lauantai 27. elokuuta 2016

Turkinhoitoa ja muita katastrofeja

Oho! Sinne vierähti kuukausi niin, että sujahti. Kameran kanssa konttaaminen lattian rajassa kissojen kanssa aiheuttaa nyt jo sellaista puuskutusta, että kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Vapauduin kuitenkin vuodelevosta, kun raskaus on jo edennyt niin pitkälle, että vauva saa syntyä jos haluaa. Tämän kunniaksi päätinkin, että vien molemmat kissat metsälenkille. Aloitin rauhallisemmasta lenkkeilijästä Jacksonista, mutta senkin perässä pysyminen tuotti ongelmia, joten kannoinkin Paavon vain tarhaan jahtaamaan sisiliskoja. (Paavo tosiaan söi sisiliskon, mutta olisin kyllä estänyt, jos olisin ehtinyt. Ensin luulin, että sen suusta roikkuu käärme, ja voitte uskoa että pieni paniikki kaaos syntyi hetkeksi.)
"No niin pallomaha! Tästä vaan ton puun, kannon ja kiven yli kohti tuota jyrkkää kallion reunaa"

"Ai ei kalliota? No sitten tästä tämän puun ali, seuraavan yli ja sitten taas ali..."

"Mä sovin aika hyvin tänne metsään."

Tämä kesä on ollut hankala turkinhoidon kannalta. Ilmat on olleet kosteita ja on ollut silti lämmin, joten olen saanut leikellä kissojen turkeista muutamat takut pois. Yleensä molemmat ovat takuttomia. Paavo ja Jackson ovat myös jostain syystä molemmat kasvattaneet muhkeat ja paksut kesäturkit. Erityisesti Paavon turkki on todella paksu ja tiheä. Turkin alta on melkein mahdotonta löytää ihoa. Jacksonissa myös tuntuu olevat karvaa enemmän kuin koskaan. Muistan kun kissan hankintaa alettiin suunnittelemaan niin ajattelin, ettei ainakaan pitkäkarvaista, tai varsinkaan sellaista jonka turkki vaatii paljon hoitamista.
"Kyllä mä turkkini hoidan. Kato ku se on hyvin."


Maine Coonin turkki vaatii pesua, vaikkei se kävisi näyttelyssä. Niiden turkit rasvoittuvat ja takkuuntuvat helposti muuten. Pesun laiminlyönti voi johtaa iho-ongelmiin. Tämä on kuitenkin varmasi melko yksilöllistä. Paavon turkki alkaa rasvoittumaan, jos pesuväli alkaa venymään liian pitkäksi. Tällöin sen iho alkaa hilseilemään ja kutiamaan, koska se ei saa happea tiiviin ja rasvaisen turkin alla. Kastroinin jälkeen pesukerroiksi on riittänyt 2-3 vuodessa. Jacksonilla ei taas ole tätä ongelmaa. Sen pohjavilla ei ole yhtä tiivis kuin Paavolla, eikä se juurikaan edes rasvoitu. Pesen Jacksonin silti yhtä usein kuin Paavon, koska pesu helpottaa huomattavasti turkin harjausta. On myös mukava huuhtoa karvanlähtöaikaan suurin osa irtokarvoista pois kerralla, eikä imuroida niitä viikko tolkulla joka päivä sohvan nurkasta. Molemmat pojat ovat tottuneet pesuihin, eikä se ole niille mitenkään iso juttu. Ne istuvat kiltisti suihkun lattialla, ja odottavat kun saavat luvan poistua. Loppu päivän ne vilkuilevat minua kiitollinen katse silmissään.
"Kiitos kiitos!"


"Oispa joka päivä pesupäivä!"

Pesupäivän lisäksi meillä on käynyt paljon vieraita kuukauden aikana. Paavo on tuttuun tapaan ottanut vieraat vastaan istumalla keskellä kahvipöytää tai keksilautasta. Jackson taas on rukoillut sängyn alla, että kunpa nuokin tajuisivat jo lähteä. Pojat ovat olleet paljon tarhassa. Paavolla on menossa rakkauskausi, mihin kuuluu myös se, ettei päivällä nukuta juuri ollenkaan. Yöt se nukkuu illasta aamuun meidän välissä. Jacksonin rakkauskausi ei taas ole koskaan tauolla, joten siitä ei tarvitse mainita erikseen.

Kuukauteen on mahtunut myös pari kakka-katastrofia. Paavo kärsi elämänsä toisesta ripulista, joka meni onneksi päivässä ohi. En kauhean herkästi anna pojille ripulilääkettä, sillä kakkaisia peräkarvoja enemmän pelkään suolitukosta. Tiedän pari tapausta, missä oireena on ollut nimen omaan ripuli. Onneksi Paavon vaiva parani kananlihalla. Toinen katastrofi oli viime yönä, kun Jacksonin takakarvoissa kantautui pökäle vessan lattialle. Onneksi apu oli lähellä, ja Paavo raahasi valkoisen uuden maton kammotuksen päälle. Ja sitten emäntä astui sen maton päälle. Ja sitten isäntä kantoi sen maton ulos...

