sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Itkuja ja iloja

Viime viikon tunteet on ollu jotain sekoitusta näistä: Suru, harmi, sääli, kyllästyminen, epätoivo, ärsytys ja stressi. Syy tähän negatiivisten tunteiden kirjoon löytyy Paavon päästä, tai tarkemmin korvasta. Kyllä. Verikorvasta. Verikorva osa neljä. Itku kurkussa soittin alkuviikosta kissaklinikalle, että mitäs nyt. Koska tyhjentämisestä ei ollut hyötyä tähänkään asti, odotetaan jos se paranisi itsestään. Jos ei, kokeillaan vielä kerran viiltämistä ja tikkejä. Jos sekään ei auta, täytyy korva amputoida. Ollaan nyt sitten kieltämisvaiheessa. "Verikorvaa ei ole, jatketaan elämää normaalisti."

Koska nykyään meidän normaaliin elämään ei kuulu aina avoin raksubaari, se sai taas lähteä. Olin yllättynyt kun kumpikaan ei alkanut silti nirsoilemaan. Olin varautunut siihen, että saan alottaa taas kaiken alusta, mutta kumpikin on syönyt ruokansa mukisematta. Jackson on syönyt jopa sydämiä ilman piilottelua ja pilkkomista. Molemmat syövät nyt jo isompia annoskokojakin. Perjantaina nukuin vähän pommiin, kun Jackson kävi taas sammuttamassa herätyskellon (ärsyttävä tapa, jota yritän estää laittamalla puhelimen yöpöydälle väärinpäin). En siis ehtinyt ottaa lihoja sulamaan aamulla, ja jouduin jäämään vielä ylitöihin. Jouduin antamaan töiden jälkeen pojille märkäruokaa ja Jackson sai siitä ripulin. Ehkä vatsavaivat on syy, miksi Jackson lopetti märkäruuan syömisen ja siirtyi kokonaan raksulinjalle. Nyt kun se on tottunut lihaan, se syö paljon paremmin ja enemmän. Eikä sillä ole mennyt kertaakaan vatsa sekaisin lihasta.

Vaikka meidän elämä on pyörinyt aika pitkälti Paavon korvan ympärillä, ei olla silti unohdettu koulutusta. Jackson osaa jo kaksi temppua. Tassun antamisen ja nousemisen. Niin ja tietysti kosketuskepin. Paavon kanssa ei olla opeteltu vähään aikaa mitään uutta, vaan ollaan kerrattu vanhaa ja harjoiteltu Nose Workkia. Sisäetsintä sujuu molemmilta ja melko hyvin. En ole enää jättänyt hajua näkyvälle paikalle, vaan piilottanut sen niin, ettei sitä voi löytää muuta kuin haistelemalla. Nyt alkaisi olla jo korkea aika aloittaa ilmaisun harjoittelu. Ehkä sitten parin viikon päästä, kun minulla on vihdoin lomaa.







Paavo oikeasta tassusta on ajeltu karvoja tippaa varten
Paavo on ollut taas kivun takia vähän rauhallisempi ja passiivisempi, mutta muutoin aika normaali. Paavo leikkii kuitenkin ja syö hyvin. Ihan niin paljon se ei tuputa omaa seuraansa kuin normaalisti. Sää on ollut koko viikon todella ankea ja sateinen. Ei olla siis juurikaan päästy ulkoilemaan. Suurimmat energiat onkin purettu sisätiloissa leluja jahtaamalla. Jacksonia tämä ei ole haitannut, sillä leikkiminen on siitä parasta ikinä.


Jacksonista näitä riehumis-kuvia on melko helppo ottaa, sillä Jackson riehuu paljon jo ilman yllytystä. Kamera myös tarkentaa Jacksoniin paljon paremmin kuin harmaaseen Paavoon, joka pyörii harmaassa ympäristössä.

20 kommenttia:

  1. Voi harmi, toivottavasti ei tarvitsisi sentään korvan amputointiin turvautua.. Onneksi sentään ruoka-asiat sujuvat hyvin ja nirsoilematta :) Meille on tullut jo talvi - melkein koko viikonlopun satanut lunta - toivotaan, että teilläkin päättyisi sateisuus ja harmaus niin pääsisitte kunnolla ulkoilemaan.

