keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Paavo, sä oot niin outo

Nyt kun olen päivät pitkät kotona kissojen kanssa, minulla on ollut hirveästi aikaa jutella Paavon kanssa, ja olen huomannut, että se on tosi outo. Joo joo, jutella, ja kyllä! Paavo on se outo. Aamulla aloitamme Paavon kanssa päivän keskustelemalla päivän ohjelmasta. Usein me ollaan eri mieltä. Paavo haluaisi heti ulos tai leikkiä. Minä yleensä päädyn köllimään vielä hetken Jacksonin kanssa. Paavo on kovin puhelias, ja se ottaa kontaktia paljon. En aina ihan ymmärrä mitä se haluaa, mutta onneksi minulla on nykyään aikaa arvuutella. Jackson ei ole ihan niin puhelias, vaan yleensä se nukkuu verhon takana, samaan aikaa kun me Paavon kanssa rakennetaan hulppeaa majaa keskelle keittiötä. Eikä me mitenkään syrjitä Jacksonia, se ei vaan eväänsä lotkauta, jos sitä kutsuu kesken unien. Paavolla ei taas ole niin sikeää unta, mistä se ei kirmaisi kutsuttaessa paikalle. Jackson on kyllä huomannut, että se saapuu paikalle aina juuri liian myöhään. Nykyään kun hihkaisen "Paavo, kato!", on Jackson jopa nopeammin paikalla kuin Paavo. Silmät pyöreinä se etsii hämähäkkiä, huippu lelua, tai herkullista kärpästä. (T muuten totesi, että sen jälkeen kun meille on kissat tulleet, me ei olla kertaakaan tarvittu kärpäslätkää.)

Mutta ei Paavon kommunikointitaidot tee siitä outoa. Vaan sen oudot päivittäiset tavat. Esimerkiksi Paavolla on joka päivä futistreenit. Eikä treeneiksi riitä pelkkä pallon potkiminen, vaan siihen vaaditaan myös ylpeät vanhemmat kentän laidalle. Yleensä treenit alkaa kun palvelijat asettuu mukavasti sohvalle. Paavo käy ampumassa palvelijoita purinapyssyllä (tästä kohta lisää), ja asettuu sitten pelivalmiuteen. Kohta olohuoneen täyttää kurina ja palloradan kolina. Paavo on ehkä huomannut, että palvelijoita huvittaa sen käytös, ja sitä ponnekkaammin se palloa läimii, mitä innokkaammin me hihkutaaan. Kun se on parin minuutin ajan esitellyt upeita potkujaan, tekee se kunniakierroksen palvelijoiden luona. Tällöin palvelijoiden kuuluu kehua ja rapsuttaa sitä. Jos toisen palvelijan huomio on vahingossa lipsunut telkkarin suuntaan, puskee Paavo voimakkaasti palvelijan huomion takaisin oikeaan kohteeseen. Kunniakierroksen jälkeen Paavo palaa palloradalle. Sitten se odottaa palvelijoilta hyväksyntää "Hienosti Paavo".  Treenit jatkuu niin kauan kun palvelijat jaksaa hihkua ja kannustaa pallosankaria. Paavo potkii ja pomppii radan kimpussa, jonka jälkeen se tulee taas kunniakierrokselle.
Futistreenien lavastus kuvauksia varten ei sujunut syvässä yhteisymmärryksessä

"Täältä pöydän alta mä vaadin ne kehut"

"Ja tästä mua pitää rapsuttaa!"

No sitten se purinapyssy. Minun mielestä se on Paavon tapa sanoa "Jätkät hei! Nyt on jotain tosi siistiä luvassa!". T on sitä mieltä, että Paavo sanoo: "Namit tai henki". Paavo asettuu siis meidän eteen istumaan. Sitten se nyökkää päällään suureleisesti, samalla osottaen meitä tassulla, ja sanoen "purr". Purinapyssyn jälkeen voi tapahtuma mitä vaan. Paavo saattaa alottaa futistreenit, tehdä upean hienon rallisuorituksen talon halki, tai sitten se menee tosiaan sille namipurkille tassu ojossa. Purinapyssy on kuitenkin niin hauska, että me hihkutaan Paavolle taas raikuvat aplodit, jolloin Paavo usein toistaa eleensä. T on pyytänyt, että opettaisin Paavon tekemään purinapyssyn käskystä, koska onhan se hauska. Täytyy varmaan alkaa kulkemaan naksutin taskussa.
"Mua alkaa pikkuhiljaa kyrsimään tää Paavon saama palstatila."