Paavo on muutenkin ollut viime aikoina kuin lasipalatsissa satasta kirmaava keilapallo. Ei se tahallaan mitään ole rikkonut, mutta muutamat kipot, yksi taulu ja yksi iso lyhty (juuri äsken) on tuhoutunut rallitoopen alle. Ehkä Paavo pääsee tänään sinne metsälenkille purkamaan energiaa.
Paavo pallopää

 Yritän kertoa meidän kuulumisia vähän useammin, mutta kirjoittaminen tuntuu hankalalta, kun ajatuksen juoksu ei ole kauhean vilkasta. Johtuuko sitten väsymyksest vai hormoneista, en tiedä. Hyvänä esimerkkinä se, kun lähdin alku viikosta kauppaan ja autossa huomasin, että lompakko unohtui. No kävin hakemassa "lompakon" ja menin kauppaan. Kaupassa huomasin, että olin pakannut mukaan lompakon sijasta penaalin. Ja siitä on kyllä jo vähän useampi vuosi vierähtänyt kun viimeksi olen penaalia mukanani kannellut.

17 kommenttia:

  1. Ymmärtääkseni penaalilla ei saa ostettua kissan ruokaa..:) - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne siellä kaupassakin väitti....

      Poista
  2. Ohoh, justiin tänään kauppamatkalla mietin, että teistä ei oo kuulunu pitkään aikaan mitään, ja nyt täällä onkin heti juttu. :D
    Kiva kuulla teidän kuulumisia pitkästä aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatusviestisi tuli siis perille! :D

      Poista
  3. Voin kyllä kuvitella että pojat ei tee elämää turhan helpoksi tai tylsäksi! :D

    VastaaPoista
  4. Hih, nauroin ääneen, kun luin tätä ja katsoin kuvia! Olette niin mainioita hassulaisia :)

    VastaaPoista
  5. Onkin ollut jo Paavoa ja Jacksonia iso ikävä! ❤ Meidänkin Nupun peppukarvoihin ilmestyi sen elämän ensimmäinen takku, joka piti leikata. Oletin, että tulisi äkäistä ähhäystä, mutta neito olikin tyytyväinen, kun saatiin mokoma ilonpilaaja pois. Jujua ei ole pesty pitkään aikaan... Jokohan tänään olisi pesun paikka.

    Hih, tuo penaali oli aika hulvaton pikku erehdys! :-D Sellaista välillä sattuu. Tsemppiä odotuksen viime metreille! Elätte kyllä jänniä aikoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takut on kyllä tylsiä. Onneksi meilläkin annetaan leikata takut pois. Silloin harvoin kun täytyy. Kiva että poikia on kaivattu! Me yritetään aktivoitua kun saadaan kiinni taas normaalista arjesta!

      Poista
  6. :D Hih, olipa hauska postaus! Voi noita rallitoopeja. Sopivat kyllä jotenkin paremmin tuonne metsikköön kuin meidän kisut. Jackson näyttää suorastaan ihan ilvekseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jackson on kyllä ihan Ilveksen näköinen. Ulkonäkö hämää. Täys nössykkä se on. :D

      Poista
  7. Ihan ensiksi onnea liikkumisvapautukselle, mahtaa olla mieletön fiilis kun saisi jos pystyisi riehumaan pitkästä aikaa ;)

    Pesun jälkeiset kiitokset ovat harvinaisen helppo lukea herrojen kasvoilta ja hei: eihän sitä koskaan tiedä, milloin tulee akutti pernaalintarve kaupassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Riehumista joutuu tosiaan vielä hetken odottamaan. :D Niin. Kynillä voi kirjottaa ylös, vaikka ne asiat mitä olisi kiva ostaa jos voisi!

      Poista
  8. Meidän poikien turkit takkuuntuu aina kesän jälkeen taino aina ja aina, mutta viime syksynä niin tapahtui myös! :--D Munkin pitäisi pestä pojat oikein kunnolla, kun viime pesusta onkin jo aikaa. Ensiksi pitää vaan osta groomers gooppia! Lisäksi Cocolla on nyt kakka ongelmaa _taas_. Illalla tuli ja aamulla kans eli pitää ainakin Coco pestä kunnolla sitkun tää rumba loppuu. Onneksi Coconkin vatsajutut kestää yleensä vaan pari päivää eikä sen enempää :) Coco kulettaa myös noita kikkareita sen villapöksyissä :--D Mutta onneksi ollaan melkeen aina kotona kun niin käy eli ehditään putsaamaan pöksyt ennenkuin se tipahtaa lattialle.

    Ja vai että penaalin, no sillä ei paljoa ruokaa ostella ;--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo gooppi on tosiaan hyvää! Meillä käytössä myös! Ja vatsavaivat... Yyh... Ne on niiiiin syvältä. Toivottavasti Cocon vatsa voi jo hyvin. :)

      Poista
  9. Majesteetillinen metsäeläin! :) Tosi kiva, että pojat tykkää pesuista, tekee varmasti pesuista paljon helpompia kun kisuilla kuitenkin tuota kokoa ja turkkia riittää. :D

    Pitäskö sun huijata ittees ja piilottaa rahhaa ovelasti myös penaaliin... ;)

    VastaaPoista