lauantai 25. kesäkuuta 2016

Blogihiljaisuuden syy

Ohops! En tiedä onko kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, ettei meitä ole juurikaan viime aikoina näkynyt täällä blogimaailmassa. Edellis kerrasta oli vierähtänyt jo niin pitkä tovi, että olin jo ehtinyt unohtaa salasanan tänne bloggeriin. Mutta hei, ei hätää! Kyllä me vielä täällä ollaan. Ei ehkä enää niin tiiviisti kuin ennen. Ehkä?

Joku jo varmaan arvasikin viime päivityksen vaunukuvasta, että meille on tulossa lisää palvelusväkeä pojille. Tai tarkemmin yksi uusi palvelija. Palvelijan olisi tarkoitus saapua syksyllä, mutta se on vielä ensimmäisen vuoden paljon pienempi kuin meidän pojat. Ihan heti siis se ei voi työtään aloittaa. Tämä uusi perheenjäsen on vielä säilytyksessä tuolla mahassa, mutta se on silti ollut syynä meidän poissaoloon täältä blogimaailmasta. Minun energia ei ole vain töiden lisäksi riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Mutta älkää huolestuko. Pojat eivät ole silti olleet heitteillä. Me ei vain olla saatu aikaiseksi kirjoittaa raporttia meidän tekemisistä.
Kaikki vauvatavarat näyttää niin pieniltä poikiin verrattuna.
Oikeastaan pojilla on ollut oikein mukavaa. Me ollaan oltu paljon kotona, ja kannettu pojille kaikenlaista tavaraa ihmeteltäväksi. Jackson on ollut erityisen ihastunut kaikkiin uusiin tavaroihin. Jackson on kyllä ilmaissut kiinnostuksensa vauvanleluihin ennenkin, kun se viime kesänä kävi ryöstämässä ystäväni nukkuvalta vauvalta lelun. Jackson jäi kiinni vasta seuraavana päivänä saaliinsa kanssa.
Ehkä paras juttu ikinä saapui meille noin kuukausi sitten. Joka kissan unelma. Pahvilaatikko patjalla! Voi pojat. Äitiyspakkaus ihastutti molempia kovasti. Jackson oppi nopeasti avaamaan laatikon kannen, ja pujahtamaan laatikkoon nukkumaan. Paavo taas ystävällisesti kävi sitten tönäämässä laatikon kannen kiinni, ja meni itse nukkumaan laatikon kannen päälle. Ensimmäinen esto yritis laatikko hirmuille oli vain kääntää laatikko väärin päin. Siitä ei ollut mitään hyötyä, vaan Jackson osasi silti mennä laatikkoon. Sitten laitoin laatikon pinnasängyn alle, mutta silti kannen alta roikkui punainen häntä. Nyt laatikko on pinnasängyn alla väärin päin, ja toistaiseksi Jackson ei ole päässyt laatikkoon. Laatikon olisi siis tarkoitus toimia vauvan ensisänkynä, joten pojat saa vielä hetken odottaa ennen kuin saavat laatikon itselleen.



Myös pinnasänky on ollut Jacksonin mieleen. Paavo kävi siellä kerran pyörähtämässä, eikä se ole siellä sen jälkeen ollut. Jos nyt ei lasketa nopeita pyrähdyksiä kesken rallin.


Poikien käytös on ehkä vähän muuttunut minun raskausaikana. Kumpikaan ei tule enää juurikaan minun syliin, vaan ennemmin vaan viereen. Molemmat myös lopetti minun mahan leipomisen jo ennen kuin maha alkoi kasvamaan. Paavo on alkanut olemaan yhä enemmän T:n perään, ja minä olen jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. (En kuitenkaan liian vähälle huomiolle. :D) Jackson oli ennen aivan mahdoton sylikissa, mutta nykyään se puskee päällään minua kylkeen tehdäkseen itselleen tilaa sohvalle viereen. Jackson ja Paavo on myös molemmat kovin ilahtuneita siitä, että nousen useamman kerran yöllä vessaan, ja molemmat ryntää aina minun perässä takaisin sänkyyn vaatimaan rapsutuksia.