"Sitä paisi jos nyt aletaan outoudesta puhumaan, niin mites se ku sä lähit ostamaan toisesta kaupungista meille lelua?"

Niin tosiaan jo parissa blogissa törmäsin noihin Jokke jänispala leluihin. Itse kyllä en pidä aidoista turkistuotteista, mutta koska kissat. Ja sitä paitsi näissä jänistä ei ole tapettu lelua varten, vaan ne on tehty jämäpaloista. No omatuntoni ei kyllä ole vielä täysin puhdas, mutta asiaan. Tosiaan meidän lähellä ei ole faunatarta, joka näitä myy, joten meidän täytyi lähteä toiseen kaupunkiin leluostoksille. Tosin miehelle markkinoin retken "Sä et koskaan vie mua syömää"-retkeksi. Löydettiinkin lopulta myyjän avustuksella kaupan nurkasta (koira puolelta) viimeinen jäljellä oleva jänispala. Hintaa palalla oli n. 6€. Mukaan tarttui myös vinkuhiiri aidoista karvoista.
"Vie se pois!!! Ja höyhenpallo sassiin tilalle!"
"No nyt näyttää hyvältä..."


Paavoa ei siis olisi voinut vähempää kiinnostaa. Se ei ymmärrä miksi hankkia uusia leluja, kun meiltä löytyy jo ne parhaat: höyhenpallo, pallorata ja ulkoolta hitokseen heinänkorsia ja keppejä. Jackson yritti edes hetken näyttää siltä, että lelut uppos ku häkä, mutta sekin innostus laantui alku maistelujen jälkeen nopeasti.



Byök!

No me jatketaan leikkimistä heinillä, ja jätetään ne lelut sinne kauppoihin. Ainakin leikit on vähän vauhdikkaampia noilla ulkoolta kannetulla ilmaisilla leluilla.
Olisi kyllä kätevää saada leikittäjä näihin kuvauksiin mukaan. :D






keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Vankina yhdessä huoneessa

Me ollaan vankina. Siis ihan oikeasti. Emäntä nakkas meiät makuuhuoneeseen ja paiskas oven perässä kiinni. Ollaan oltu täällä jo useampi tunti. Ja tullaan kuulemma vielä olemaan vähintään yhtä pitkään kuin ollaan jo oltu. Se teki tän eilenki. Heti aamusta. Mut sillon päästiin paljon aikasemmin pois. Silloinki se vaan muris mulle. Vaik meillähän se kurja päivä oli? Onkohan se seonnu? Se sano et saan ite selittää tän, vaikka yleensä se ei anna mun tänne kirjottaa. No mä yritän kertoa rehellisesti siitä, miten väärin meitä on kohdeltu.
Ei puutu ku raitahaalari...

Tosiaan eilen aamulla emäntä kaivo jotain pensseleitä esiin. Se aiko lakata meiän keittiön työtason. Oli kuulemma kuluneen näkönen. Se sano et joudutaa olee se pensselöinti vaihe toises huoneessa. Ettei vaan mentäs auttaa sitä. Ja sit vähä aikaa et se ehtis kuivuu. Me oltii tosi kiltisti siel huonees. Ei yhtää huudettu tai yritetty sieltä pakoon, vaik ei ikin olla oltu vankein. Emäntä oli iha liikkuttunu siitä, miten kilttei kisui sil on. Sit se aatteli et kai se voi päästää meiät pois. Se vaa vahtii meit vähä tarkemmi. Must tuntuu et kaikki arvaa, mitä mä päätin tehä seuraavaks?
"Mun tarkotus oli ihan hyvä."
Onks kukaa kuullu sellasesta kadusta ku Walk of Fame? Se on siel Hollywoodis. Näin kerra telkkaris. Ihmiset matkustaa kattomaan sitä katuu. Mä aattelin tehä emännälle yllätyksenä siit keittiön työtasost semmosen. Tai en vaa aatellu, vaan teinki! Painoin muhkeet tassuni sitä hieman jo kuivunutta lakkaa vasten. Tosi hienot jäljet jäi. Vähä niiku mun nimmari. Mut hitto mikä ääni emännästä lähti. Juostii Jacksonin kaa molemmat takas sinne huoneesee mist se meiät just vapautti. En oo ikin nähny sitä nii kiukkusena. Aattelin et parempi mennä lohduttaa sitä, ja menin puskee sen jalkoja kuristen, mut ei se leppyny. Vangitsi meiät uudestaa...
"Musta se vois vähä miettii, miten uhrasin mun tassukarvat sisustuksen takia, eikä kiukutella."

