sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Blogin tarina

Sain Viiruvarpaat-blogista haasteen kirjoittaa blogin tarinan. Kiitos haasteesta. Blogini tarina on melko lyhyt, sillä perustin blogin 20. syyskuuta 2015. Samana päivänä julkaisin myös ensimmäisen tekstini. Blogi ei ole ollut olemassa siis vielä edes kahta kuukauttta, mutta on jo nyt koukuttanut minut entistä tiukemmin kissablogien maailmaan.

Koska blogi on ollut niin vähän aikaa olemassa, en usko että olen vielä kokenut minkäänlaisia käännekohtia. Blogi kehittyy koko ajan pikku hiljaa, sillä vasta opettelen kuvaamista ja bloggerin käyttöä. Haluankin lähteä pohtimaan asiaa vähän kauempaa (ja vähän asian vierestä), ja kertoa teille miksi juuri kissat. Kuvitan tekstin myös asian vierestä vähän vanhemmilla kuvilla Paavosta ja Jacksonista.

En edes kehtaa myöntää kuinka paljon kissoista pidänkään. Kissarakkauteni on alkanut jo ihan pienenä lapsena ennen kouluikää. Meidän naapurissa oli vanha pieni maatila, joka oli jo lopettanut toimintansa. Maatilalla asui vanha mies, ja lukuisia villiintyneitä navettakissoja. En tiedä paljon kissoja oli, mutta muistikuvissa kissoja vain vilisi joka puolella. Vietin paljon aikaa kissojen kanssa, ja yritin kesyttää niitä. Vein kissoille ruokaa ja saatoin vain tuntikausia istua niiden kanssa. Kissat oppivat pikkuhiljaa luottamaan minuun, ja kun kissoille tuli pentuja yritin houkutella niitä esiin talon alta. Yhden villiintyneen pentueen muistan erityisen hyvin. Kun ensimmäisen kerran näin pennut, ne olivat niin kauhuissaan, että sähisivät. Ajan kanssa pennut kuitenkin kesyyntyivät. Kerran kissanpennut karkasivat meille ja olivat livahtaneet huomaamatta sisälle. Heräsin aamulla, kun kissanpentu nuoli minun naamaani. Näille pennuille kävi onnellisesti, ja ne saivat omat kodit. Yhdestä kodista uudet omistajat lähettivät minulle jopa kuvan kissanpennusta aikuisena, mistä olin kovin iloinen. Kun vanha mies kuoli, kaikki kissat katosivat. En tiedä mitä kissoille tapahtui, mutta luulen että miehen omaiset lopettivat kissat.

Tämän jälkeen rukoilin iltaisin, että saisin oman kissan. Toive toteutui ensimmäisellä tai toisella luokalla. Meille muutti nuori herra Nuutti. Nuutti oli komea punainen maatiaiskissa. Opetin Nuutille jopa temppuja. En tosin koulutusmielessä, vaan yhtenä leikkinä. Nuutti eli valitettavan lyhyen elämän. Yhtenä iltana Nuutti ilmestyi loukkaantuneena kotiin. Muistan vieläkin kun se käpertyi yöksi verisenä nukkumaan viereeni. Aamulla Nuutti vietiin lääkäriin, missä se lopetettiin. Nuutin jälkeen meille tuli arvokas lady Mirsu. Mirsu oli minun lapsuuteni ja teini-ikäni paras ystävä. Mirsu eli 7-vuotiaaksi. Mirsu sai myös ystäväkseen Masa kaverin, josta arvon lady ei oikein pitänyt. Meillä kissat olivat perheenjäseniä, ei vain hiirikissoja. Kissat tulivat joka ilta yöksi sisälle. Valitettavasti vapaana ulkoilu koitui jokaisen kissan kohtaloksi. Kun Mirsu kuoli jäätyään auton alle, päätin että jos joskus tulen ottamaan kissan, se ei koskaan saa ulkoilla ilman valvontaa. En halunnut enää yhtään turhaa kuolemaa. Olin silloin 18-vuotias.

En tiedä mikä kissoissa viehättää minua niin paljon. Kissat ovat ketteriä, ihailtavan itsenäisiä, mutta kuitenkin niin rakastavia lemmikkejä. Kissat ovat myös todella hauskoja, minkä todistaa lukuisat hauskat kissavideot ja kuvat. Pidän siitä, että kissojen kanssa voi touhuta kaikenlaista. Toisaalta silloin kun väsyttää, kissoista voi kasata kehräävän peiton päälle, ja käydä nukkumaan.

Ensimmäisen kerran tutustuin kissablogiin, kun etsin tietoa kissojen raakaruokinnasta vuoden 2013 loppupuolella. Oltiin varattu Paavo kasvattajalta, ja halusin valmistautua jo hyvissä ajoin. Olin kiinnostunut kissan ruokinnasta ja aktivoinnista, sillä Paavo oli ensimmäinen kissani, joka ei saisi ulkoilla vapaasti. Ja myös ensimmäinen kissa ihan omassa kodissa. Löysin Pikkupedot-blogin, jota aloin säännöllisesti lukemaan. Pikkuhiljaa tutustuin myös muihin kissablogeihin, ja monet yövuorojen hiljaiset tunnit kulutin kissablogien parissa.

