maanantai 30. marraskuuta 2015

Jacksonin mysteerisairaus

Kirjoitan nyt vielä (toivottavasti viimeistä kertaa) Jacksonin mysteerisairaudesta. Enemmän ehkä itselleni muistiinpanoksi, jos tämä vielä uusii, tai Jackson ei olekkaan vielä parantunut. Virallisesti Jackson sai tänään terveen paperit. Antibioottikuuri loppuu tänään illalla. Myös munuaisarvo oli palautunut normaaliksi. Jacksonille tehtiin paljon kaikkea menneellä viikolla, enkä nyt varmaan edes muista kaikkea. Myöskin päivät saattaa olla vähän sekaisin, sillä ne meni vähän sumussa. Tarina ja kuvat kertokoot omaa tarinaansa.

Jacksonin sairastuminen huomattiin keskiviikkoiltana. Tällöin se vielä söi ihan hyvin, mutta ei riehunut niin paljoa. Kun Jackson ei tullut yöksi meidän viereen uumoilin, että jotain on vialla. Vähän tuntui oudolta viedä kissaa sen takia lääkäriin, ettei se tule viereen nukkumaan. Torstaiaamuna Jackson korkeintaan närppi ruokaansa, eikä riehunut tuttuun tapaan. Varasin siis samalle päivälle lääkäriajan.
Kävin tänään ostamassa Jacksonin tervehtymisen kunniaksi ulkoilupuvun! Jacksonilla on tosiaan ajeltu karvat vatsasta.

Ensimmäisellä lääkärikäynnillä Jacksonilta mitattiin kuume ja otettiin pikaverikokeet. Tässä vaiheessa Jacksonilla oli vain lievästi lämpöä, ja verikokeissa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Näytteet olivat puhtaat joko siitä syystä, että Jackson oli vasta sairastumassa, tai sitten pikanäytteet eivät olleet riittävät. Hengitysäänien todettiin olevan myös hieman korostuneet. Jacksonia nesteytettiin, ja saatiin mukaan tulehduskipulääke (Metacam), ad-ruokaa, sekä ravintolisätahna. Antibioottia ei kuitenkaan määrätty, sillä lääkäri ajatteli Jacksonilla olevan ihan tavallinen flunssa, joka menisi itsestään ohi.
"Mitä sä just laitoit mun päälle??"

Perjantaina Jackson meni huononpaan kuntoon. Jackson lopetti syömisen kokonaan, eikä juuri jaksanut liikkua. Soitin samalla eläinlääkärille, missä käytiin, ja sieltä saatiin ohjeeksi jatkaa pakkoruokkimista. Jackson oli kuitenkin jonkin verran jalkeilla, ja kävi hiekkalaatikolla. Pakkoruokinta sujui myös hyvin, joten ei soitettu vielä tässä vaiheessa toiselle eläinlääkärille.
"Parempi poistua paikalta..."

Lauantaina en enää kestänyt katsoa Jacksonin uupunutta olemusta, ja soitin eri lääkärille. Päästiin klinikalle heti puhelun jälkeen. Jacksonin hengitys oli mennyt huonommaksi. Hengitys oli pumppaavaa ja pinnallista. Täällä Jackson ultrattiin. Ultrassa ei näkynyt mitään epänormaalia. Nestekertymiä ei ollut keuhkoissa, eikä vatsassa. Kaikki sisäelimet olivat normaalit, eikä suolistossa näkynyt mitään epänormaalia. Ultraääni ei ole kuitenkaan varsinainen suoliston tutkimisväline, joten vaikka Jacksonilla ei epäilty suolistotukosta (klinikalla ei ollut röntgeniä), annettiin sille parafiiniöljyä. Jos öljy ei tulisi läpi muutamassa tunnissa lähdettäisiin Viikkiin röntgenkuviin. Antibiootti annettiin pistoksena, ettei se tulisi öljyn mukana ulos. Lääkäri kirjoitti meille myös valmiiksi lähetteen Viikkiin, että tarvittaessa päästäisiin sinne heti. Jacksonia nesteytettiin jälleen, se sai vahvemman kipulääkkeen ja antibioottikuurin mukaan. Kotona Jacksonin pakkoruokintaa tulisi jatkaa, mutta mielummin mahdollisimman proteiinipitoisella ruualla, kuten kananlihalla. Antibiootin piti vaikuttaa nopeasti, joten meille sanottiin, että jos Jackson ei aamulla ole yhtään parempi täytyy lähteä heti Viikkiin. Tai myös silloin, jos se menisi jo saman päivän aikana huonommaksi. Tässä vaiheessa Jacksonin diagnoosi oli keuhkokuume. Kuume oli jotain yli 40. Öljy tuli läpi muutaman tunnin jälkeen. Vointi pysyi lauantaina edelleen heikkona.
"... ja äkkiä..."