    Jackson on ihanan punainen noissa kuvissa! Harmi, ettei Pöpön väri ole noin vahva. On niin kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi olisi kiva nähdä lunta ja valoa. Täällä on ollut melkeen +10 kelit, joten lunta ei taida olla ihan heti tiedossa. Tykkään kyllä lämmöstä, mutta en pimeydestä... Jacksonilla on tosiaan enemmän tuota tummaa karvaa, mikä saa sen näyttämään aika hienolta. Toisaalta kuvat saattaa vähän vääristää, ainakin jos itse katson kuvia puhelimella, niin se näyttää vähän enemmän punaiselta kuin tietokoneella katsottaessa.

      Poista
  2. No voi hitsi, onpa pitkäaikainen vaiva tämä yksi pieni korva :( Toivottavasti menisi nyt pian ohi, eikä tarvitsisi koko korvaa kadottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä aikamoinen murhe tuo korva. Varsinkin kun jo luulin, että se on parantunut. Tuli aika isona pettymyksenä, kun uusi TAAS. :(

      Poista
  3. Voihan itku! Mä niin tiedän tuon tunteidenkirjon ja valtavan huolen. Toivottavasti korva nyt yllättäisi kaikki ja paranisi ihan itsestään! Me pidetään peukut ja tassut pystyssä! <3 Hauskoja nuo hyppelehtimiskuvat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olis kyllä kovin toivottavaa. Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  4. Me tultiin Triolasta kylään kun bongattiin uusi kissablogi. Sulla on ihan mielettömän ihanat kissat, luin heti kaikki postaukset ekasta vikaan :) Me toivotellaan kovasti tervehtyvää korvaa ja ettei amputaatioon asti tarvi mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Triolan väki! :) Kiitos. Paavo ja Jackson osaa olla hurmaavia. Me toivotaan kyllä kanssa samaa tuon korvan suhteen. D:

      Poista
  5. Miten sammutetaan emännän herätyskello?? - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoa! Läiskit vaan puhelimen näyttöä, niin kyllä se hiljenee. Jos emäntäsi sattuu heräämään, niin kömmi sen kainaloon äkkiä kehräämään. Silloin se yleensä nukahtaa uudestaan! Toimii muuten myös jos joku yrittää soittaa. Läiskit vaan näyttöä äkkiä ennen ku emäntä huomaa! Se ei edes sillon tiedä, että sille on tullut puhelu!! Jos emäntä yrittää laittaa puhellimen yöksi pussiin, niin kanattaa raahata se pussissa huutaman, vaikka olohuoneeseen. Toimii seki ja taas saat pitää emännän aamulla vähän pidempään! -Jackson

      Poista
  6. Voi pikku Paavoressua :( Nyt toivotaan oikein tosissaan, että ei tarvitsisi amputoida.
    Lentävä Jackson on u-p-e-a!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toivotaan! En ymmärrä miksei se vaan voisi jo parantua. :( Kiitos! Action-Jackson.

      Poista
  7. Voi ei, toivottavasti nyt jotenkin menisi ohi itsestään, ettei ihan amputointiin asti tarvisi mennä. :/

    Ihanaa, että kisujen kanssa on mennyt hyvin kuitenkin ruokapuolella ja Paavollakin on halua touhuta korvasta huolimatta! :) Hih, mikähän mahtaa olla Jacksonin ajatuksena tuon herätyskellon sulkemisen kanssa, ruokaa ja huomioitahan tulisi aikaisemmin kun mami heräisi ajallaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä Jacksonin ajatuksia herätyskellon suhteen, mutta se on tehny sitä jo aika pienestä pitäen. :D Kello kiinni ja takas kainaloon nukkumaan. Onneks se ei oo niin näppärä, että aina heti osuisi oikeaan, niin useimmiten herään sen touhuihin. :D Muutaman kerran nukkunu pommii sen takia.

      Poista
  8. Äh, onpas harmi juttu tuo korva. Toivotaan, että rupeaisi siitä vielä parantumaan! Kivoja leikkikuvia kisuista :)

    VastaaPoista
  9. Voi ei, toivottavasti ei tarvi korvasta sentään eroon hankkiutua...
    Ihania kuvia kissoista ja tääl yks kateellinen kuolaa tota teidän kiipeilypuuta... Eikä se kuolaaja ole toi kissa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, toi puu sopisikin hyvin Penalle, kun siinä on ruisk-ruisk kestävät pehmusteet! :D Tai no... Irroitettavat ja pestävät.

      Poista
  10. Hitsi miten ikävän sitkeä vaiva! Hyvä kuitenkin että molemmille maistuu ruoka ja leikit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Onneksi tosiaan ruokailun kanssa ei tällä hetkellä vastusta. Riittää ihan hyvin tuo korva stressi.

      Poista