"Se lakka irtos onneks kyl hyvin mun tassuist, mut vähä emäntä joutu leikkelee mun karvoi.."

 No tänään se ei kuulemma anna meille armoo, vaan joudutaa olee 10 tuntia yhes huonees. Eilinen ois kuulemma riittäny ilman mun tassutaidetta. No ihan hyvin meiän aika on kulunu, ja on toi emäntä ollu meiän seurana. Ollaa nukuttu, leikitty, tehty käsitöitä, pussailtu ja sit vähä tapeltu.





"Mä sain myös haistella raitista ilmaa ikkunan raosta."

Ylväs ja öö ei-niin-ylväs.

PusPus


Jacksonist virkkaus oli toosi tylsää...

Tuijotuskisa

Pum

PoW

Toivottavasti saatas pari tuntii nopeesti viel kulumaan, niin koht sit päästää pois. Mä meen kyl heti sit kattoo et ei kai emäntä vaa saanu mun uponneita tassunjälkiä pois siit pöydäst.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Löhöloma ja kissojen riippukeinu

Emäntä on määrätty nyt vuodelepoon ainakin muutamaksi viikoksi, mikä tarkoittaa pojille vähän vähemmän metsälenkkejä, mutta paljon enemmän seuraa ja rapsutuksia. Kesäloma alkoikin pari viikkoa etukäteen sairaslomalla. Pojat ilahtui kovasti kun kerroin, että saadaan olla kolmistaan kotona vielä pari kuukautta. Tai tietysti nelistään, mutta T on päivät töissä.
"Jee...."

Ainakin nyt ensi viikonloppuun asti minun pitäisi malttaa olla tekemmättä yhtään mitään. Aloitinkin löhöloman jo muutama päivä sitten, ja nämä päivät ovat kyllä sisältäneet extra paljon kehräystä. Paavo ja Jackson ovat löhönneet minun seurana ahkerasti, ja olin oikeastaan jo ehtinyt unohtaa miten paljon Paavokin pitää rapsutuksista. Paavo ei ole oikein koskaan osannut kehrätä niin kuin muut kissat, vaan se lähinnä pärisyttää huulia, tai kuulostaa siltä että se ei saa henkeä. Kaiken lisäksi se on vielä super juron näköinen. Nyt se on päässyt niin kovasti paijauksien makuun, että ei malttaisi olla öitäkään ilman. Kiva.

Pojat eivät ole olleet kovin pahastuneita siitä, etten pääse konttaamaan tai kirmailemaan niiden kanssa. Onneksi meidän kaapit notkuu erilaisia pelejä ja leluja, jotka ovat olleet viime kesästä asti piilossa. Ja onneksi Paavo ja Jackson voivat juosta kilpaa keskenään.
J:"Mulla onki ollu ikävä tätä tomaattia"
P:"Saat pitää sen vielä viisi sekuntia... 1..2..3.."



J:"Niinhän sä luulet"

P"Idiootti..."


J:"imbesilli..."


Vihannes kiistan lisäksi me väsättiin tänään riippukeinu. Sidoin kaksi kapeaa lakanaa yhteen pöydän ympärille. En tajunnut heti kuvata riippukeinu leikkejä, ja pöydän alla kuvaaminen toi oman haasteensa, joten kuvasaldo jäi aika huonoksi.