Paavo ja Jackson muuttopuuhissa
Ajatus omasta blogista tuli yllättäen yhtenä yövuorona. En oikeastaan tiedä mistä se tuli, sillä en ole koskaan ollut oikein hyvä edes kirjoittamaan. Halusin jonkun paikan minne laittaa loputtomasti kissakuvia, ja kertoa kissatarinoita, niin että kenenkään jota ei kiinnostaisi ei tarvitsisi niistä kärsiä. Aluksi epäröin, koska pelkäsin ettei ketään kiinnosta lukea minun tekstejä. Mutta sitten ajattelin, että ihan sama! Kirjoitan sitten, vaikka vain itselleni. Perustinkin blogin heti aamulla muutaman tunnin unen jälkeen. Tähän asti tämä on ollut yhtä opettelua. Opettelen vieläkin käyttämään bloggeria, kuvaamaan ja kirjoittamaan, mutta mikäs tässä opetellessa. Tämä on aika kivaa puuhaa. Olen myös kovin iloinen jokaisesta kommentista jonka olen saanut, joten kiitos myös teille.

Haastan mukaan seuraavat blogit, vaikka ovatkin saattaneet jo haasteen saada:
Vihreän mökin valtias
Karvahelvetti
Pajunkissa ja Nokitassu sekä Pentu
Mimmi & Alfred
 
Ja haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

22 kommenttia:

  1. Nuorena olet aloittanut kissaharrastuksen :) Ja kiva että aloitit blogin; tätä on kiva lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on kiva kirjoittaa! Ja aina on myös kiva saada palautetta Pepsiltä ja Maxilta. :)

      Poista
  2. Täällä kissablogimaailmassa kyllä kehtaa kertoa, miten paljon kissoista tykkää. :)) Hyvä, että vain päätit aloittaa blogin ja saamme lukea Paavosta ja Jacksonista ja katsoa ihania kuvia. Mä olin oikeasti pihalla bloggaamisesta, kun aloitin, mutta aina sitä oppii lisää, ja se on yksi tämän harrastuksen kiehtovista puolista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Olin kyllä aluksi myös ihan pihalla. Nyt vähän vähemmän pihalla. :D Vielä on kyllä paljon opittavaa, mutta sehän on vain kiva asia.

      Poista
  3. Onneksi on tämä kissablogimaailma, missä voi ihan vapaasti kertoa rakkaudestaan kissoihin, kukaan ei taatusti tule ikinä sanomaan, että pitäs olla välillä hiljaa. :D
    Hyvä, että päädyit blogia pitämään, sillä tätä on kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa se on kyllä totta! Blogia on kyllä kiva kirjoittaa, mutta on myös todella kiva lukea muiden blogeja. :) Yllätyin kuinka paljon kissablogeja onkaan olemassa. Ja hauskaa miten erilaisia kissablogeja on saatu ns. samasta aiheesta (kissoista).

      Poista
  4. Kissablogistaniassa uskaltaa hyvinkin kertoa, kuinka paljon kissoja palvoo ;) Tää on monessa mielessä ehkä paras blogistania, koska en ole ikinä törmännyt negatiivisiin kommentteihin kissablogeissa, muissa blogeissa ne on enemmän sääntö kuin poikkeus.

    Kiva kun päätit perustaa blogin, löysin Paavon ja Jacksonin eilen ja jäin heti seuraamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kissakolmio ja tervetuloa seuraamaan! :) Varmaan juuri se kissablogien vällillä vallitseva positiivinen ilmapiiri on suurin syy, miksi tämä on niin koukuttavaa.

      Poista
  5. Kiva kun perustitte blogin! Paavon ja Jacksonin seikkailuja on hauska lukea.

    VastaaPoista
  6. Hienoa, että perustit blogin! Kissajuttuja riittää loputtomiin ja niitä on aina kiva lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissajutut ei kyllä lopu koskaan kesken! :D

      Poista
  7. Tosi kiva tarina, kiva kun valoitit kissaharrastuksen alkuvaihettakin! Sinun tekstejä on mielenkiintoista ja sujuvaa lukea ja kuvat on onnistuneita, niiden (ja toki itse asiasisällön) vuoksi jäinkin heti koukkuun. Ei mitään hätiä mitiä siis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! No kiitos :) Olen aina ollut vähän laiska oikolukemaan tekstejä, niin välillä teksteissä itsenkkin huomaan melkoisesti virheitä jälkikäteen. Kiva jos ei ole häirinnyt. Itse taitaa herkemmin kiinnittää huomion omiin virheisiinsä.

      Poista
  8. Kiitos haasteesta! :) Yritän saada vastattua siihen pian, koska sain haasteen toiseltakin tyypiltä ja aiheesta keksii heti paljon kirjoitettavaa.

    Niin, kyllä kissablogeja tähän maailmaan mahtuu! Itelle on erityisen kiva, kun kirjoittelet cooneista, sillä oon tosiaan tykästyny rotuun kovasti tässä vuosien saatossa ja on aina mielenkiintoista tutustua rotuun lisää lukemalla juttuja rodun edustajien elämästä. Ja itellä on kans historiaa noiden "navettakissojen" kanssa veljeilystä. Kirjoitan siitä varmaan lisää omaan haastevastaukseeni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cooneista kyllä riittää kirjoitettavaakin, kun ovat melkoisen puuhakkaita tyyppejä. :D Ainakin nämä meillä asuvat tupsukorvat. Oletko ihan meinannut hankkia teille coonin? :)

      Poista
  9. Haaste otettu vastaan! Yritämme vastata mahdollisimman pian. :)

    VastaaPoista
  10. Todella kiva tarina ja erittäin hyvä blogi! :)

    VastaaPoista
  11. Tervetuloa kissablogimaailmaan. Kiva kun tulit. Löysin teidät "vahingossa" ja liityin heti lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. :) Ja todella mukavaa, että jäit seuraamaan! :)

      Poista