Maine Coon

Teksti johon ei ole merkitty lähdeviitettä pohjautuu omiin kokemuksiin rodusta. Kaikki asiat eivät päde koko rotuun, vaan kuten jokaisessa kissarodussa, myös Maine Cooneissa jokainen kissa on yksilö. Rodusta ei voi sen takia kirjoittaa yleispätevää kuvausta, joka sopisi jokaiseen Maine Coon rodun edustajaan. Jos olet aikeissa hankkia itsellesi tämän mainion kissakaverin, ota yhteyttä rodun kasvattajaan, joka osaa kertoa enemmän omista kasvateistaan ja heidän luonteistaan.


Historia

Blogin nimi, Pesukarhu kissat, tulee Maine Coon rodun nimestä. "Maine" tulee Yhdysvaltalaisen osavaltion nimestä ja "Coon" tulee virheellisestä käsityksestä (tai legedasta), jonka mukaan Maine Coon olisi syntynyt pesukarhun (racoon) ja kissan risteytyksenä. Rodulla on nimittäin mieltymys vettä kohtaan, ja se tähystää usein ympäristöään pesukarhumaiseen tapaan kahdella jalalla seisten. Maine Coonit ovat syntyneet Pohjois-Amerikassa laivakissojen jälkeläisten risteymänä. Rotu on siis ns. luonnonluoma. Ensimmäiset Maine Coonit katsottiinkin kuuluvan näyttelyissä maatiaisiin. Omana rotunaan se on hyväksytty kissajärjestöissä 60-luvulla, ja Suomeen se saapui vasta vuonna 1989. (Suomen Maine Coon -kissat ry, 2015.)

Paavo tähysti jo pienenä




Ulkonäkö

Coonit ovat varsin kookkaita kissoja. Suuren koon vuoksi kasvu on hieman hitaampaa, kuin pienemmillä roduilla. Cooni on täysi-ikäinen vasta n. 3-vuotiaana. Urokset painaa 6-8 kg ja naaraat 4-5,5 kg. (Suomen Maine Coon -kissat ry, 2015.) Omat kissani ovat vielä alle 2-vuotiata ja painavat 8 kg ja 9 kg. Ei ole mitenkään harvinaista, että cooni uros painaisi n. 10 kg ilman ylipainoa.



Coonin vartalo on pitkä ja lihaksikas. Rintakehä on laaja ja jalat suhteellisen pitkät. Coonien tassut ovat leveät ja varpaiden välissä kasvaa karvatupsut. Tuuhean hännän tulisi ylettyä takapäästä hartioihin asti. Turkki on paksu ja tiivis kauttaaltaan. Karva on lyhyttä hartioiden kohtaa, mutta pitkää vatsasta ja takajaloista. Korvien päissä tulisi olla ilvesmäiset tupsut ja myös kauluri olisi toivottava. Maine Cooneja esiintyy useissa eri väreissä. (Suomen Maine Coon -kissat ry, 2015.)


Luonne

Maine Coonien sanotaan usein olevan koiramaisia kissoja. Itse en pidä tästä ilmaisusta, vaikka koirista kylläkin pidän. Annetaan kissojen kuitenkin olla kissamaisia, vaikka ne olisivatkin seurallisia ja oppivaisia. Paavo ja Jackson ovat kyllä todella seurallisia. Enää mitään ei tarvitse tehdä yksin, sillä nämä tupsukorvat kyllä osallistuvat mihin tahansa puuhasteluun. Esimerkiksi kun laitan ruokaa, minun täytyy laittaa keittiönjakkara työtason eteen. Muuten avustaminen tapahtuu keittiöntasolta käsin, mikä on meillä kiellettyä.

"Mitäs ruokaa tänään laitetaan? Niin ja hae se jakkara. Muuten me jäädään tähän."
"Ai. Nyt meikataan. Sopii!"
"Katotaan vaan näitä lintuvideoita!"

Rotu on myös aktiivinen ja oppivainen. Paavo osaa muutamia temppuja, ja oppisi varmasi helposti lisää, kun joku vain opettaisi. Nämä temput, mitä sille nyt olen opettanut, on opittu kerrasta, vaikka kouluttaja ei ole kauhean johdonmukainen aina. Jacksonille temppujen opettaminen on haastavaa, sillä ruoka ei toimi motivaation lähteenä. Leikki motivoinnilla sain opetettua tassun antamisen ja luokse tulemisen, mutta opettaminen oli niin hankalaa, että se vähän jäi. Pitäisi taas kyllä reipastua tämän koulutuksen suhteen, sillä se on oikeasti mukavaa puuhaa meistä kaikista.

"Emäntä luulee päättävänsä lenkillä suunnan ja tahdin... Mä en tiedä miten se selittää sen, että me liikutaan puolessa tunnissa vain kilometrin matka. Mä niin tykkään vähän tutkia noita ojia. Varsinki jos niissä on vettä!"

Vaikka meidän pojat ovatkin kovia puuhastelemaan, niin syliaikaa löytyy myös aina. Varsinkin Jackson hyökkää kyllä syliin aina tilaisuuden tullen. Paavo yleensä puskee ja leipoo kovasti, mutta syliin se ei oikein enää mahdu mukavasti nukkumaan. Jacksonia ei pieni yli roikkuminen haittaa. Vieressä molemmat kyllä tykkäävät nukkua.

"Huomenta! Ei noustas viel.. Tuu takas meiän väliin."
Vesimieltymyksestä sen verran, että molemmat kyllä leikkivät vedellä. Jackson kaataa usein vesikupin maahan, tai kauhoo sen tyhjäksi lattialle. Sitten mennään lätäkköön makaamaan. Paavo on kuitenkin vielä suurempi vesipeto. Ollaan käyty järvessä uimassa ja Paavolla on kotona oma saavi, missä harjoitella "uintiliikkeitä".

Veden kauhontaa pihalla

"Onks tää kylmää viel?"
Vaikka pojissa on paljon yhteistä, ovat molemmat kuitenkin hyvin erilaisia samaan aikaan. Paavo on peloton ja äärettömän utelias. Kaikki vieraat toivotetaan (yleensä) tervetulleeksi. Ja jos vieras ei pidä huolta tavaroistaan, Paavo saattaa kyllä napata jotain itselleen. Kerran Paavo varasti auton avaimet vieraan taskusta. Lapsi vieraat myös viehättää Paavoa kovasti.

 Jackson on taas hieman arka. Tai no vaihtelevasti. Ennen Jackson oli paljon arempi, mutta kun ikää on tullut vähän lisää, on arkuuskin alkanut väistymään. Jackson on luonteeltaan äärettömän kiltti. Se ei koskaan edes vahingossa raapaise. Leikeissä ihmisen kanssa se ei koskaan käytä kynsiä. Kaikki hoitotoimenpiteet onnistuu ilman rimpuilua (Pesut, harjaus, hampaiden hoito....). Paavo on taas vähän hankalempi hoidettava (ei mikään mahdoton kuitenkaan), joka kyllä tilaisuuden tullen ottaa jalat alleen, tai jopa vähän sähähtää, kun joku asia on todella epämiellyttävää. Erilaisuudesta huolimatta pojat ovat keskenään parhaita kavereita.




Lähteet:
Suomen Maine Coon -kissat ry, 2015, http://www.mainecoon.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti