lauantai 3. syyskuuta 2016

Miksi meidän kissat tekee aina kuolemaa?

Me ollaan ravattu eläinlääkärissä kissojen kanssa niiden elämän aikana mielestäni turhan paljon. Tai ainakin siihen nähden, että ne on molemmat todettu oikein terveiksi ja hyvä kuntoisiksi. Ensimmäinen tapaturma sattui Paavolle joskus puolivuotiaana, kun se haukkasi ruusupuskan oksaa ja sai haavan suuhun. Haava alkoi tietysti märkimään ja tulehtui. Seuraava tapaturma olikin noin vuosi sitten, kun Paavo löi päänsä ja sen korvasta katkesi verisuoni. Osa varmaan muistaakin tapaus verikorvan, josta tuli vielä osa 2 ja osa 3. Lopulta verikorva uusi 5 kertaa ja sen annettiin vain parantua itsestään. Tällöin Paavon lurpahtava kukkakaali-korva tuntui maailmanlopulta, kunnes se sai jonkun infektion lääkäristä, joka tarttui myös Jacksoniin. Jackson pistikin paremmaksi, ja kun meitä ei aluksi otettu lääkärissä vakavasti (saatiin ab liian myöhään), niin alkoikin vielä kurjemmat ajat, kun Jackson joutui teho-osastolle. Jacksonin sairastumisen syy jäi täysin mysteeriksi kuitenkin.
"Pitäskö sun hoitaa meitä vähän paremmin??"

Tuon Jacksonin infektion lisäksi ollaan käyty lääkärissä pohtimassa sen punoittavia ikeniä (liittyi ikään ja hormoneihin) ja kerran poistamassa hammaskiviä. Molemmat on toki myös käyneet rokotuksissa, 1-vuotis terveystarkastuksessa (Paavo vähän laajemmassa sisältäen neurologisia kokeita, lihastestejä ja verikokeet, koska esikoinen. *naura*) ja tietysti molemmat on kastroitu.
Muistatteks te tän tötsän?
Molempia on tutkittu niiden vajaan 3-vuotisen elämän aikana sen verran, että voin ainakin varmaksi sanoa, että niillä kummallakaan ei ole mitään piileviä sairauksia. Meille on vain vähän sattunut ja tapahtunut. Nyt tämä viikko on ollut yhtä huutoitkua, kun olen vuorostani suunnitellut Paavon hautajaisia. Syytän ositttain taas niitä hormoneja, koska raskaana oleva nainen ei oikeasti ole vain tavallinen ihminen. Soitin tiistaina eläinlääkäriin itkien: "Paavolla on ripuli!!". Ne ei siellä tienneet kuka Paavo on, joten joudun vähän tarkentamaan.