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä en pystynyt nukkumaan, sillä olin varma että Jackson teki kuolemaa. Jackson makasi kerällä ja kehräsi. Näky oli todella ahdistava. Soitin päivystävälle eläinlääkärille (eri kuin millä aikaisemmin käytiin), joka totesi että antaa antibiootin vaikuttaa yön yli. Aamulla Jacksonin hengitys meni edelleen huonommaksi, eikä se oikein jaksanut reagoida mihinkään. Lähdettiin heti aamulla Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Ilmoittumisen jälkeen eläinlääkäri tuli hakemaan meidät saman tien tutkimushuoneeseen. Lääkäri totesi vain, että kylläpä huonosti hengittää. Jacksonilta mitattiin kuume, joka oli noussut jo lähes 41 asteeseen antibiootista ja tulehduskipulääkkeestä huolimatta. Jacksonille laitettiin kanyyli tiputusta varten ja otettiin verinäytteet. Käytiin myös röntgenkuvissa. Kun palattiin huoneeseen, eläinlääkäri oli hakenut myös toisen lääkärin paikalle tutkimaan Jacksonia. Lääkärit katselivat toisiaan ja pudistelivat päätään. Päällimmäisenä keskustelusta jäi mieleen, virus, ruumiinavaus ja se ettei Jackson välttämättä selviä. Lääkärit totesivat, että Jackson täytyy sirtää teho-osastolle, mistä käsin sille tehtäisiin lisää tutkimuksia. Takapäivystävä eläinlääkäri oli soitettu paikalle.
"Paavo AUTA!!!"

