perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pipolino ja vauhtihirmut

Tänä aamuna kaivoin pitkästä aikaa kameran esiin kuvatakseni kissoja. Viime aikoina on vallinnut pienoinen laiskuus kuvaustouhuissa, vaikkakin kuvattavaa ja kerrottavaa olisi ollut. Me ollaan mm. Nose Workattu, ulkoiltu, kasattu huonekaluja (Paavosta ihan parasta), tietysti leikitty, ja jopa hankittu uusia leluja. Saksasta ne lähetti meille myös oikein hienon ja värikkään raksukipon nimeltä Pipolino. Pipolino on vähän kuin aktivointipallo, mutta aika hintava sellainen. Se kuitenkin lupaa tehdä kissoista onnellisempia, joten totta kai meille tuli sellainen.
Pipolino!

 Sekä pojat, että minä ollaan kyllä oikein tyytyväisiä tuohon raksupötkelöön. Se on kyllä melko helppo, vaikka siinä voikin säätää "vaikeustasoa". Pipolinon tultua Jackson on alkanut syömään liha-annoksensa (jee, Jackson syö taas lihaa) kolme kertaa päivässä, vaikka tuo raksuputki onkin aina esillä. Tästä huolimatta en ole kuitenkaan huomannut, että raksujen kulutus olisi juurikaan vähentynyt. Nyt vain se liha on se helppo kiposta syötävä ruoka, kun taas raksujen eteen pitää pyöritellä tuota pötköä.
Tämä aamu aloitettiin jahtaamalla heinänkorsia. Heinänkorret on meillä lelujen kestohitti, mutta nyt ne on niin kuivia, että katkeavat niin nopeasti, etten niitä paljoa jaksa sisälle kannella. Jackson ja Paavo ovat leikkijöinä hyvin erilaisia. Jackson rynnii heti kiinni, ja haluaa juosta ja pomppia pää kolmantena jalkana. Paavo taas haluaa mennä piiloon, hiipiä sieltä kohti lelua, ja tehdä nopean ja tappavan hyökkäyksen. Tästä syystä Paavo jää usein vielä heiluttelemaan takapuolta, kun Jackson on ehtinyt jo tuhota koko heinän. Aamun kuvat saivat minut tirskumaan, kun jälkikäteen huomasin Paavon takapiruna taustalla, kun leikitin Jacksonia.




Vaikka Jackson onkin kovempi rallaamaan kuin Paavo, niin se ei silti saa juurikaan sotkua ja tuhoa aikaan. Paavo taas toteuttaa leikkiessään selvästi metsästysvaistoaan, mutta kun se sitten alkaa hepuloimaan lentelee kyllä tavarat pois alta.


Esimerkiksi tämä hyppy johti...
... pitkään liukuun pöydän läpi, ja lopulta tähän. Huomatkaa miten hienosti myös puhelin lensi pöydän toisesta päästä tuohon pöytätabletin alle lattialle.

Me jatketaan pääsiäistä yhtä sotkuisissa merkeissä, mutta yritetään levätä kuitenkin mahdollisimman paljon. Vauhdikasta pääsiäistä kaikille!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Juhlan kunniaksi pesulla

Meillä on tänään juhlapäivä, kun meidän pieni piipertäjä Jackson, Jatska, Äksön, Jaska, Sänky-Majuri täyttää tänään 2-vuotta!

 Sinäänsä hassua, että vasta 2-vuotta. Ainahan Jackson on meillä ollut! 2-vuotta on kuitenkin ihan hyvä ikä, sillä minulla on ainakin vuosi vielä aikaa ajatella Jacksonia pentuna. Maine coonithan on täysi-ikäisiä vasta 3-4-vuotiaana.

Jackson sai syntymäpäivä lahjansa jo etukäteen pari päivää sitten, ja piti lahjasta oikein kovasti. Vai mitä Jackson?
"Jep..."
 Jackson ja Paavo pääsi molemmat pesulle. Kumpikaan ei kyllä tainnut olla liiemmin innoissaan. Tai Paavosta en ole ihan varma. Se saa suihkun jälkeen aina hirveitä ralli ja leikki hepuleita. Jackson vain on. Tuon edellisen kuvan ilme naamalla. Jacksonin pesusta olikin vierähtänyt jo puolisen vuotta. Jacksonin turkki on todella hyvässä kunnossa, eikä siihen koskaan tule takkuja. Se ei myöskään ole enää rasvoittunut kastraation jälkeen. Varsinaisesti turkki ei ehkä enää tarvitsisi pesuja ollenkaan, mutta karvan lähtöaikaan pesu auttaa kyllä siihen, että irtokarvat saa nopeammin kyytiä. Harjaamalla tuntuu, ettei ne lopu koskaan.
Paavon turkki on taas laadultaan huonompi kuin Jacksonin. Paavon turkki on sellaista höttömäistä, ja sen pohjavilla on paljon paksumpi kuin Jacksonin. Paavon turkki myös rasvoittuu edelleen ja sen iho myös hilseilee. Paavolla on aina ollut vähän kuiva iho, mihin on ehkä vähän auttanut kalaöljy. Ongelmaa se ei ole kuitenkaan kokonaan parantanut, joten nyt meillä on kokeilussa sinkkilisä. Toivottavasti se auttaisi, vaikka ei tuo Paavon kuiva iho ole mitenkään erityisen paha.



Paavo ja Jackson ovat molemmat niin tottuneet pesuihin ja muihin turkinhoito operaatioihin, että ne sujuu ihan liukuhihna työnä. Jackson pari kertaa kokeili josko voisi livistää karkuun, mutta sormella koskeminen sai sen rauhoittumaan. Paavo taas istua pönöttää kylmän rauhallisesti paikoillaan, ja katsoo pupillit laajana hyvin murhaavan näköisenä pesijää. Se on ihan tehokasta, sillä kun huomasin kyykkiessäni Paavon edessä, että meidän päät on samalla korkeudella ja hartiat lähes yhtä leveät, pistin kyllä pesuun vauhtia. Paavo katseli murhaaja ilme naamalla minun kaulaa ja käänteli päätä puolelta toiselle. Vaikka tiedän, että Paavo on kiltti, eikä ole ikinä purrut tai raapinut missään hoitotoimenpiteissä, niin pyydän silti joskun miehen mukaan Paavon pesuihin. On se ilme niin kamala. T:n mielestä Jacksonin ilme on paljon kylmempi, mutta Paavossa on kylmäävää sen rauhallisuus. Selvisin kuitenkin tälläkin kertaa hengissä ja naarmuitta, joskin vaatteet onnistuin jotenkin kastelemaan litimäriksi.