämä varmistuu huomenna, kun saadaan tulehdusarvon vastaus. Huonona uutisena tuli, että Jacksonin kreatiniini, eli munuaisarvo, oli kohonnut yli viitearvojen. Viime torstaina krea oli 140, sunnuntaina 127 (yli vuorakauden kestäneen tiputuksen jälkeen) ja tänään se oli 185. Normaalin yläraja on 160. Urea on pysynyt kuitenkin koko ajan normaalina.
Jackson joutuu nestedietille

Krean nousuun voi olla useita syitä. Yksi syy voi olla se, ettei Jackson ole juonut tarpeeksi. Todennäköisesti tästä se ei johdu, sillä se on jounut koko ajan hyvin. Jackson on saanut viime aikoina paljon lääkkeitä lyhyen ajan sisällä. Osa lääkkeistä oli munuaisia rasittavia. Lääkkeet ovat voineet vaurioittaa munuaisia, ja heikentää niiden toimintaa. Yritän kuitenkin olla vielä huolestumatta, sillä arvo ei kuitenkaan ole vielä ihan älyttömän korkea. Toivotaan, että se normalisoituu parissa viikossa. Mysteerisairaus kontrollien lisäksi joudumme nyt sitten myös munuaisarvo kontrolleihin. Kyllä taas harmittaa, mutta toisaalta ilman niitä lääkkeitä Jackson ei olisi edes hengissä.
"Jackson... Jackson... Jackson... Entäs minä?"
Jos Jackson on ollut esimerkillinen potilas, niin Paavo on ollut esimerkillinen hoitaja. Paavo on kantanut Jacksonille leluja, ja muutenkin hoivannut Jacksonia. Eläinlääkärissä meitä varoiteltiin, että pitää vahtia Paavoa, ettei se kiusaa kipeää kaveria. Pyh ja pah. Paavo on ollut myös harmissaan Jacksonin puolesta.
Huomasin tänään, että Paavolla on aika valtava kieli. Nyt ymmärrän, miten Paavo ehtii nuolla koko naamani aamulla märäksi ennen kuin herään. Eihän siihen tarvitse kuin pari nuolaisua tuollaisella kielellä.



tiistai 24. marraskuuta 2015

Jackson kotiutui sairaalasta

Jackson kotiutui eilen illalla sairaalasta. Kotiin tultaessa Jackson oli väsynyt ja stressaantunut. Koti piti kävellä läpi ja tarkastaa kaikki paikat tarkasti. Kun Jackson huomasi, että kaikki on niin kuin lähtiessä, se rentoutui nukkumaan. Jacksonin vointi on ollut jotain kohtalaisen ja ihan hyvän väliltä. Hirveän pirteää ja reipasta kissaa ei tietysti voikkaan odottaa kotiin teho-osasto hoidon jälkeen. Jacksonilta on ajetu karvat vatsasta, kyljestä, kaulalta ja molemmista tassuista. Jäljellä oleva turkki on ihan töhnäinen ja takkuinen. Isoimmat takut leikattiin pois. Jacksonin ulkonäkö korostaa sen reppanaa olemusta.


Jacksonin ravitsemus on valitettavasti vielä pitkälti pakkoruokkinnan varassa. Vähän se jo syö raksuja, mutta ei tarpeeksi. Jackson on kuitenkin juonut itse ja käynyt hiekkalaatikolla, joten syömättömyys on voinut vain jäädä päälle, ruokahalua lisäävästä lääkkeestä huolimatta. Ainakin niin meille sanottiin. Kuumetta ei ole enää ollut, mutta Jackson on todella väsynyt. Vähän se on käynyt jalkeilla ja jopa omi huiskun itselleen, kun leikitin Paavoa. Hengitys on jo ihan normaalia, eikä Jackson piileksi missään, vaan nukkuu siellä missä mekin ollaan. Torstaina mennään kontrolli käynnille, missä tarkastetaan täydellinen verenkuva ja tulehdusarvo. Hassua, että kauhean monessa klinikassa mihin soitin, ei oteta tulehdusarvo SAA:ta. Viikissä meille sanottiin, että se on kissoilla tärkein tulehdusarvo. No löydettiin lopulta sellainen paikka. Viime aikoina on todella turhauttanut monen eläinlääkärin huono tietämys kissoista. Tai ehkä kiinnostus?