Selitän tämän nyt mahdollisimman lyhyesti. Paavolla tosiaan oli tiistaina ihan vesiripuli, joka ei ollut maha infektiomainen, vaan enemmän ohivuotoon (kun suolessa on joku karvapallo tms.) sopiva. Sitten se alkoi oksentelemaan (suolitukoksen oire!!), ja lopetti syömisen ja juomisen kokonaan. Paavo tietysti kuivui, joten se joutui viettämään yhden päivän lääkärissä tiputuksessa. Siitä otettiin aamulla röntgenit, ja päivällä uudet. Ohutsuoli oli oudossa asennossa, ja paksusuoli kaasutäytteinen. Epäiltiin, että ehkä joku lanka vetää ohutsuolta kasaan, tai suoli on kiertynyt. Ultrassa suoliliikkeet näkyi kuitenkin kaikkialla, joten päästiin kotiin lääkkeiden kanssa. Aamulla hoitaja sitten soitti miten menee, koska oltiin sovittu että seuraavana päivänä mahdollisesti leikataan, jos ei olot kohennu. No hetkellisesti kohetui Paavo söi vähän itse, kunnes taas sitten hyyty. Eilen käytiin sitten taas lääkärissä. Paavo ei syönyt yhtään mitään (edes yhtä herkkua) eikä juonut. Nyt kuitenkin röntgenissä näkyi, että ohutsuoli oli todella ärtynyt, muttei tukossa. Peräsuoleen oli myös alkanut tulla tavaraa, jota vähän sitten otettiin paavon iloksi poiskin. Paavon syömättömyys johtuu siis siitä, että sen maha on vain niin kipeä. Saatiin ruokahalulääke ja maitohapot, koska  mitään tulehdusta ei ole (ei kuumetta, ja kaikki veriarvot kunnossa). Nyt sitten ootellaan kakkaa ja ruokahalun palautumista, mutta hautajaiset on peruttu. Jee! Ja ehkä mahdollinen suolen ärtymisen syykin paljastuu sen kauan odotetun kakan mukana.
Olin laiska enkä jaksanut ottaa uusia kuvia tätä postausta varten.
 Niin kurjaa kuin eläinlääkärissä onkin käydä, osaa ne tehdä siitä käynnistä myös mukavan. Paavo sai taas paljon kehuja ihmisiin luottavasta luonteesta, ja sen oikein lihaksikkaasta ja atleettisesta vartalosta. Itse otin kehut tietysti täysin itseeni, niin kuin kuuluukin, vai mitä. Ihan sama asia, kuin joku olisi antanut kehuja minun omasta ahkerasta kuntosali uurastuksesta (mitä ei ole tapahtunut). Statukseen oli myös mainittu kiiltävä ja hyväkutoinen turkki, mutta kehuvaa sanamuotoa en pääse nyt tarkastamaan, koska Paavo lukee papereita tällä hetkellä itse.



Tästä tekstistä tuli vähän tälläinen kirjainten oksennuskasa, enkä edes jaksa tarkastaa siitä kirjoitusvirheitä. Taidan vaan kaapata elossa olevat kissani kainaloon, ja ehkä nukkua vielä hetken lisää.

19 kommenttia:

  1. Montahan kertaa me ollaan käyty Ruffen kanssa lääkärissä.. Varmaan miljoona tai siltä se tuntuu, mutta onneksi nyt on ollut parempi kausi! Onneksi hautajaisia ei tarvinnut pitää ja Paavo on ihan ok <3 Jos Cocolla on ripuli vähän kauemmin ei sillekkään maistu ruoka ja ollaan ajateltu se myös niin että sillä on vaan maha niin kipeä. Ei sitä itsekkään vatsataudissa tahdo mitään syödä :--( Coco on niin reppana jos ripulia on tullut päivässä monesti ja peppupesuja on pitänyt tehdä niin sen peppukipeytyy. Sydäntä aina riipii puhdistaa sitä kun Coco vain itkee kaihistuneena :"(( Ihan sama vaikka vaan vähän märällä pumpulilöa tuputtaa niin silti coco näyttää siltä että siihen sattuu vietävästi. Tämmöisillä ripuleilla ei se ruokakaan maistu.. :-(((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paavolla ei siis varsinaisesti ollut ripuli, vaan se kävi hiekkiksellä äkistämässä niin sai ulos vain vettä ja kaasua. Ei siis ole tullut ulos mitään tiistain jälkeen. Suolistovaivat on syvältä ja typerän yleisiä pitkäkarvaisilla. Teillä on kyllä joo ollut turhan paljon murheita noiden kisujen vatsojen kanssa. :( Tai etenkin Ruffen.

      Poista
  2. Huuh, mitä sydämen tykytyksiä! Mitähän sieltä syyksi tällä kertaa paljastuukaan. Tsemppiä ihmiselle ja eläville kissoille rapsut! - Emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä veikataan jotain kankaanpalaa tai karvapalloa. Katsotaan selviääkö vai jäikö se sinne eiliseen lääkäriin. Kiitos tsempeistä. Kyllä tää nyt tästä taas!

