sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kuulumisia ja painon kehitystä

Helmikuu on osottautunut yllättävän kiireiseksi, mikä on valitettavasti vienyt liikaa aikaa pois pojilta. Yksin poikien ei onneksi ole tarvinnut viettää aikaa, vaan perheen miehet ova olleet paljon keskenänsä. Kuukauden ajan kissanhoidon vastuu ollessa T:llä on tapahtunut huolestuttavia muutoksia. Jackson ei enää itke kurkkusuorana "EEMÄÄNTÄÄÄ", vaan pötkähtelyt ja syliin kiipeämiset ovat nyt jaettu tasaisesti molemmille. Jacksonin huomion halu ja hellyyden kaipuu saa välillä jopa hieman rasittavia piirteitä, joten T ei ole ihan varma onko iloinen tästä muutoksesta vai ei.
Ilves-Jackson

Jacksonilla on myös kovin ärsyttävä tapa kävellä nukkuvien olentojen yli, ja sen jälkeen olla ihan ihmeissään. "Oho heräsitkö? No paijaa sitten." Tähän asti minä ja Paavo ollaan jaettu tämä Jacksonin kultainen huomion osoitus, mutta nyt Jackson talloo meidät kaikki.
J"Jaahas. Nukkuva kohde havaittu."

J:"Älä musta välitä. Ihan ohikulku matkalla tässä vaan..."




J"Jatka ihmeessä unia!"
J:"Ai sun silmät on auki"

J"Kui sä nyt jo nouset?! No leikitääks?"
P:"Annetaan uuteen kotiin yksi Jackson..."
Paavo taas ei koskaan ole meistä valinnut selkeää suosikkia, joten se ei niin hirveästi yleensä ahdistu siitä, jos meistä toinen on vähän enemmän poissa. Paavo on kuitenkin ollut tyytyväinen siihen, että minun syli on ollut enemmän vapaana, ja Paavokin on saanut olla sylikissana. Paavo on kyllä nykyään hieman levottovampi, kun se huomaa, että olen lähdössä jonnekkin. Kun laitan kenkiä jalkaan, alkaa Paavo huutamaan, ja menee ulko-oven eteen portsariksi.

Kiireistä huolimatta me ollaan kyllä ehditty myös touhuamaan. Ollaan nyt pääasiassa ulkoiltu ja metsästetty nameja. Edelleen poikien ruokailu tuottaa hieman päänvaivaa. Paavosta meinaa tulla lihava, kun taas Jacksonilla olisi vielä vähintään 500g painoa kurottavana, jotta se pääsisi edes normaaliin painoon. Paavo on toki vielä normaalipainoinen, mutta puoli vuotta sitten tehty kastraatio lisää riskiä ylipainoon.
Steppitunti?

Tutkin Paavon painon kehitystä papereista, ja kasvua on näköjään tapahtunut, vaikka sitä ei enää edes itse huomaa. Paavo on toki vasta 2-vuotias ja coonit kasvavat hitaasti jopa 4-vuotiaaksi asti. Helmikuussa 2014 kasvattajan teettämässä pentutarkastuksessa Paavo painoi 2,4 kg hieman alle 3kk vanhana. Meille tultuaan Paavo painoi suunnilleen 4 kk vanhana 4 kg, 5 kk vanhana n. 5 kg jne. kunnes kasvu alkoi hidastumaan.  Tammikuussa 2015 terveystarkastuksessa Paavo painoi 7,9 kg (jolloin Paavoa käskettiin lihottamaan laihuuden takia). Paavo oli tällöin siis n. 1-vuotias. Tänään helmikuussa 2016 Paavon paino on 9,2 kg. Siis noin kilon kasvu vuodessa. Paavo ei ole vieläkään lihava, vaan kylkiluut ja ranka tuntuvat selkeästi, ja vatsan päällä ei ole mitään pehmeää. Sen turkki ja kainaloista roikkuva nahka saavat minut kuitenkin aina ajattelemaan, että se olisi lihava. En usko, että kasvua enää kovin paljoa tapahtuu, sillä Paavo on kasvattanut pituuden lisäksi myös coonimaiset isot lihakset. Tosin minullla ei ole aiempaa kokemusta cooneista, joten voihan se vielä kasvaakkin.
Allasbileet
Jackson taas on painanut n. 3kk ikäisenä pentutarkastuksessa 2,2 kg. Jacksonin kasvu on aina ollut hitaampaa kuin Paavolla. Sen vartalo on myös erinmuotoinen, todella pitkä ja korkea. Tosin Jacksonin laihuus todennäköisesti korostaa näitä piirtetä. Paavoa on aina sanottu laihaksi, mutta lihaksikkaaksi ja kuitenkin normaalipainoiseksi. Rasvaa on kuitenkin käsketty lisäämään sen ruokavalioon. Jackson on taas ollut aina alipainoinen ja liian laiha. Jackson ei vain syö tarpeeksi sen kasvuun ja aktiivisuuteen nähden. En löytänyt Jacksonin terveystarkastuksesta paperia, enkä muista paljon se painoi 1-vuotiaana. Todennäköisesti n.7kg. Viime kesänä Jackson painoi 8kg, jonka jälkeen se on laihtunut muuton(rallirata kasvoi 2x isommaksi) ja sairastelun takia ja painaa nyt pari päivää vajaa 2-vuotiaana n. 7,5 kg. Jacksonilla on edelleen kovin pentumaiset piirteet. Jackson on laiha honkeli, ja se ei ehtinyt kehittää kollin poskiakaan ennen kastraatiota. Jackson jaa siis kapea kasvoiseksi, mutta toivottavasti lihasmassa alkaa pikku hiljaa kasvamaan isomaksi.

"Hups. Mitä pediille tapahtui?"



perjantai 19. helmikuuta 2016

Lenkkeily vinkit

Olin oikeastaan jo ehtinyt unohtaa, että Jacksonkin pitää ulkoilusta. Marraskuussa karvattomaksi ajeltu vatsa, kylki ja kaula, sekä kylmenevät säät, tyrehdyttivät Jacksonin ulkoilu innon lähes nollaan. Nyt karvat ovat kuitenkin kasvaneet jo ihan hyvin takaisin, joten Jackson on taas innostunut tekemään kävelylenkkejä metsässä.
J:"Ennen lenkkiä kannattaa hoitaa nesteytys kuntoon."
"Kannattaa myös kurkata, ettei naapurin koirat ole lähistöllä. Siis ihan niitten koirien takia. Ettei ne vaan säikähä."

"Ja sitten matkaan iloisella mielellä!"

"Eiku ainiin... Kannattaa eka kaivella myös kuoppia sinne tänne. Osaa sit varautua vähän hangen syvyyteen."
"Reitti valinnat on tosi tärkeitä. Esim. tällänen avara reitti on huono. Tosi tylsä"

"Tällänen reitti on hyvä. Ite mahut kivasti tosta oksien alta. Se onkin sitten hassun näköstä kun ihminen mönkii tosta läpi pää täynnä lunta."

"Koskaan ei kannata kävellä samoja reittejä. Siihen voi muuten tulla polku. Lumihangessa rämpiminen on hyvää liikuntaa myös ihmisille."

"Välillä kannattaa tarkistaa ihmisen vointi. Jos sen posket ei oo vielä tarpeeks punaset, tai puuskutus ei kuulu, kannattaa jatkaa vielä jonkin aikaa."
"Muistat vaa valita sitten mahdollisimman risuisen ja lumisen reitin, jos vielä jatkatte."

"Kotiinkaan ei sit saa palata samaa reittiä. Aina pitää olla koskematon hanki."

"Jos oot noudattanu näitä kaikkia mun vinkkejä, niin kotiin päästyäs sun turkki on täynnä lumipaakkuja. Se on hyvä asia, koska sen jälkeen sä pääset viel pitkäks aikaa köllii ihmisen syliin ja se harjailee sun turkkia. Vähän ku hierontaa urheilun jälkeen!"

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Innokkaat oppilaat

Viime lokakuussa päätin yrittää vielä kerran Jacksonin kouluttamista palaamalla kouluttamisen alkeisiin. Jacksonin kouluttaminen tuntui silloin melkein mahdottomalta. Siltä puuttui keskittymiskyky ihan kokonaan, eikä sitä oikeastaan motivoinut mikään palkinto. Jackson ei yhtään seurannut minun ohjeita, vaan se joko lähti koulutuspaikalta pois, tai kapusi syliin kerälle kerjäämään rapsutuksia. Lokakuussa onnistuttiinkin oppimaan ensimmäinen temppu kunnolla, mutta sitten tuli niitä sairastumisia ja temppuilu meni taas vähäksi aikaa jäihin.
Jackson nousee... :D

Jacksonin kanssa temppuillessa olen edennyt todella hitaasti. Se osaa vasta muutaman tempun. Jackson osaa antaa tassua, heittää yläfemman, kosketuskepin koskemisen ja seuraamisen, luokse tulemisen, sekä nousta kahdelle jalalle seisomaan. Tällä hetkellä harjoitellaan maahan menemistä, mikä sujuu jo ihan hyvin. Suurin muutos, mikä on Jacksonissa on se, että se suorastaan janoaa koulutustuokioita. Tänään kun aloin lopettelemaan koulutusta ja nousin ylös, alkoi Jackson innokkaasti tarjoamaan minulle vielä kaikkia osaamiaan temppuja. Jackson ei myöskään enää malta pysyä poissa Paavon koulutuksesta, vaikka ennen sitä ei olisi voinut vähenpää kiinnostaa.
Kuninkaallisen yläfemma...

"jou dude!"

Jacksonin ensimmäinen temppu oli siis tassun antaminen. Mikä on sinäänsä hassua, koska en ole sitä koskaan Paavolle opettanut. Jackson on luonnostaan kova tassun käyttäjä, ja tassun antamisen se oppi heti, koska se on sille luonnollinen toiminta. Paavo taas ei tarjoa tassua koskaan missään tempussa. Koskemisen ja siirtämisen se hoitaa aina päällään. Ehkä sen takia en ole sille aiemmin tassun antamista opettanut, vaikka se taitaa olla yksi helpoimmista tempuista oppia. Nyt ollaan kuitenkin Nose Workissa siinä vaiheessa, että ilmaisin käyttäminen olisi jo järkevää. Ennen sitä täytyisi Paavolle opettaa tassun käyttö.
"Niin helppoa, että hävettää"

Opetin tänään Paavolle siis tassun antamisen, ja se oppi sen kolmannella harjoituskerralla. Meidän koulutushetket olivat aika koomisia, kun Jackson ei malttanut pysyä erossa temppuilusta. Se ei millään tajunnut miksei Paavo tee maailman helpointa temppua. Ensimmäisellä harjoitus kerralla vaadin Paavolta vain tassun nostamista. Aluksi olin ajatellut koskea tassuun, niin että Paavo sen nostaisi, mutta Paavo sattui alkamaan nuolemaan tassua, joten palkitsin sen siitä. Ekalla harjoitus kerrala Paavo siis oppi, että tassun nostaminen on jees. Aluksi Paavo kuvitteli, että tassua pitää vähän nuolaista.
"Outo juttu... Saan nameja tassujen pesemisestä..."




"Paavo ei... älä nuole... ku näin!!"

"Ai näin?"

J:"Mä en pysty pysymään enää sivussa tästä!! NÄIN!"
P:"Urpo..."
Tokalla kerralla tehtiin vaan muutama toisto, niin että Paavon tarvitsi vain nostaa tassua. Kolmannella kerralla vaadin sitten tassun laskemista kädelle. Paavo laski tassun aluksi hassusti sivuttain käteen, mutta kyllä se sitten alkoi laskemaan sen hyvin.
"Nii pitiks tätä tassuu sitteki nuolasta?"

"Hyvä on... Täältä tulee!"
Täytyy seuraavaksi harjoitella tassukoskeminen. Tassun antamistakin täytyy kyllä vielä toistaa useita kertoja, että se vahvistuu.
"Taas tuli opittua uutta!"

perjantai 5. helmikuuta 2016

Palloradan huumaa

Ostettiin joskus vajaa vuosi sitten pojille pallorata. Meillä oli aiemmin sellainen sini-valkoinen (mitä näkyy myös puna-valkoisina) pallorata, mutta ihan pentuvaiheen jälkeen sen kävi liian pieneksi isoille tassuille. Törmäsin kuitenkin pallorataan, jota mainostettiin myös suurille kissoille sopivaksi, joten pakkohan se oli tilata. Pallorata onkin ollut melkeinpä päivittäisessä käytössä sen jälkeen kun se meille tuli.


Erityisesti Paavo pelaa palloradalla ahkerasti. Joskus pojat pelaavat radalla myös yhdessä. Usein kun katson sarjoja telkkarista, isun lattialla Paavon kanssa. Toinen on palloradan toisessa päässä, ja toinen toisessa. Sitten me vaan syötellään palloa. Paavosta tämä on hirveän hauskaa, ja se käy aina välillä puskemassa ja leipomassa minua, kunnes sitten palaa omaan pelipäätyyn.


