sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Jacksonin sisäinen monsteri

Kehun aina miten kiltti Jackson on. Siis niin kiltti, että sana kiltti on vähättelyä sen kiltteydelle. Jackson ei satuttaisi ketään edes vahingossa. No ehkä jotain kärpästä saattaisi satuttaa. Sekin olisi todennäköisesti sen kärpäsen vika.
Niin kiltin näköinenkin!

Viime viikolla en ole ehtinyt olemaan kotona oikeastaan ollenkaan. Olen käynyt vain kotona nukkumassa. T on ollut kotona, mikä on Paavolle riittänyt. Sille ei ole niin väliä kumpi meistä pyörittää palveluja. Kuhan höyhenpallo lentää, ja ruokakipot täyttyy. Aluksi luulin, että Paavo on hieman masentunut, kun en ole kotona. Se ei oikeastaan juurikaan tullut hakemaan minulta hellyyttä. Ennen kuin ehdin voivotella tätä ääneen, alkoi T kertomaan, miten kullannuppu Paavosta onkaan tullut. Aina sylissä tai rapsuteltavana. Jaahas. Paavolla on siis kaikki hyvin.
No entäs Jackson sitten... Jacksonista on kuoriutunut viikon aikana oikea monsteri. Kun en ole ollut kotona, se on ulvonut ikkunan takana. Auton äänen lähestyessä se on juossut toiveikkaana ovelle. Turhaan. Kun olen vihdoin tullut kotiin, Jackson on suorastaan seonnut. Hyppinyt minua vasten ihan tohkeissaan, kiivennyt repimään minua hiuksista (kuulemma tosi koomisen näköstä. Jackson ottaa poninhäntäni suuhun ja ravistaa sitä raivokkaasti), ja tehnyt kaikkea riiviömäistä saadakseen huomiota. Jackson ei ole antanut minun nukkua öisin. Aluksi se on tullut tapansa mukaan kainaloon kehräämään, mutta kun olen nukahtanut, se on taas hyökännyt repimään minua hiuksista. Tuo hiuksista repiminen on Jacksonille ihan uusi juttu. Ei se oikeastaan ikinä tee mitään inhottavaa. Kun se on lopulta saanut minut hereille, se on alkanut kehräämään kuin vanha traktori, ja tullut kainaloon takaisin vaatimaan silittelyä. Tämä sama toistui useaan kertaan yön aikana, ja välillä hiuksien repimisen sijaan, se hakkasi minua kynnettömällä tassulla naamaan.
"Kenestäköhän se puhuu... Kaikki tietää, että minä osaan olla vain ihana."
Nyt olen ollut viikonlopun kotona, ja Jacksonkin on rauhoittunut. Eilisiltaan mennessä Jacksonin hellyysvarastotkin olivat jo riittävän täydet, sillä se ei enää herättänyt minua kertaakaan. Paavon sirkuttava höyhenpallo sen sijaan oli unohtunut yöksi lattialle, ja heräsin useamman kerran Paavon pallo jahtiin. Kävin muutaman kerran etsimässä palloa, mutta aina kun laitoin valot päälle, palloa ei näkynyt missään, ja Paavo vain istua pönötti paikoillaan.
"Mikä sirkuttava pallo? Ei oo näkyny. Hyvää yötä!"

Olen nyt viikonlopun aikana yrittänyt aktivoida poikia extra paljon viime viikon poissaolon takia. Ollaan leikitty, ulkoiltu ja etsiskelty Nose Work hajua. Pojat ovat myös peuhanneet paljon keskenään. Yksi huippu leikkipaikka on Ikealainen kissakaappi, tai toiselta nimeltään Narnia kaappi. Kaappi sai lisänimen Narnia, kun pojilla oli ennen tapana vain mennä istumaan eri hyllyille ja nököttää siellä pitkiäkin aikoja selkä meihin päin.
P:"Kuka on kutistanut Narnia kaapin??"


Pojat vaihtoivat työnjakoa, koska Paavo ei oikein enää mahdu kaappiin. Jackson meni lokeroon, ja Paavo kaapin päälle huitomaan Jacksonia. Tätä pojat voivat tehdä useita kertoja päivässä.