Loppupäivä meni todella sekavissa tunnelmissa. Me lähdettiin kotiin, koska teho-osastolle ei omistajat pääse kuin vierailuaikaan. Lääkäri lupasi soittaa muutaman tunnin päästä, kun Jacksonia olisi tutkittu tarkemmin. Jotain lohduttavaakin se taisi sanoa. Kotona odotti Paavo ihan ihmeissään. "Eikö teiltä nyt unohtunut jotain sinne reissulle??" Paavo käveli koko illan ympyrää, ja etsi Jacksonia sen yleisimmistä nukkumapaikoista. Eläinlääkäri soitti, ja luetteli tutkimukset joita he olivat tehneet. Mitään vikaa ei löytynyt. Jackson jäisi yöksi sairaalaan, sillä sen vointi ei ollut kohentunut. Tässä vaiheessa lääkäri sanoi jotain, että kyllä se selviää. Meni muutama tunti ja lääkäri soitti uudestaan. Jacksonin vointi oli mennyt vähän huonommaksi. "Elvytetäänkö, jos tilanne sitä vaatii?" Lääkäri kertoi myös, että hänen ikävä tehtävä on myös kertoa hinnoista. Lääkäri lupasi soittaa heti, jos tilanne muuttuu vielä huonommaksi. Joka tapauksessa hän soittaisi seuraavana päivänä, kun Jacksonin loputkin labrat olisi vastatttu.
"Voi rakas... Mitä ne oikee teki sulle??!"
Voitte varmaan kuvitella, että yö meni todella hitaasti puhelinta tuijotellen. Paavo nukkui yön meidän välissä, ja aamulla huomasin, että se oli hakenut myös unilelun. Raukka halasi höyhenpalloaan tyynyn vieressä. Maanantai kului hitaasti. Istuin päivän lattialla odottaen puhelimen soivan. Lopulta minun oli pakko soittaa sairaalaan, kun mitään ei kuulunut. Hoitaja sanoi, että labrat oli vielä vastaamatta, mutta on hyvä varautua siihen, ettei Jackson pääse vielä kotiin. Meni vielä muutama tunti ennen kuin lääkäri soitti. Lääkäri kertoi, että Jacksonin tulehdusarvot olivat todella korkealla. Kuume oli kuitenkin saatu lopulta laskemaan lääkkeiden avulla. Jackson oli myös alkanut hengittämään paremmin. Se oli syönyt vähän ja käynyt hiekkalaatikolla. Jackson oli ollut ihailtavan kiltisti ja antanut tutkia itseään hyvin. Se oli kuulemma kuitenkin kovin peloissaan. Diagnoosi jäi edelleen auki, mutta tärkeintä oli, että antibiootti oli alkanut toimimaan. Jackson pääsisi illalla kotiin, mikäli sen vointi pysyisi edelleen vakaana. Saatiin suora puhelinnumero teho-osastolle, sillä jos kuume palaisi meidän täytyisi palata sinne heti.
"Ja nyt HETI toi rääsy pois Jacksonin päältä!! Hop!"
Jackson saapui kotiin maanantai-iltana. Saatiin ab-kuuri ja ruokahalua nostava lääkitys. Maanantai ilta meni hyvin, ja Jackson oli kohtalaisen virkeä. Siis kohtalaisen, ainakin se käveli. Jackson söi myös maanantai-iltana kotiin päästyään. Tiistaina Jackson lopetti taas syömisen. Siirryttiin taas pakkoruokinnalle. Puhuin monta kertaa eläinlääkärin kanssa puhelimessa, ja hän oli sitä mieltä, että kun kuume ei ole noussut takaisin, voi olla kyse vain siitä että syömättömyys on jäänyt päälle. En nyt muista oliko se keskiviikko vai torstai ilta, kun Jackson söi ekan kerran itse koko aterian. Tässä vaiheessa oltiin ostettu eläinkaupan koko ruokavarasto tyhjäksi erilaisia ruokia. Kippoja oli joka nurkassa. Nopeasti sen jälkeen, kun ruoka alkoi maistumaan, alkoi Jackson myös virkoamaan. Torstaina käyntiin ensimmäisessä kontrollissa, missä todettiin antibiootin vaikuttaneen. Tulehdusarvot oli laskussa. Jacksonin krea oli noussut korkealle, mikä on tyypillistä kuulemma vakavan sairastumisen jälkeen. Alkoi hirveä nesteytys. Kaikkiin ruokiin lisättiin runsaasti vettä, ja erilaisia vesikippoja ja kulhoja ripoteltiin ruokakuppien viereen ihan kaikkialle. Jackson söi (lähinnä kyllä vain tonnikalaa) ja joi hyvin. (Kuten myös Paavo, joka käveli innokkaana ruokakipolta toiselle.) Tänään sitten käytiin taas kontrollissa, ja kuten jo aiemmin kerroin, Jackson sai terveen paperit myös munuaisarvon osalta. Nyt toivottavasti meidän eläinlääkäri käynnit olisivat vähäksi aikaa tässä.
Kännykkäkuva Paavosta, kun Jackson oli sairaalassa
Täytyy kyllä sanoa, että olen kiitollinen lauantain päivystäjälle, Viikin sairaalalla ja Jacksonin kasvattajalle. Jackson on oma ihana energinen itsensä. Toivottavasti tätä ei koskaan ikinä tarvitse kokea uudestaan. Jacksonin kasvattaja oli onneksi kovasti meidän tukana. Hän jaksoi kuunnella meidän murheita, ja yritti auttaa parhaansa mukaan. Viestiteltiin kasvattajan kanssa koko Jacksonin sairastelun ajan useita keskusteluja päivässä. Nyt on onneksi kaikki hyvin. Pieni pelko jäi kuitenkin jäljelle. Mitä jos tämä ei ollut vielä tässä?