En odottanut radalle niin suurta suosiota, kuin se on saanut. Vieläkin pallo täytyy poistaa joka yö radasta, jos ei halua herätä kolinaan yöllä.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Ystäväkirja-haaste

Me saatiin taas haaste ja tällä kertaa Tassulinnasta! Kiitos paljon haasteesta. Nämä haasteet tulivatkin hyvään aikaan, sillä olen jostain syystä ihan hirveän väsynyt koko ajan, enkä oikein jaksa ottaa uusia kuvia postauksia varten.

Haasteen säännöt ovat yksinkertaiset.
Kiitä haasteen antajaa
Vastaa sinulle annettuihin ystäväkirja kysymyksiin
Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
Keksi uudet - tai käytä vanhoja -kysymykset blogiystävällesi
Haasta mukaan ihania blogiystäviäsi

1. Milloin osoitat todellista kärsivällisyyttä?
- Emäntä: Minulla ei kyllä ole kärsivällisyyttä niin paljon, että sitä kannattaisi hirveästi mainostaa. Mutta sanotaan nyt, että olen kärsivällinen töissä, koiska siellä ei ole lupaa olla kärsimätön.
-Paavo & Jackson: Mitä? Missä?


2. Mikä tulee ensimmäisenä mieleesi keltaisesta väristä?
-Emäntä: Aurinko!
-Paavo & Jackson: PISSA!!!!

3. Mikä on haaveesi?
-Emäntä: Haaveilen että pääsisin jonain päivänä opiskelemaan eläinlääketieteelliseen. Haaveilen myös kolmannesta kissasta ja lottovoitosta.
 -Paavo: No et ihmiset veis mut joka päivä pihalle valjastelemaan vähintään tunniksi.
-Jackson: No mun haave on et emäntä ei koskaan poistuis kotoolta minnekkään.
 4. Pidätkö kinkusta - onko merkillä väliä?
 -E,P&J: Kinkusta? Ei me pidetä. Emäntä joskus saattaa syödä possua, jos ei ole vaihtoehtoja.

5. Minkä ostaisit (yksi asia), jos olisit rikas?
-Emäntä: Aidon amerikkalaisen coonin! Rakennuttaisin myös tosi ison kissatarhan meidän pihalle.
-Paavo: Tuhat sirkuttavaa höyhenpalloa ja Thriven tonnikalaherkkuja!
-Jackson: Emännän pois työelämästä.

 6. Mikä on lempiruokasi?
-Emäntä: Hmm en oikeastaan tiedä. Suklaa? :D
-Paavo: MAKSA. Raaka maksa! Kanan maksa, naudan maksa, poron maksa, kuivattu maksa!
-Jackson: Ruoka ei varsinaisesti mua kiinnosta, mut tonnikalasta tykkään.
 7. Mikä on lempiharrastuksesi?
-Emäntä: Ei ainakaan mikään urheilu! Kelpaako kissat? Joo, kissat on mun lempiharrastus.
-Paavo: Ulkoilu! Höyhenpallon saalistus, palloradalla pelaaminen ja  thriven herkkujen saalistaminen.
-Jackson: Onkilelun jahtaaminen, heinänkorren jahtaaminen ja emännän sylissä tai kainalossa oleminen. Niin ja päättömästi juokseminen.

8. Mitä teet kun näet hämähäkin?
-Emäntä: Aika julmaa, mutta huudan "PAAVO KATO", jolloin molemmat kissat ampaisee paikalle, tietäen että on jotain jännää tiedossa.
-Paavo: Syön sen.
-Jackson: Yritän syödä ennen ku Paavo syö sen.



 9. Osaatko uida?
-Emäntä: Osaan.
-Paavo: Osaan, vaikka emäntä väittää, että uin vaan käsipohjaa.
-Jackson: En tiiä. En oo koskaan kokeillu. Enkä taida kokeilla.