Minulla on tapana leikittää kissoja joka aamu viisitoista minuutti per kissa. Tänä aamuna minulla ei kuitenkaan ollut kiire mihinkään, joten meidän touhu tuokio venyi useammaksi tunniksi. Lelua täytyi toki vaihtaa aina välissä, ettei saalistus alkanut kyllästyttämään. Tänä aamuna tulikin otettua paljon kuvia.


Mitä luulette. Kumpi hyökkää ensimmäisenä?
Ei tainnut yllättää...
 Saalistusleikkien jälkeen on tärkeää myös painia. Paavo aloitti painilelulla, mutta sitten Jackson halusi osallistua leikkiin.


Ja tästä alkaa rallikisat
"Painiottelun mestari Kuningas Voittamaton! Kaverit sanoo Jackson vaan."
Olisi ollut varmaan fiksua jakaa kuvat eri postauksiin, mutta yleensä käytän postauksissa samana päivänä otettuja kuvia, joten ensi kerralla olisi ollut vielä enemmän kuvia. Haluan kuitenkin vielä jakaa teidän kanssa Paavon "riiviöinnin", ettei Jackson ole ainut joka saa paheksuntaa osakseen. Vaikka leikittiin poikien kanssa tänään pitkään Paavolla olisi vielä ollut energiaa. Paavo tietää miten emännältä saa huomiota.
"Kjeh kjeh. Keittiöntasolle Hop vaan!"

"Enkä mee alas. Yritäppä siirtää mut!"

"No aha. Tässä sullle. Kiss my..."

perjantai 22. tammikuuta 2016

Nenät töihin

Viime vuoden loppu oli meillä hiljaiseloa oikeastaan kaiken muun aktivoinnin suhteen kuin leikin ja ulkoilun. Lokakuussa siirryttiin Nose Workissa sisäetsintään, mutta sen jälkeen ollaan harjoiteltu sitä viimeksi marraskuussa. Nyt ollaan taas kunnostauduttu myös nenätyöskentelyn osalta.

Paavon kanssa ollaan siirrytty etsimään pelkkää eukalyptus hajua. Me harrastetaan Nose Workkia ihan vaan omaksi iloksi, joten me ollaan vähän sovellettu "sääntöjä". Paavo etsii siis pelkän hajun, mutta mitään virallista ilmaisua meillä ei ole. Itse tiedän missä haju sijaitsee, joten tiedän myös, kun Paavo sen löytää. Kisoissa tämä ei tietenkään välttämättä toimisi. Välillä Paavo koskee hajuu nenällä, välillä tassulla. Joskus se jää vain tuijottamaan sitä. Käytän apuna naksutinta, jotta Paavo ymmärtäisi, että palkkio tulee hajun löytämisestä. Noin joka kolmas kerta laitan kuitenkin vielä hajun viereen namin, sillä se selkeästi motivoi Paavoa taas etsimään innokkaammin seuraavalla kerralla. Paavon kanssa tehdään yleensä monta toistoa peräkkäin, sillä se ei ihan heti kyllästy. Vaihdetaan kuitenkin huonetta aina hajun löytymisen jälkeen, ettei hajun leviäminen haittaisi etsintää.

Kannattaa laittaa äänet pienelle, jos katsoo tämän videon, sillä meidän pyykkikone pitää aikamoista taustamölyä.

Seuravassa videossa Paavolla on jo useampi toisto takana, joten se ei etsi ihan niin innokkaasti kuin aloittaessa. Hassua, että molemmissa videoissa Paavo jää ovelle, vaikka näiden videoiden välissä on useampi toisto eri huoneissa. Hajupullo oli kyllä tuossa oven edessä pöydällä, joten ehkä se vähän hämäsi Paavoa.Videon alussa se jo haistelee oikeaan suuntaan, mutta menee kuitenkin ovelle. Haju on voinut jo myös levitä useasta toistosta johtuen, joten sen etsiminen on vaikeampaa.

Jackson pääsi myös metsästämään hajua. Jackson jaksaa kerralla ehkä 5 toistoa (jaettuna eri huoneisiin), joten sen kanssa tehdään etsintä yleensä kolme kertaa. Jackson etsii hajua ja namia, mikä on kyllä melko hassua, sillä vaikka se löytää hajun, se ei syö palkintoa. En tiedä mikä sitä kuitenkin motivoi etsimään, ehkä se on siitä vain hauskaa. Jacksonin etsiminen on muutenkin koomista. Siinä missä Paavo pyörii ympäri huonetta haistellen joka paikan, Jackson tulee huoneeseen, istuu alas haistelemaan ilmaa, ja sitten kävelee suoraan hajun luokse.