Paavo ilahtui kovasti, kun Jackson saapui. Paavo yrittää hivuttautua koko ajan Jacksonin viereen, ja pestä Jacksonia, mutta Jackson valitettavasti lähtee usein pois. Paavo kuitenkin varmaan tietää, että Jackson on kipeä, sillä se ei yritä haastaa sitä leikkiin tai painiin, niin kuin yleensä.

Eilen ennen kuin Jackson saapui kotiin, soitti eläinlääkäri lauantaiselta päivystysasemalta. Lyhyen ajan sisällä ollaan kohdattu niin monta eläinlääkäriä, että en edes muista kaikkia. Lauantaisen päivystysklinikan lääkäri oli vain keikalla kunnallisessa päivystyksessä, joten hän ei tiennyt Jacksonin kohtalosta sen enempää. Eläinlääkäriä oli jäänyt vaivaamaan Jacksonin kohtalo, ja hän soitti kysyäkseen Jacksonin kuulumisia. Kun kerroin, että Jackson on Viikissä, hän sanoi että voi tulla meille kotiin auttamaan kun poitsu kotiutuu, jos tarvii. Tämän eläinlääkärin (jonka nimeä en valitettavasti muista) ansiosta päästiin myös heti sunnuntai aamuna Viikkiin puhelin soitolla. Hän oli myös ensimmäinen eläinlääkäri joka sanoi, että kissa on lihansyöjä, eikä sen kuulu syödä viljaa(vaikka ei se ollutkaan mikään uutinen). Liittyen meidän sitä edellisen lääkäriaseman käyntiin, josta saatiin Jacksonille jotain tahnaa, mitä käskettiin syöttää neljä kertaa päivässä. Tämä eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että sen tahnan energia perustuu pelkästään hiilihydraatteihin, mistä kissa ei hyödy ollenkaan. Hän käski heittää tahnan roskiin, ja syöttää Jacksonille lihaa. Hän oli ehkä ensimmäinen lääkäri, josta tuli sellainen tunne, että hän oikeasti halusi parantaa Jacksonin, eikä vaan rahastaa. Myöskään uä-tutkimuksesta hän ei veloittanut mitään. Kiinnostus Jacksonista oli varmasti pitkälti ammatillinen, sillä Jacksonin sairastuminen sai monet lääkärit ihmettelemään. Kuitenkin hänen soitostaan tuli hyvä mieli. Harmi kun hänen yksityinen eläinlääkäriasema on niin kaukana, että ei viitsitä alkaa siellä käymään.


maanantai 23. marraskuuta 2015

Jackson teho-osastolla

Jackson sairastui viime viikon lopulla. Jacksonilla on korkea kuume ja hengitysvaikeuksia. Viikonlopun aikana vierailtiin kolmella eri lääkärillä, kunnes lopulta eilen aamulla Jackson joutui Viikkiin yliopistollisen eläinsairaalan teho-osastolle. Tulehdus ei vastaa lääkehoitoihin, eikä kuume laske lääkkeistä huolimatta. Jacksonista on tutkittu kaikki mahdollinen (lukuisia verikokeita, 2 kertaa ollaan käyty röntgenissä, ja kolme kertaa ultrattu koko kissa kaulalta alas päin). Jackson saa kaikista kokeista ihanteellisia terveen kissan tuloksia. Kaikki sisäelimet toimii ja on ihanne arvoissa, ultrassa ja röntgenissä kaikki on normaalia, sydän toimii hyvin ja on terve. Ei kasvaimia syöpää, tai myrkkyjä verikokeissa. Virtsa ja virtsarakko normaalit. Verestä ei ole saatu kiinni mitään bakteeria tai virusta. Jackson on siis täydellisen terve nuori kissa, joka tekee kuolemaa.

Todennäköisesti tulehduksen aiheuttaja on siis virus. Tänään selviää onko eilen aloitetulla lääkehoidolla ollut vastettta. Jos sairastelun syy on virus, voidaan vasta ruumiinavauksella selvittää, mikä virus on kyseessä. Nyt Jackson saa tukihoitoa ja antibioottia kuitenkin, koska mitään syytä ei ole löytynyt. Huoli ja suru on meillä kaikilla hirveä. Paavo itkee ja etsii kaveria. Jacksonin pelastus on sen nuori ikä, ja loistava peruskunto. Jackson on aina ollut kovin energinen, joten sillä on vahvat lihakset ja sydän. Nyt ei auta muu kuin odottaa.