22 kommenttia:

  1. Melkoinen sairauskertomus! Onneksi arvot ovat nyt palanneet normaaleiksi,

    Rääsy sopii Jacksonille, joten turhaan Paavo, aika pahannäköisenä, komentaa sitä poisottamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin tykättiin rääsystä. :D Jacksoniakaan se ei juuri alku järkytyksen jälkeen haitannut. Tosin ei me kyllä sitä sisällä aleta pitämään. Pihalla sitten kun mennään.

      Poista
  2. Oli kyllä todellinen mysteeri. Tuli ihan kosteaa silmäkulmaan, kun luki tämän postauksen. Onneksi Jackson on nyt kunnossa, vaikka varmaankin tarkkailette sitä vielä pitkään erityistarkasti.
    Ja hei, hieno puku se on, masu tarvii nyt lisälämmikettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Ahdistava mysteeri. Olisi ollut niin paljon helpompaa, kun oli saatu joku diagnoosi. Vaikka mycoplasma tai kaliki. Nyt se jää vaivaamaan pitkäksi aikaa.

      Kiitti! :D Valittiin halvin sopiva puku, koska ei oltu varmoja Jacksonin reaktiosta. Harmi vaan, että aika napapaita mallihan tuo on.

      Poista
  3. No huh, miten paljon huolta ja odotusta teillä on ollutkaan. - Emäntä

    Sinulla oli Paavo sitten lohturuokaa joka kulmassa, kun kaveri oli kipeä. Ihan reilua, että jaksoit hoitaakin. - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan liikaa huolta. :( Ja Paavo on kyllä ollut eri tyytyväinen viime aikaiseen ruokatarjoiluun. :D

      Poista
  4. Ihan mahdotonta edes kuvitella niitä tunteita, mitä ootte joutunut käymään läpi. Toivon todella, että tämä oli tässä ja Jackson pysyy terveenä.
    Ulkoilupuku on todella söpö, mutta malli näyttää siltä, että ei haluais ulkoilupukua kovin innoissaan esitellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo aika synkissä tunnelmissa meni viime viikko. :/ Olisi kyllä kiva, kun ei tarvitsi enää kokea samaa uudestaan. Jackson nyt aina vähän ujostelee. :D

      Poista
  5. Ahisti lukea tää juttu. Tollanen mystinen sairastelu aiheuttaa niin hirvittävät määrät huolta. Ihan eri asia, jos vaiva on tiedossa ja siihen on tunnettuja hoitokeinoja. Toivon kans kovasti, että teiän sairastelut oli ny tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä ollutkin ahdistavaa! Olin/olen ihan varma, että Jacksonilla on joku FIP:in kuivamuoto... Tai jotain muuta yhtä hirveetä... No lääkärit pitää sitä epätodennäköisenä, mutta mistä sitä koskaan tietää... Inhottavaa kun diagnoosi jäi auki...

      Poista
  6. Vaikka oli jo aiemmista postauksista selvää, että Jackson on tervehtynyt, meinasi tämä emäntä silti pillittää lukiessaan tätä kertomusta. Tuollainen epätietoisuus on musertavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä oli kyllä inhottava kirjoittaakin. Kirjoitin aina pienissä osissa ja kun kurkkua alko liikaa kuristamaan pidin taukoa. :D Puuh toivottavasti ei enää ikinä tarvise kokea vastaavaa. Inhottavinta oli juurikin tuo huoli ja epätietoisuus kaikesta.

