torstai 28. huhtikuuta 2016

Kohti uusia pettymyksiä

Sumea aloituskuva kertokoon meidän tämän hetken tunnelmia. Pienestä kynnestä tuli sitten taas vähän enemmän harmia, ja taas kiitos eläinlääkärin. Kyllä vähän harmittaa, kun tuntuu että joka ikinen kerta meidän eläinlääkärikäynnit menee tavalla tai toisella mönkään. Jacksonilla tosiaan todettiin viime syksynä lääkeaineallergia, kun se pamahti täyteen punaisia paukaumia heti antibioottikuurin jälkeen. Eläinlääkärit eivät kuitenkaan uskoneet sitä allergiaksi, koska paukaumat tosiaan tulivat vasta kun kuuri loppui. Jackson kuitenkin raapi itsensä verille yhdessä yössä, joten halusin ettei sille enää anneta Synuloxia tai samaa lääkeainetta sisältäviä antibiootteja, jos vaihtoehtoja löytyy. Noh. Kerroin tämän myös eläinlääkärissä, jossa kävimme melkein kaksi viikkoa sitten kynnen kanssa. Lääkäri totesi, että parempi sitten olla antamatta, ja antoi "toisen" antibiootin valkoisessa pahvilaatikossa, mihin kirjoitti vain antibiootin nimen ja annostuksen (ei siis lääkkeen alkuperäinen pakkaus). Olin ihan tyytyväinen, kun lähdettiin kotiin, ja ab-kuuri meni ihan hyvin. Kunnes se loppui maanantai-iltana.

Tiistai aamuna kun heräsimme Jackson oli taas raapinut korvansa verille. Tässä vaiheessa tarkastin meidän antibiootin vaikuttavan lääkeaineen, ja totesin lääkkeen olevan aivan sama kuin Synulox, mutta eri kauppanimellä. Kyllä harmitti ja turhautti, kun tuntui että eläinlääkäri huijasi tahallaan. Hänkään ei uskonut, että ab-kuurin jälkeen voi tulla reaktiota, jos kuuri on muuten mennyt hyvin. Ihmeteltiin lääkärissä, miksei saada tuoteselostusta mukaan, ja miksi eläinlääkäri meni niin vaikeaksi ja painotti kamalasti, että pitää heti soittaa jos jotain tulee. Tulin tällöin jo vähän epäluuloiseksi, mutta en kuitenkaan tarkastanut lääkeainetta vielä tässä vaiheessa. Harmi! Kuuri oli kuitenkin ennaltaehkäisevä. Se ei edes olisi ollut välttämätön, ja siihen olisi käyneet monet eri antibiootit.
En vielä tiistaina laittanut Jacksonille kauluria, sillä viimeksi reaktio meni aika nopeasti ohi. Nyt kuitenkin keskiviikkona punaisia paukaumia tuli lisää ja tällä kertaa kaikkialle Jacksonin vartaloon, jopa suuhun! Reaktio oli paljon voimakkaampi kuin viimeksi. Myös tassut ja anturat kutisivat niin paljon, että Jackson oli todella levoton, nuoli ja raapi vain itseään kaikkialta. Lopulta Jackson oli niellyt niin paljon karvaa, että okseni valtavan karvapötkylän. Kauluri oli siis pakko laittaa. Tänään Jackson on ollut lähinnä vain ahdistunut, eikä ollenkaan oma itsensä. Jos tilanne ei rauhoitu vielä huomennakaan täytyy varmaan käydä hakemassa kortisonia tms. Olen kyllä todella kiukkuinen, kun tämäkin olisi voinut välttää niin helposti.
Ulkona Jackson saa olla ilman kauluria, sillä siellä on niin paljon hajuja ja ääniä, että ihon jyystäminen jää vähemmälle. Olenkin yrittänyt ulkoilla Jacksonin kanssa nyt extra paljon, mikä on tietysti tehnyt Paavosta kateudesta vihreän. Toivottavasti tämä nyt kuitenkin menee jo pian ohi.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Tapaturma ja lomareissu

Viikko sitten lauantaina meitä odotti aamulla verinen yllätys. Ympäri taloa oli ilmestynyt yön aikana pieniä veripisaroita. Veripisaroiden lähdekin löytyi nopeasti jalkojen juuresta kurnuttamasta. Jacksonin takajalasta oli valkoiset varpaat värjäytyneet punaiseksi. Tarkempien tutkimusten jälkeen todettiin Jacksonin jääneen ilmeisesti kynnestään kiinni jonnekkin kesken loikan. Tämän seurauksena Takajalan varpaasta oli kynsi repeytynyt osittain irti. Jackson ei varonut jalkaansa yhtään, vaan käveli sillä ihan normaalisti. Sen seurauksena väärinpäin oleva kynsi oli vielä painautunut varpaan sisälle. Pestiin tassu ja varattiin aika eläinlääkärille. Itse me ei saatu/raaskittu ottaa kynttä pois, sillä vaikka Jackson antoi kiltisti tutkia tassua, piti se sydäntä särkevää itkua kynteen koskettaessa.