Viikonlopun aikana minulla olisi tarkoitus siirtyä poikien kanssa pienistä huoneista isompaan tilaan. Jos säät lämpiävät ajattelin kokeilla Paavon kanssa myös hajun etsintää autossa. Paavo ei ole vähään aikaan käynyt autossa, joten täytyy varmaan käydä ensin tutustumiskäynnillä. Ei sen takia, että Paavo jännittäisi, vaan lähinnä sen takia, että se malttaa keskittyä hajun etsintään.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Juoma-automaatti Fresh Flow Deluxe Black

Viime syksynä tosiaan tilasin pojille juoma-automaatin. Olin saanut vinkin, että sen lisäksi, että automaatti lisää juomista, se myös vähentää vedellä lotraamista. Valitsin automaatiksi Fresh Flow Deluxen, koska tuotetiedossa sen kehutaan olevan äänetön. Hintakaan ei ollut mitenkään korkea.

Juoma-automaatti kiinnosti poikia heti alusta asti kovasti. Ja kyllä se tosiaan lisäsi veden juomista, joskin Paavo ja Jackson ovat kyllä aina juoneet hyvin. Juoma-automaatti oli melko helppo kasata, eikä sen puhdistaminenkaan ole kovin hankalaa. Aluksi se oli äänetön, muttu nykyään se pitää epäillyttävää surinaa.
 Veden lotraamista se ei todellakaan vähentänyt. Paavolla ja Jacksonilla on tapana kauhoa vesikuppeja, minkä takia meillä onkin iso uunivuoka kodinhoitohuoneen lavuaarissa juomakippona. Juoma-automaattiin mahtuu 3 litraa vettä, minkä pojat kauhovat nopeasti lattialle. Surinan epäilen tulleen siitä, että automaatti on välillä ollut päällä liian vähäisellä vesimäärällä juurikin tämän kauhomisen seurauksena.

 Ajattelin aluksi, että kauhominen on alkuinnostusta, mutta se ei kyllä alkanut laantumaan. Oli todella rasittavaa seistä pyyhe kädessä automaatin vieressä vähän väliä. Sähkö ja vesi on muutenkin niin jännittävä yhdistelmä, että automaatti ei kauaa meillä ollut käytössä. Tämän takia kuvatkin ovat joulukuulta, sillä automaatti on kaappissa säilytyksessä. Välillä olen kaivanut sen esiin toiveikkaana, mutta pojat aloittavat heti vedellä lotraamisen. Ehkä kokeilen automaattia vielä joskus uudestaan, tai sitten myyn tai lahjoitan sen pois. Uskon kuitenkin, että automaatti on oikein hyvä kissoilla, jotka juovat vähän, ja jotka eivät juurikaan leiki vedellä.

Samalla kun kaivelin kuvia automaatista, löysin kuvia minun viimeisimmästä virkkaustyöstä. Aloin joulukuussa virkkaamaan kissoille petiä. Pedistä piti tulla sellainen pussi, missä on oviaukko. Ostin halvinta kudetta virkkaustyöhön, koska en ollut varma jaksanko tehdä työtä koskaan valmiiksi. Virkkaustyö on puolivälissä, enkä ole koskenut siihen joulukuun jälkeen. Syy löytyy yli-innokkaasta apurista, joka teki virkkaamisesta vähän työlästä.

Virkkaustyötä oli hieman vaikea tehdä, kun sen sisällä majaili koko ajan asukki. Eikä asukkia tietenkään raaskinut häätää pois. Jos sain kuitenkin estettyä Paavon majoittumisen petiin, se ojenteli auttavia tassujaan pedin reunoilta.