10. Mikä on sinulle paras paikka?
 -Emäntä: Koti.
-Paavo: Mun puun ylin peti.
-Jackson: MUN puun ylin peti. Emännän syli.
Haastan mukaan:
Penan ja Punkun
Hupsun ja tosi höpsön
Marraskuun muruset
Roopen ja Ilmon

Kysymykset teille:
1.Mikä on lempiharrastuksesi?
2.Minkä ostaisit (yksi asia), jos olisit rikas?
3. Mikä on lempipuuhasi kotona?
4. Mikä tulee ensimmäisenä mieleesi sinisestä väristä?
5. Minkä uuden taidon haluaisit oppia?
6. Mitä teet kun näet hämähäkin?
7. Mikä saa sinut hermostumaan?
8. Mikä on haaveesi?
9. Asia, mitä et voisi koskaan tehdä?
10. Kolme materiaalista asiaa, joita ilman et voisi elää. Mukaan ei siis lasketa perheenjäseniä.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Kategoriasuosikit

Sain Viiksikarvan varassa -blogilta haasteen kertoa suosikkirodut jokaisesta FIFé-kategoriasta. Täytyy myöntää, että kissarotu kategoriat ovat minulla kyllä ihan hakusessa. En edes tiennyt mihin kategoriaan coonit kuuluvat. Rotu tietämykseni perustuu ihan täysin luettuun, sillä kotioloissa olen tavannut vain cooneja. Näyttelyissä nähnyt tietysti sitten useampaa eri rotua, mutta siellä ei kyllä saa minkäänlaista kuvaa kissojen luonteista. Itse pidän kaikista kissoista, ja olisin varmaan valmis ottamaan ihan minkä tahansa rotuisen tai roduttoman kissan meidän lauman jatkoksi.

Kategoria 1

Ensimmäisestä kategoriasta on helppo valita suosikiksi ragdoll. Rakastan isoja kissoja, ja coonin kanssa räsy taitaa kuulua niihin isoimpiin. Räsyt vaikuttavat luonteeltaan myös oikein viehättäviltä tapauksilta. Pumpulimainen pehmeys houkuttelee kaappaamaan räsyn kainaloon ja painumaan päiväunille.

Kategoria 2

Kuka ei valitsisi sitä oman kissansa rotua suosikkiroduksi? Eli siis maine coon. Me valittiin cooni oikeastaan pitkälti ulkonäkö syistä. Cooneissa viehättää tietysti niiden iso koko, "ilkeä" tuijotus, niiden iso turpa ja rosoinen olemus. Tosin coonien välillä on hirveästi vaihtellua niin ulkonäön kuin luonteenkin suhteen. Luonteeltaan cooni sopii meille. Mukavan aktiivinen ja aina valmis menemään, mutta kuitenkin ihan hirveän läheisyyden kipeä ja oikea jätti sylikissa. Uskon, että niin kauan kun meillä tulee olemaan kissoja, on niistä vähintään yksi coon. Rotu oli kyllä nappi valinta meille.

Jos oman kissansa rodun valitseminen on tylsää,  niin valitaan sitten siperian kissa. Siperian kissan ulkonäössä ja luonteen kuvauksessa on paljon samaa, mitä löytyy cooneilta.
 Kategoria 3

Tääkin oli helppo, sillä olen haaveillut pitkään omasta burmasta. Burmissa viehättää niiden luonne mitään pelkäämättöminä aktiivisina seurakissoina. Coonit ovat kyllä myös todella seurallisia, mutta coonit ovat selvästi perhekissoja. Niitä ei kiinnosta vieraiden ihmisten paijailut (huomio ja katseet kyllä). Burmat taas ilmeisesti viihtyvät myös vieraiden sylissä. Burmat ovat tanakoita ja lihaksikkaita. Uskon, että meidän seuraava kissa tulee olemaan juurikin burma. Ainut mikä epäilyttää, on niiden äänekkyys.
Kategoria 4

Tämä kategoria on minulle kaikista vaikein, sillä en muista nähneeni koskaan yhtäkään tämän kategorian edustajaa livenä. Valitsen tästä kategoriasta somalin tai abyn, koska ne ovat kategoriasta tutuimmat rodut. Luonteenkuvaukset vaikuttavat hauskoilta ja molemmilla on hyvin veikeä ja pirteän näköinen olemus.

Muut (ei FIFé hyväksytyt rodut)

Joskus puoli tosissani haaveilin savannah kissasta. Rodulla taitaa olla vain yksi kasvattaja Suomessa (tai ainakin silloin oli, nyt en ole tarkastanut tilannetta). Savannahit ovat ilmeisesti isoja ja komeita, mutta tietysti hybridikissa tausta on mielipiteitä herättävä asia.

Haastan mukaan:
Viiruvarpaat
Kissiminnin
Miukumaan