Eläinlääkärissä kynsi otettiin pois, Jackson sai kipupiikin ja antibioottikuurin. Tapaturma sattui sinäänsä vähän ikävään aikaan, sillä Paavo ja Jackson menivät maanantaina kasvattajalle hoitoon, meidän lomamatkan ajaksi. Meillä on onni, että meidän kasvattaja asuu lähellä, ja pystyy hoitamaan poikia aina tarvittaessa. Reissu olisi peruuntunut, jos meillä ei olisi ollut osaavaa hoitopaikkaa tiedossa pojille. Lomamatkat sujuu kyllä ilman stressiä, kun tietää että pojat on varmasti hyvässä hoidossa.


Eilen illalla haettiin pojat kotiin 4 päivän hoitojakson jälkeen. Jälleennäkemisen riemu ei yltänyt ihan elokuvien tasolle. Jackson ei poistunut kopastaan edes ulos tervehtimaan, kun me saavuttiin paikalle. Paavo taas  nousi unilta teatraalisen hitaasti venytellen ja tuli luokse hyvin hitaasti loikkien. Paavo oli ollut hoidossa ihan oma itsensä. Kaikki ihmiset se oli puskenut ja kiehnännyt, ja kovasti tehnyt "kotitöitä". Yhden ikkunan Paavo oli sotkenut kissanhiekka-vesi vellillä niin, ettei siitä meinannut läpi nähdä. Jackson taas oli tapansa mukaan kauhuissaan vieraassa paikassa ja piileksi omassa kopassaan. Kiltisti oli kuitenkin antibiootit ottanut.
P:"Mikä ikkuna?! Mistä sä muka puhut?!"

Kotiin tultaessa kumpikin oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Paavo tosin tyrkytti ehkä vielä innokkaammin omaa seuraansa kuin tavallisesti, jos se on mahdollista. Jacksonille oli taas tullut neljässä päivässä kova nälkä, kun se ei ollut ehtinyt pelkäämiseltä juuri syömään. Eilinen ilta meni ruusuisen vaaleanpunaisesti kissojen kanssa halaillen ja sylitellen. Jackson kehräsi jo pelkästä katseesta siihen päin. Pojat päättivät kuitenkin yhdessä tuumin, että on parempi pudottaa siirappinen emäntä heti seuraavana aamuna takaisin kissa-arkeen.
"Muista paikkasi palvelija."

Aamulla heräsin hirveään janoon, kun matkustamiselta juominen oli jäänyt kauhean vähäiseksi. Keräsinkin viikolla kertyneet postit pöydälle ja ison tuopillisen vettä niiden viereen. En ehtinyt muuta kuin seuraamaan Paavoa katseella, kun se määrätietoisena hyppäsi pöydälle ja kaatoi vedet pitkin pöytää postien päälle.

Aamupalan ja veden siivoamisen jälkeen katsoin, että pojat ovat yöllä leikkineet verhoilla, kun ne ovat miten sattuu. Lähdin oikomaan verhoja, kun yhden verhon alta paljastui oksennukset. Jackson oli ilmeisesti ahminut nälkäänsä niin paljon, että lopulta oli oksentanut. Jompikumpi oli sitten päättänyt peitellä ällöttävän oksun verholla. Oksuverho johti neljän verhon pesu, kuivaus ja silitys operaatioon, sillä verhot lyhentyivät pesussa, joten ne oli pestävä kaikki.
P:"Nää verhot on tässä mulle pyhkeenä, kun mun tassut kastuu tuol lavuaaris."
 Muuten meille kuuluu hyvää. Itse asiassa tosi hyvää. Me tykätään keväästä, ja aletaan ehkä vähän piristymään alku kevään väsymyksen jäljiltä. Jackson ei saa ulkoilla vielä muutamaan päivään, koska varvas ei ole vielä parantunut kokonaan. Ulkona kukkii jo kukkia (jopa voikukka kukkii meidän kukkapenkissä, enkä raaski kitkeä sitä vielä pois). Me yritetään vielä kuitenkin ottaa aika rennosti, sillä tää kevät on ollut todella rankka.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Uudet valjaat