      Poista
  3. Annan omille kissoilleni ainakin pahimpaan karvanlähtöaikaan säännöllisesti kissanmallasta ehkäistäkseni karvapalloja ja karvoista ja muustakin johtuvia vatsavaivoja. Mielestäni se auttaa. Ainakin karvaoksennukset ovat meillä hyvin harvinaisia. Minulla on siis kaksi kastroitua birmaa. Kissanmaltaiden ainesosat tosin eivät varmaan sovi jokaiselle kissalle. Nuorempi kissani kävi kesällä muutaman kerran näyttelyssä ja annoin niihin aikoihin molemmille turkin laadun parantamiseksi biotiinilisää, joka taas näytti vähentävän karvanlähtöä. Molempia aion käyttää jatkossakin tarpeen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kyllä myös tuo mallas käytössä karvanlähtöaikaan, sekä pesupäivien jälkeen, kun nuolevat turkkiaan tavallista enemmän. Paavo ei ole vielä koskaan kärsinyt irtokarvoista, ei siis ole oksentanut karvapalloja. Jackson kerran tai kaksi. Siksi vähän epäilen, että se on syönyt jotain, mutta ei se karvapallokaan mikään mahdottomuus ole.

      Birmat on kyllä suloisia pumpulipalloja. :)

      Poista
  4. Mä täällä pidän peukkuja isolle kakille ja Paavon paremmalle ololle! Teillä on kyllä ollut ihan tarpeeksi huolta ja turhankin eksoottisia syitä käydä lääkärillä - loppukoot ne tähän, toivoo tämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hätää. Kauan odotettu kakka saapui tunti sitten. Meillä on täällä nyt kakkajuhlat!

      Poista
  5. Paljon ootte joutuneet lääkärissä ravaamaan :( Paranemisia Paavolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toivottavasti nyt tarpeeksi. Seuraavaksi vaikka ihan vaan rokotuksille tms tylsää..

      Poista
  6. Kirjoititpa hauskasti tästä, vaikka ihan kamala asia + iso huoli - ja varmasti olisin minäkin huutoitkenyt. Toivottavasti kakka plupsahtaa pian hiekkikselle ja tuo mukanaan sen, mikä ärsytystä sitten onkin aiheuttanut. Toipumista ihanalle Paavo-mussukalle! <3 Ihan kauhistuttaa näin etänä ja jälkikäteenkin tuo tilanne. Toivottavasti säikähdykset olivat nyt tosiaan tässä ja saatte viettää syksyä ilman huolia ja murheita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakka tuli! Paavokin on silmin nähden helpottunut, ja alkoi heti haastamaan hippaan. <3 Vähän se jo söikin oma-alotteisesti, että jee!

      Poista
  7. Ouuuuh, voi Paavoa ja sinua. :( Positiivista kuitenkin, ettei nuo käynnit ole olleet geeneistä johtuvia sairauksia/ongelmia. Paitsi mahdollisesti J:n hampaat, jotka toivottavasti ovat kuitenkin nyt hyvänä. :) Mahtava juttu, että kakka tuli ulos ja olo helpottanut! Varmasti laittaa säikäyttämään tuollainen, jopa ilman hormonien lisäavustusta. Rapsuja Paavolle!

    VastaaPoista
  8. Kyllä pääsi täällä syvä helpottunut huokaus, kun kommenteista luki, että kaakka on tullut! Toivottavasti Paavo on nyt kunnossa, eikä massu enää vaivaa. Halipusurapsuja molemmille kisuille!

    VastaaPoista
  9. Hienoa, että teillä on jo ollut kakkajuhlat :)

    Musta tuo lerppakorva vain komistaa Paavoa entisestään...

    VastaaPoista
  10. Hienoa että kakka tuli, kyllä sitä kannattaakin juhlia :) Meillä on Sofilla aina välillä myös kova masu, mutta toistaiseksi ollaan selvitty parafiiniöljyllä eikä ole tarvinnut mennä ellille.

    VastaaPoista
  11. Kommentit luettuani uskalsin jo nauraa mainion elävästi kirjoitetulle sairaskertomukselle. :) Kyllä teillä on noita sairausjuttuja riittänyt ihan liiankin kanssa! Upeeta, että masu on jo toiminut ja olokin Paavolla (ja emännällä) varmasti helpottunut :)

    VastaaPoista
  12. Hitsi miten kehnoa tuuria teillä onkaan ollut!

    VastaaPoista
  13. Onpa teillä kyllä ollut paljon kaikkea ikävää :/ Onneksi tämä episodi meni toivottavasti jo ohi ja suolisto toimii taas normaalisti.

    VastaaPoista