Tuntuu epäreilulta, että ensin meillä oli murheena Paavon verikorva, ja nyt vähän isompi murhe Jacksonin osalta. Ihan hirveää edes ajatella, että Jackson ei ehkä enää koskaan palaa kotiin. Viikonlopun stressi ja valvominen on aiheuttanut minulle pahan migreenin, ja olen oksennellut koko yön. Nyt kaikkien peukut ja tassut pystyyn, että Jacksonin yö on mennyt hyvin ja lääkehoito on alkanut tehoamaan.


*EDIT* Tuoreita uutisia 23.11.15. klo 14:40:

Eläinlääkäri soitti, että Jacksonin kuume on alkanut laskemaan. Tulehdusarvot ovat edelleen korkeat, ja hengitys vaikeaa, mutta hengittää ilman lisäapuja. Jackson oli myös syönyt teho-osastolla katkarapuja ja käynyt hiekkalaatikolla. Kipeä Jackson on siis edelleen, mutta mikään ei estä kotiuttamista. Vaara ei ole vielä ohi, mutta Jackson pääsee illalla kotiin. Valvontaa tarvitaan ja välittömästi takaisin, jos tila menee uudestaan huonommaksi. Pieni toivo on kuitenkin olemassa, että Jackson rallaa vielä täällä tömisten ympyrää joku päivä...

Jacksonilla taitaa olla joku zoonoosi, tai sitten aloin sairastamaan sympatiasta Jacksonin kanssa. Minullekkin nousi korkeahko kuume. Illalla saan onneksi unikaverin takaisin.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kaamosväsymys

Jatkuva sade, koleus ja pimeys on vallannut meidän kaikkien mielen. Ulos ei tee mieli mennä ja vanhat tylsät lelut kyllästyttää. Ollaan kaikki maattu sohvalla ja haukoteltu telkkarin edessä. Tai no... Melkein kaikki...
"Leikkimään sieltä tyypit!"
Sillä välin kun me muut ollaan suunniteltu erilaisia löhö-asentoja, Paavo on mennyt häntä putkella kohti uusia seikkailuja. Sinäänsä kätevää, sillä siinä samalla kun Paavo on viihdyttänyt itseään, se on hoitanut myös Jacksonin leikityksen.
"Jackson! Asiaa!!"

"AHIHIHI"

"Missä Paavo?? Missä Paavo??!"
"TÄÄLLÄ!"
Paavo on pistänyt viime päivinä kaiken luovuutensa kehiin ja kehitellyt erilaisia leikkejä. Välillä ilakoinnin uhriksi on joutuneet verhot ja välillä villasukka. Useimmiten kuitenkin oma paras kaveri Jackson.
J:"Mikä muhun iski??"
Myös meidän kolmas lemmikki Hemmo-hämähäkki yritti viihdyttää meidän tylsyyttä sairastavia kissoja, mutta valitettavasti Hemmon kohtaloksi koitui Jacksonin suuri suu.
"Hemmoo!! Tuu leikkimään! Täällä kutsuu Jackson!"
Koska Jackson on kuitenkin viihtynyt Paavon mielestä ihan liian hyvin meidän kanssa sohvalla, on sen täytynyt leikkiä myös yksin. Onneksi on olemassa ihana sirkuttava höyhenpallo. Meillä on varmaan kahden vuoden sisällä ollut jo yli kymmenen höyhenpalloa, mutta ne katoavat aina jonnekkin. Syy on varmaan meidän ihmisten, sillä jos pallo unohtuu yöksi esille, alkaa aivan varmasti jossain vaiheessa yötä kuulumaan viidakkolintujen sirkutus. Höyhenpallo viskataan silloin mahdollisimman syvälle kaapin syövereihin. Paavo kuitenkin rakastaa höyhenpalloaan, ja se onkin ollut sen suosikki lelu jo ihan pennusta asti. Höyhenpallolla leikitään päivittäin.
"My precious!"




Viikonloppuna täytyy lopettaa haukottelu ja järjestää kissoille jotain vauhdikkaampaa tekemistä. Jospa ihan koko viikonloppua ei sataisi vettä, ja päästäisiin edes käymään ulkona.