Kissalle sopivien valjaiden löytäminen on tuntunut ihan mahdottomalta tehtävältä. Varsinkaan kun kissa ei ole muodoltaan ihan "perus" kissan mallinen. Me ollaan koluttu Paavon ja Jacksonin kanssa aikamoinen valjas valikoima läpi, ja aina välillä löydetty valjaat, jotka on olleet hyvät seuraavaan kasvupyrähdykseen asti. Jacksonille ei ole tainnut koskaan vielä löytyä täydellisesti istuvia valjaita, koska sen vartalo on aina ollut niin kapea sen pituuteen nähden. Paavon kanssa on ollut hieman helpompaa, sillä siltä löytyy pituuden lisäksi myös rotevuutta.

Ihan ensimmäiset valjaat meillä taisi olla sellaiset perus kissanvaljaat. Monet kissanvaljaat on kuitenkin todella heppoisen oloisia, ja inhottavaa liukasta materiaalia. Siirryttiinkin nopeasti koirien valjaisiin (Hurtan merkkisiin), jotka toimivat hyvin ennen isompia kasvupyrähdyksiä. Lopulta niissä tuli ongelmaksi lyhyt väli kaula- ja niskalenkin välillä. Kokeiltiin joitain valjaita, kunnes lopulta löydettiin Kesomaan valjaat. Niihin oltiin todella tyytyväisiä, niin kauan kunnes koot loppuivat kesken. Niska- ja vatsalenkin väli jäi taas liian lyhyeksi. Olin jo aiemmin päättänyt, että sitten kun pojat ovat kasvaneet koko mittaansa, tilaan niille mittatilauksena Vänttisen valjaat. Vänttisen valjaat ovat todella suositut ja kehutut, ja ne ilmeisesti sopii suurimmalle osalle kissoista loistavasti. Maine Coon keskustelussa niitä myös kehuttiin, että sopii hyvin, kunhan tilaa omilla mitoilla. (Tosin pari kommenttia oli tyyliin "Kyllä niissä kissa pysyy, jos pitää hihnan koko ajan tiukalla." Mitä ihmettä.)

Tässä pitkä pohjustus sille, että tosiaan vihdoin tilasin pojille Vänttisen valjaat niiden omilla mitoilla. Odotin valjailta aika paljon, siksi tämänkin postauksen tekeminen on hieman viivästynyt. Nimittäin nämä mittatilauksena tehdyt valjaat ovat ensimmäiset valjaat, jotka aiheuttaa meidän pojille valjashalvauksen. Uudet valjaat saivat molemmat kaatumaan tönkkönä maahan kyljelleen. Edes ulkona valjaissa ei liikuta normaalisti, vaan molemmat viistää maha maata pitkin. Ja siis Paavo ja Jackson on molemmat tottuneita valjastelijoita, eikä ne koskaan tee niin. Varsinkaan Paavo. Valjaat ei tunnu puristavan tai kuristavan mistään, ne on vaan niin erilaiset kuin meidän edelliset, ettei kumpikaan niitä hyväksy. En myöskään pidä valjaiden riisumisesta, sillä se menee aina riuhtomiseksi. Täytyy kuitenkin vielä jatkaa harjoituksia, ehkä pojat niihin tottuu vielä.
"Kuristaapa!! Hngghhh!!"
Mäyräkoira-kissa?
 Paljon iloisemmin meillä on otettu vastaan uusi hieno lelu! Tätä lelua on kehuttu monessa kissaryhmässä, mutta en ole aikaisemmin kokeillut sitä, koska olin hieman epäluuloinen suosiota kohtaan.
 Tataa! Pilli! Enpä olisi uskonut kuinka paljon iloa yhdestä pillistä riittää. Pillillä leikitään yhdessä ja yksin. Sen kanssa juostaan, pompitaan ja syöksytään piiloon.

Toistaiseksi pilli on pysynyt ehjänä, mutta en jätä sitä pojille ilman valvontaa.
"Tää naruki on ihan jees."




Paavo on alkanut myös tapansa mukaan kasvattamaan pidenpää turkkia kesäksi.