 Täytyy yrittää kyllä saada peti joskus valmiiksi, sillä Paavo tykkää siitä oikein kovasti. Toisaalta voisin ostaa jotain hienomman väristä kudetta jo, sillä tuo harjoitus kude on aika ruman värinen. Lisäksi lopullisesta pedistä täytyy tehdä hieman isompi, vaikka olin nyt jo laskevani, että siitä tulisi valtava.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Coonin ilma ja tekniikka aikakauden kissat

Täällä satoi eilen rutkasti lunta. Tänäänkin on vähän ripotellut lisää. Pakkasta ei kuitenkaan ole ollut varmaan edes kymmentä astetta, joten en malttanut olla menemättä ulos kissojen kanssa. Hanki käytiin tutkimassa jo eilen illalla, mutta koska oli niin pimeää en viitsinyt edes ottaa kuvia. Paavo tykkää lumitöistä ja se hyppäsikin heti terassilta suoraan hankeen. Tosin se vähän yllättyi hangen syvyydestä, ja yritti uintiliikkeillä päästä eteen päin. Jackson ei vielä eilen ollut kauhean ihastunut pihan uudesta ulkoasusta, mutta tänään sekin suunnisti suoraan lumihankeen.

Meidän pihan lumitöistä huolehtii lumiaura, mutta siltä oli varmaan vahingossa jäänyt kissojen tarha auraamatta. Paavo pääsi siis tänään tarhaan  kaivelemaan maata.


"Ai miten niin nyt jo sisälle??"
 Lumessa sukeltelun jälkeen nykyaikaiset kissat viihdyttävät itseään elektroniikalla. Paavo ja Jackson katsoivat videoita youtubesta. Pojat oli kyllä sitä mieltä, että videot on nähty ja liian monta kerta, eikä ne enää aiheuttanut villiä telkkarin läpsimistä. Vähän kuitenkin kiinnosti. Mihin kulmaan se kalkkuna sukelsikaan seuraavassa kohdassa?
"Herra kalkkuna on mun suosikki elokuva."

Aito tirppa-TV

"Missäköhän noi näyttelijät asuu..."

"Nyt se telkka kii!! On päikkäri aika."

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Varvaskarvoja ja poseerauksia

Tänään huomasin jotain hirvittävän hauskaa, kun kävellessäni kiipeilypuun ohi satuin vilkaisemaan ylös. Paavo oli nukkumassa puun ylimmällä pedillä, ja ojenteli jalkojaan pedin reunan yli. Paavon salainen ase pakkasta ja lunta vastaan nökötti suoraan silmieni edessä. Nimittäin ihan hirvittävän pitkät varvaskarvat! Toki kaikilla cooneilla, ja monilla muillakin pitkäkarvaisilla kissoilla löytyy tupsut varpaiden välistä. Mutta nämä varvaskarvat ovat ainakin kilometrin mittaisit. Aikani kun olin hihitelyt ja nykinyt varvaskarvoja tajusin hakea kameran. Kuvien siirtäminen koneelle ja selailu sai aikaan uuden loputtoman hihitys kohtauksen. Miksei Paavo voisi kasvattaa muhkeaa kauluria, tai jotain muuta komeaa. Mutta ei. Paavo kasvatti villasukat.
Varvaskarva haaste?

Paavo on aiheuttanut muitakin hihityskohtauksia viikonlopun aikana. Esimerkiksi sen tarmokkuus agilityssa on ilahduttanut meitä kovasti. Paavo on keksinyt myös ihan loistavan tavan liikkua talossa paikasta toiseen. Tapa sai alkunsa, kun en vielä tiennyt, että Paavolla kasvaa villasaappaat jalassa. Mentiin Paavon kanssa ulos, mutta koska oli niin kylmä säälin sen varpaita, ja kanniskelin sitä vaan ympäriinsä. Paavosta kyyti oli vallan mainio idea, ja se halusi jatkaa sitä vielä sisällä. Paavo menee sylissä kuninkaallisesti 9 kilon lötköpötköksi, jota yritän sitten kannatella ja kanniskella mukanani, kun puuhastelen kotiaskareita.
Kuningas Paavo

"Rakkaat alamaiset!"
Sillä välin, kun Paavo on fiilistellyt omaa mahtavuuttaan, Jackson on käyttänyt ajan hyödyksi mitenkäs muutenkaan kuin leikkimällä.
Ei niin kuninkaallinen Jackson


Orava Jackson?

Vai hyppyrotta?

Ei kyllä se on orava. Nimittäin liito-orava.
 Paavokin innostui Jacksonin riehumisesta ja kuului vain ryminää, kun pojat rallasivat ympäriinsä.
J:"Hei dude... Mitä sä vauhkoot..."

Vaaniva petoeläin

"Ei mitään vaanimisia... heti  kimppuun vaan!"
"Nams"