      Poista
  7. Kamala tauti ja kokemus :/ Luojan kiitos Jackson parantui ja voi nyt hyvin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kamala. :( Saadaan kyllä olla onnellisia, että täällä on tuollainn eläinsairaala. (on varmaan kyllä jossain muuallakin?)

      Poista
  8. Huh, on kyllä ihan kammottava tarina, mutta sen kesti lukea, kun tiesi, että tilanne on nyt hyvä ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Ihan mahtava tuo pusakka! :) Jackson on se yllään tosi cool, eikä tule takuulla kylmä! (Mä näen varmaan unta, että Jackson kävelee kahdella jalallaan tuo takki yllään - on kuin jokin sarjakuvahahmo. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha. :D Oispa hassua, jos Jackson tulisi sinun uniisi. Pusakka on meistäkin söpö. Harmi kun se olikin aika lyhyt, eikä peitä koko karvatonta osaa.

      Poista
  9. Onne kissat onneksi sitkeitä ♥ huh! Ihan hirvittävää olisi ollut jos Jackson ei olisi selvinnyt, mutta onneksi näin ei käynyt. Minua vähän kiinnostaa paljonko tämä kaikki maksoi? Ollaan käyty Ruffen kanssa niin monesti lääkärillä, että kiinnostaisi tietää kuinka paljon täytyy olla säästössä jos jotain vakavaa tapahtuisi. Muistan kun oltiin kahden päivän nesteytyksessä, kun Ruffen vointi oli todella huono silloin fiilikset oli aika samanlaiset kuin teillä, mutta onneksi Rufus selvisi vaikka sen yleiskunto olikin tosi huono. Ihanaa että tämä on nyt takana päin eikä enää palaisi! Olet Jackson sitkeä kaveri ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kissat on kyllä sitkeitä. Voi Ruffe. :( Onneksi teilläkin ny menee paremmin masun kanssa! Öö no kaiken kaikkiaan eläinlääkäri kuluihin on mennyt nyt 1800€.. Vielä puuttuu pari laskua, kun Jacksonin näytteitä läheteltiin jonnekkin labraan. Eli tulee suunnilleen varmaan se 2000€ täyteen. Itse se Viikin keikka oli 1300€, mutta hintaa nosti se, että jouduttiin menemään sunnuntaina hätäpäivystykseen, jolloi hinnat on x2. Tehohoito on karkeasti muutama satanen arkipäivältä. Tietysti sitten riippuu, että mitä siellä joudutaan tekemään. Meillä tutkittiin aika paljon, kun syytä ei löytynyt.

      Poista
  10. Onpa ihana uutinen, että krea laski takaisin normaaliksi ja Jackson on nyt kunnossa! ♥ Ihan painajaismainen tarina ja kamalaa, että jouduitte sen kokea! Kissojen kanssa pienetkin muutokset rutiineissa voi kertoa sairastumisesta, oli Jacksonin onni, että olet valveutunut asian suhteen ja reagoit nopeasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä helpotus. Olisi ollut kurjaa jatkaa ongelmasta seuraavaan. Tosiaan kissojen kanssa, jos tulee edes pieni tunne, että joku on pielessä, niin silloin yleensä on joku pielessä. Jacksonista on varsinkin helppo huomata muutokset, kun sillä on selvät ruutiinit. Paavosta vähän vaikeampaaa, kun sillä ei oo mitään tiettyä käytösmallia. Joskus se riehuu koko päivän pää kolmentana jalkana, ja seuraavana päivänä se saattaa nukkua melkeen koko päivän, vaikka mikään ei olisikaan hullusti.

      Poista
  11. Kiireiden takia missasin kokonaan teidän sairastelut, mutta onneksi Jackson on nyt kunnossa! Hirveä ja pelottava tilanne. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jep! :( Toivottavasti ei enää ikinä tule vastaavaa...

      Poista