lauantai 27. elokuuta 2016

Turkinhoitoa ja muita katastrofeja

Oho! Sinne vierähti kuukausi niin, että sujahti. Kameran kanssa konttaaminen lattian rajassa kissojen kanssa aiheuttaa nyt jo sellaista puuskutusta, että kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Vapauduin kuitenkin vuodelevosta, kun raskaus on jo edennyt niin pitkälle, että vauva saa syntyä jos haluaa. Tämän kunniaksi päätinkin, että vien molemmat kissat metsälenkille. Aloitin rauhallisemmasta lenkkeilijästä Jacksonista, mutta senkin perässä pysyminen tuotti ongelmia, joten kannoinkin Paavon vain tarhaan jahtaamaan sisiliskoja. (Paavo tosiaan söi sisiliskon, mutta olisin kyllä estänyt, jos olisin ehtinyt. Ensin luulin, että sen suusta roikkuu käärme, ja voitte uskoa että pieni paniikki kaaos syntyi hetkeksi.)
"No niin pallomaha! Tästä vaan ton puun, kannon ja kiven yli kohti tuota jyrkkää kallion reunaa"

"Ai ei kalliota? No sitten tästä tämän puun ali, seuraavan yli ja sitten taas ali..."

"Mä sovin aika hyvin tänne metsään."

Tämä kesä on ollut hankala turkinhoidon kannalta. Ilmat on olleet kosteita ja on ollut silti lämmin, joten olen saanut leikellä kissojen turkeista muutamat takut pois. Yleensä molemmat ovat takuttomia. Paavo ja Jackson ovat myös jostain syystä molemmat kasvattaneet muhkeat ja paksut kesäturkit. Erityisesti Paavon turkki on todella paksu ja tiheä. Turkin alta on melkein mahdotonta löytää ihoa. Jacksonissa myös tuntuu olevat karvaa enemmän kuin koskaan. Muistan kun kissan hankintaa alettiin suunnittelemaan niin ajattelin, ettei ainakaan pitkäkarvaista, tai varsinkaan sellaista jonka turkki vaatii paljon hoitamista.
"Kyllä mä turkkini hoidan. Kato ku se on hyvin."


Maine Coonin turkki vaatii pesua, vaikkei se kävisi näyttelyssä. Niiden turkit rasvoittuvat ja takkuuntuvat helposti muuten. Pesun laiminlyönti voi johtaa iho-ongelmiin. Tämä on kuitenkin varmasi melko yksilöllistä. Paavon turkki alkaa rasvoittumaan, jos pesuväli alkaa venymään liian pitkäksi. Tällöin sen iho alkaa hilseilemään ja kutiamaan, koska se ei saa happea tiiviin ja rasvaisen turkin alla. Kastroinin jälkeen pesukerroiksi on riittänyt 2-3 vuodessa. Jacksonilla ei taas ole tätä ongelmaa. Sen pohjavilla ei ole yhtä tiivis kuin Paavolla, eikä se juurikaan edes rasvoitu. Pesen Jacksonin silti yhtä usein kuin Paavon, koska pesu helpottaa huomattavasti turkin harjausta. On myös mukava huuhtoa karvanlähtöaikaan suurin osa irtokarvoista pois kerralla, eikä imuroida niitä viikko tolkulla joka päivä sohvan nurkasta. Molemmat pojat ovat tottuneet pesuihin, eikä se ole niille mitenkään iso juttu. Ne istuvat kiltisti suihkun lattialla, ja odottavat kun saavat luvan poistua. Loppu päivän ne vilkuilevat minua kiitollinen katse silmissään.
"Kiitos kiitos!"


"Oispa joka päivä pesupäivä!"

Pesupäivän lisäksi meillä on käynyt paljon vieraita kuukauden aikana. Paavo on tuttuun tapaan ottanut vieraat vastaan istumalla keskellä kahvipöytää tai keksilautasta. Jackson taas on rukoillut sängyn alla, että kunpa nuokin tajuisivat jo lähteä. Pojat ovat olleet paljon tarhassa. Paavolla on menossa rakkauskausi, mihin kuuluu myös se, ettei päivällä nukuta juuri ollenkaan. Yöt se nukkuu illasta aamuun meidän välissä. Jacksonin rakkauskausi ei taas ole koskaan tauolla, joten siitä ei tarvitse mainita erikseen.

Kuukauteen on mahtunut myös pari kakka-katastrofia. Paavo kärsi elämänsä toisesta ripulista, joka meni onneksi päivässä ohi. En kauhean herkästi anna pojille ripulilääkettä, sillä kakkaisia peräkarvoja enemmän pelkään suolitukosta. Tiedän pari tapausta, missä oireena on ollut nimen omaan ripuli. Onneksi Paavon vaiva parani kananlihalla. Toinen katastrofi oli viime yönä, kun Jacksonin takakarvoissa kantautui pökäle vessan lattialle. Onneksi apu oli lähellä, ja Paavo raahasi valkoisen uuden maton kammotuksen päälle. Ja sitten emäntä astui sen maton päälle. Ja sitten isäntä kantoi sen maton ulos...

Paavo on muutenkin ollut viime aikoina kuin lasipalatsissa satasta kirmaava keilapallo. Ei se tahallaan mitään ole rikkonut, mutta muutamat kipot, yksi taulu ja yksi iso lyhty (juuri äsken) on tuhoutunut rallitoopen alle. Ehkä Paavo pääsee tänään sinne metsälenkille purkamaan energiaa.
Paavo pallopää

 Yritän kertoa meidän kuulumisia vähän useammin, mutta kirjoittaminen tuntuu hankalalta, kun ajatuksen juoksu ei ole kauhean vilkasta. Johtuuko sitten väsymyksest vai hormoneista, en tiedä. Hyvänä esimerkkinä se, kun lähdin alku viikosta kauppaan ja autossa huomasin, että lompakko unohtui. No kävin hakemassa "lompakon" ja menin kauppaan. Kaupassa huomasin, että olin pakannut mukaan lompakon sijasta penaalin. Ja siitä on kyllä jo vähän useampi vuosi vierähtänyt kun viimeksi olen penaalia mukanani kannellut.