Paavo


Mainehaan Harold
Syntynyt: 29.11.2013
Sukupuoli: uros
Rotu: Maine Coon
Väri: sininen
Kasvattaja
 

Taustat:



Olen pitänyt kissoista jo ihan pienestä lapsesta asti. Lapsuudenkodissa meillä oli myös kissoja. Opiskelun vaihduttua työelämään, olikin luontevaa alkaa etsimään meille omaa karvapalloa. Itse pidän kaikista kissoista, joten rodulla tai roduttomuudella ei ollut minulle niin väliä. Ainut kriteeri oli, että pentu tulee hyvästä kodista  (terveystarkastukset yms.) tai on koditon. Vaihtoehtoina meillä oli siis rotukissa papereilla, tai rescue-maatiainen.


Maine Coonista olin jo haaveillut pitkään. Olin lukenut rodusta paljon jo ennen kuin kissan hankinta oli ajankohtaista. Mieskin oli helppo innostaa rotuun, onhan cooneista aika näyttäviä kuvia netti pullollaan. Itseäni kiinnosti myös muut rodut, kuten Burmat, American Curlit ja Abessinialaiset. Mies oli kuitenkin jo päättänyt, että cooni tai ei mitään. Eikä se minua haitannut. Maine Coonit olivat näyttäviä ja luonteenkuvaus sopi siihen mitä halusimme. Aktiivinen ja seurallinen kissa, jonka kanssa voi harrastaa valjastelua ja temppuja.

Aluksi laitoin sähköpostia useammalle eri kasvattajalle. Kyselin rodusta yleisesti ja pennuista mitä oli vapaana. Yksi kasvattaja vastasi heti hieman kärjistetysti ”joo tulkaa hakemaan, voitte maksaa osamaksulla”. Ei edes menty katsomaan pentua. Yksi kasvattaja pyysi meitä näyttelyyn tutustumaan kissoihin ja mehän mentiin. Nähtiin ensimmäistä kertaa cooni ihan livenä ja reaktio oli ”Vau...”. Sovittiin treffit kasvattajan kotiin tutustumaan pentuihin ja hänen omiin kissoihin. Ja olihan ne ihania. Pentueen äiti oli kaunis ja tosi leikkisä. Leikittettiin pentuja, niin emo omi leikin itselleen. Kaikki muutkin kasvattajan kissat vaikutti hyvin hoidetuilta ja terveiltä. Muistan vielä miten isoilta kaikki hänen kissat näyttivät.

Me ei oikeastaan valittu Paavoa, vaan Paavo meidät. Paavo asteli suoraan minun syliin ja alkoi leikkimään ja häärimään siinä ympärillä. Paavo ei ollut pentueen isoin pentu, mikä tietysti ajateltiin aluksi heti valita. Paavon pää oli hauskan pallonmuotoinen ja se oli niin suloinen. Paavon virallinen nimi on Harold. Tehtiin varaus pennusta ja alkoi kuukauden odotusaika. Kutsuttiin pentua koko ajan Paavo-pallopääksi. ”Ostetaan Paavo-pallopäälle kiipeilypuu heh-heh” jne. Aluksi suunniteltiin pennulle kaikkia hienoja nimiä. Mutta kun haettiin Paavo kotiin, se oli vaan niin Paavo-pallopää. Oli vaikea kutsua sitä muulla nimellä. Joten Paavosta tuli Paavo. Pave. Pavetsukki. Tsukki. Paavo-paholainen... jne. Paavo kotiutui välittömässti, eikä ollut yhtään peloissaan.



Paavo oli todella helppo pentu. Kiltti, rohkea, tottelevainen, leikkisä, seurallinen... Paavolle ei tarvinnut juuri opettaa mitään, vaan se osasi jo kaiken valmiiksi. Pave ei koskaan tuhonnut mitään, ei pureskellut johtoja, ei hyppinyt keittiöntasoilla, ei raapinut tai purrut huonekaluja tai ihmisiä. Energiaa kuitenkin riitti, mutta se suuntautui oikeisiin asioihin, kuten kiipeilypuuhun ja omiin leluihin. Ollaan myös aina ulkoiltu paljon. Paavo oli jo pentuna kovin seurallinen. Aina sylissä, vieressä tai kantamassa leluja leikittäväksi. Olikin jotenkin sydäntä särkevää lähteä töihin ja jättää pallopää kotiin yksin päiväksi. Siitä sitten lähti ajatus kissakaverista. Ja kas mikä sattuma samalla kasvattajalla oli taas pentuja tarjolla. Paavo vietti ainoana kissana meillä n. 4 kuukautta. Ja oli kyllä aluksi kovin pahastunut, kun joutui jakamaan huomion kaverin kanssa.


Luonne:


Paavon luonnetta on kovin vaikea kuvailla. Persoonaa nimittäin löytyy. Paavo näkee jokaisen päivän uutana, eikä siksi koskaan voi sanoa, että ”Paavo tulee aina syliin”. Sitten voikin mennä viikko, kun ei tule. Tai ”Paavo ei pidä rapsuttelusta”, ja sitten se kerjääkin useampana päivänä putkeen rapsutuksia jatkuvasti. Paavolla ei ole mitään tiettyjä asioita, mitä se aina tekisi tai ei tekisi. Herra menee vähän fiiliksen mukaan. (Esim. Jackson tulee joka ikinen ilta viereen nukkumaan. Paavo tulee joskus useammin ja joskus ei pitkään aikaan.)


Harjaus hetki
Kaverit puussa
Lemmikkinä Paavo on hauska. Paavo osallistuu oikeastaan kaikkeen, mitä meillä tapahtuu. Jos se ei osaa tai voi ”auttaa”, se tyytyy tarkkailemaan. Paavon kanssa on mukava temppuilla ja valjastella. Usein meidän vieraat ihmettelee ”Miks kissa tekee noin?” Paavo tervehtii vieraita nousemalla niitä vasten seisomaan ja kurkottaa tassulla tervehdyksen. Paavoa myös ihmetyttää kovasti vauva-vieraat. Pienet lapset kiinnostaisi hirveästi ja Paavoa pitää välillä ottaa vähän kauemmaksi sen oman turvallisuuden takia.
 


Paavolla on myös paljon asiaa. Kävellessään se ilmottaa, missä viipottaa ”kuurr möyh purrr” Tai kun se haluaa jotain kaikuu asunnossa ”WOU WOU WOU”. Paavo ei oikeastaan koskaan kehräää, vaan se pärisyttää huuliaan. Paavon lempeys-ilme on myös todella hellyyttävä ”mä vihaan sua”-ilme. Monet yleensä luulee, että Paavo on vihainen, vaikka onkin itse herra leppoisa. Paavo saa hepuleita vähän väliä ja rallaa ympäri kämppää täyttä häkää. Isokokoinen kun on, aina ei voi välttyä tippuvilta tavaroilta. Joskus musta tuntuu pahalta katsoa, kun Paavo lentelee mukkelis-makkelis-kuperkeikkaa, kun se liukastuu ja törmäilee ympäriinsä. Ollaan kuitenkin vältytty tapaturmilta toistaiseksi.

"No vähän kastuin..."

Temput:

Tänne
Seuraa
Paikka
Istu
Hyppää ylös (pöydälle, tuolille...)
Hyppää alas
Hyppää yli (esteen yli tms.)
Nouse (kahdelle jalalle)
Pujottelu jalkojen tai keppien välistä

1 kommentti: